Uwe Boll haastaa kriitikot tappeluun
Kahdesta en luovu. Mediahörhö Jack Thompsonista ja kammottavia pelielokuvia ohjaavasta Uwe Bollista. Jälkimmäinen on leipiintynyt siinä määrin kriitikoiden päänaukomiseen, että mies haastoi mollaajansa nyrkkeilykehään.
Camp-legendaksi muodostunut elokuvaohjaaja Uwe Boll uhkasi taannoin lopettaa pelielokuvien tekemisen tykkänään. Boll kertoi olevan ärsyyntynyt ja tuohtunut siitä, että että pelilehdistö on järjestelmällisesti pyrkinyt mollaamaan elokuvia, joita hän omien sanojensa mukaan on tehnyt saadakseen peleistä kirjojen tapaan hyväksyttyä viihdettä nuoremmille sukupolville.
Oli miten oli, Böllin elokuvia on ihan oikeiden elokuvakriitikoidenkin toimesta haukuttu pienellä budjetilla tehdyiksi, surkeiksi ja huonoilla näyttelijöillä täytetyiksi tekeleiksi. Myös suositun IMDB-sivuston arvosanat kertovat siitä, että valitettavasti Böllin elokuvista eivät pidä muutkaan kuin pelikriitikot.
Tällä hetkellä Boll tekee leffapainosta väkivaltaisuudestaan ja erinomaisen huonosta maustaan tunnetuista Postal-peleistä. ”Näen Postal-pelin yhteiskuntamme peilinä – hauskana, väkivaltaisena, absurdina… Niinpä myös elokuvan täytyy olla voimakas, omituinen ja niin täynnä poliittista epäkorrektiutta, että joudumme parhaimmillaan putkaan sitä tehdessämme.”
Uwe Bollin ollessa ruorissa on luvassa todennäköisesti harvinaisen viihdyttävää kökköactionia.
Nyrkkeilyhanskat käteen
Mutta kansa tai kriitikot eivät tunnu ymmärtävän Bollin taiteellista visiota. Vision muuttaminen ei tule kuuloonkaan, joten leivotaan kriitikoille vähän järkeä päähän.
Boll julisti, että ”Postalin filmausten loppuvaiheessa viisi kovaäänisintä kriitikoa lennätetään Vancouveriin, Kanadaan. Heillä on tilaisuus näkyä elokuvassa statistina – ja kiivetä nyrkkeilykehään matsaamaan Bollin kanssa.”
”Jokaisella kriitikolla on tilaisuus hakata Boll kanveesiin. Filmausten yhteydessä kuvataan kaikkiaan viisi ottelua kahden päivän aikana, ja osa nyrkkeilykohtauksista päätyy myös itse elokuvaan. Kaikki viisi ottelua näytetään internet-lähetyksinä.”
Ei voi muuta kuin puistella päätään, itkien ja nauraen. Boll on legenda. Todellakin. Vaikka miehen elokuvat ovat aivan uskomatonta tuubaa, niin niiden kalkkuna-arvo (kalkkuna-elokuva: kalkkuna on tekijöidensä tosissaan tuottama kirja, elokuva, tmv., joka on niin huono, että se on itse asiassa hauska. Tiivistelmä Hanna Järvinen) on niin häikäisevä, että Boll-leffaillan aikana saa muusattua aivonsa kiitollisen tehokkaasti.
Boll on tehnyt elokuvat muun muassa peleistä House of the Dead, Alone in the Dark ja BloodRayne, ja miehellä on takataskussaan varaukset myös Far Crystä, Hunter: The Reckoningista ja Fear Effecistä. Dungeon Siege –leffa on parhaillaan jälkikäsittelyssä. Bollin elokuvia yhdistää jotakuinkin perusteellinen lahjattomuus ja yleinen surkeus, mikä onkin omalla tavallaan nostanut ne kalkkunaelokuvien komeaan kärkeen.
Esimerkiksi House of the Dead -elokuvan saamista arvosteluista lempein kuvaili sitä sanoin ”elokuva on naurettavan hauska. Tosin se ei ole komedia.”
Kiitokset nimettömälle lukijallemme hauskasta uutisvinkistä.
