Arvostelu Indieseikkailu Road 96: Mile 0 pääsee yllättämään monta kertaa
Kehutun indiepelin Road 96:n itsenäinen esiosa vie pelaajat uudelleen kuviteelliseen Petrian valtioon. Lopputulos on kuitenkin aivan erilainen peli.
Julkaisupäivä: 4.4.2023
Studio: Digixart
Julkaisija: Digixart, Ravenscourt
Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 5 (testattu), Xbox One, Xbox Series X/S, Nintendo Switch
Pelaajia: 1
Ikäraja: 16
Peliä pelattu arviota varten: 3,5 tuntia
Pari vuotta sitten ilmestynyt Road 96 oli omaperäinen peli ja positiivinen yllätys. Road 96:ssa pelaaja ohjasti pakomatkalle lähteneitä teini-ikäisiä, jotka yrittivät selviytyä rajan yli ja jättää taakseen kuvitteellisen Petrian hirmuvaltion. Pakomatkojen lomassa avautui sitten yhteenpunoutuva kertomus, ja samalla pelaajan valinnat vaikuttivat keskeisesti tarinaan ja Petrian kohtaloon.
LUE MYÖS: Arvostelu: Road 96 on vuoden parhaita indie-pelejä, mutta Nintendo Switchillä sitä ei kannata pelata
Nyt ilmestynyt itsenäinen Road 96: Mile 0 onkin iloinen yllätys. Itsenäinen prequel, eli esiosa, palaa jälleen Petriaan, mutta kyseessä on melko erilainen peli kuin edeltäjänsä.
Siinä missä Road 96:ssa pelattiin kasvottomilla teineillä ja tarina pyöri pikemminkin heidän kohtaamiensa hahmojen ympärillä, keskittyy Mile 0:n tarina vahvasti kahteen keskushahmoonsa. Tarinan ytimessä ovat nuoret ystävykset Kaito ja Zoe, joista jälkimmäinen on tuttu aiemmasta pelistä. Tarina linkittyy suoraan Road 96:een, mutta sen ymmärtäminen ei edellytä alkuperäisen pelin pelaamista.
Zoe ja Kaito ovat teini-ikäisiä, jotka elävät Petrian kulissimaisella White Sandsin alueella. Zoe on öljyministerin tytär ja kaupungin varakkaimmalta nurkalta, Kaito taas asuu pikkuisessa asunnossa työväen kerrostaloissa. Eipä ihme, että kaveri tuntuu sotkeutuneen johonkin valtiota vastustavaan toimintaan, josta Zoe päättää ottaa selvää. Tarinan edetessä pelataan vuoroin molemmilla hahmoilla ja pelaajan valinnat vaikuttavat jälleen tarinan etenemiseen.
Ensimmäisen persoonan pelaaminen, dialogit, minipelit ja erilaisten valintojen tekeminen toimivat Mile 0:ssa hyvin samoin kuin edeltäjässään. Aiemmasta pelistä poiketen esisosa on kuitenkin vielä tarinavetoisempi, selviytymispelien tyyliset mekaniikat loistavat poissaolollaan, ja niiden tilalle on tuotu aivan uudenlaista seikkailua: intensiivisiä skeittikohtauksia, jotka ovat kuin psykedeelistä rytmipeliä.
Mile 0 onkin verkkaisten tarinallisten osuuksien ja hurjaa kyytiä syöksyvien skeittiratojen vuorottelua. Viimeksi mainitut ovat pelin upeimpia hetkiä, etenkin kun tarinaa onnistutaan kuljettamaan niidenkin lomassa. Pelityylien yhdistelmä on vähintäänkin yllättävä, mutta se toimii yllättävän hyvin. Pelin osaset on tasapainotettu yllättävän hyvin, eikä kumpikaan osa pelikokemusta tunnu turhan pitkältä.
Turhan pitkä ei kyllä ole koko pelikään. Siinä missä Road 96:n läpäisy vaati väistämättä yli seitsemän pelituntia, voi Mile 0:n läpäistä reilussa kolmessa tunnissa – siitäkin huolimatta, jos sattuu mokailemaan toistuvasti skeittitasoilla.
Vaatimaton pituus ei kuitenkaan osaa harmittaa. Mile 0:n tarina etenee sopivalla tahdilla, eikä se tunnu yhtään tarpeettomasti venytetyltä. Ja kun vielä 13 euroa kustantava peli ei ole hinnallakaan pilattu, ei lyhyestä mitasta oikein voi valittaa. Täysmittainen jatko-osa Mile 0 ei ole, mutta ei sen selvästi ole tarkoituskaan olla. Peli ei ole myöskään teknisesti kovin paljon edistyneempi kuin edeltäjänsä, vaikka ainakin PS5:llä sen ulkoasu on selvästi kauniimpi ja yksityiskohtaisempi.
Yllättävää on sekin, että pelillisesti poikkeavista osistaan huolimatta Mile 0 tuntuu lopulta hyvin samanlaiselta kuin Road 96. Siinä on sama tunnelma, sama tasapainoilu sympaattisen nuorisotarinan ja raskaita teemoja käsittelevän totalitarismin kuvauksen kanssa. Petria on kulissien takana karu paikka, mutta peli ei jää pimeyden ytimeen vellomaan, vaan pitää tunnelman jokseenkin kevyenä.
Pelin poliittista maailmankuvaa vaivaa kyllä sama yksinkertaistamisen vaikutelma kuin edeltäjäänsäkin. Petria on selvästi tarkoitettu nykymaailman peiliksi, mutta tämä toimisi vielä paremmin, jos eri tahojen edustamat arvot näkyisivät selkeämmin ja yksityiskohtaisemmin. Molemmissa peleissä on vähän turhan mustavalkoinen hyvä-paha-asetelma – ei sillä että pahiksia tarvitsisi ryhtyä symppaamaan, mutta heitä tahtoisi ymmärtää pintaa syvemmältä.
Tämä on kuitenkin pientä nipottamista. Road 96: Mile 0 kiehtova tarinapeli, jonka skeittiosuudet tarjoavat koukuttavaa suorittamista. Lyhyen pituuden vuoksi voi vielä jäädä pelinälkä, mutta vaihtoehtoiset valinnat ja loppuratkaisut tuovat tietysti uudelleenpeluuarvoa. Mile 0 ei ole yhtä uniikki ja vaikuttava kuin edeltäjänsä – tai samojen kehittäjien upea sotapeli 11-11: Memories Retold (2018) – mutta se on silti vetävä kokemus, joka tekee mieli pelata uudelleenkin.
ROAD 96: MILE 0
”Road 96: Mile on pakollista pelattavaa alkuperäisen indieseikkailun ystäville.”
