Syksyn coolerivertailu
Muropaketissa on tasaisin väliajoin katsastettu markkinoiden uusimpia jäähdytystuotteita ja edellisessä, keväällä julkaistussa, artikkelissa perehdyimme erikoiscoolereihin. Tällä kertaa mukana on nykymittapuulla mitattuja normaaleita coolereita sekä hieman erikoisempiakin ratkaisuja. Valmistajista mukana on Akasa, Asetek, Cooler Master ja Zalman kahden eri mallin turvin.
Akasa EVO 120
Ensimmäisenä arvosteltavana coolerina mukana on Akasan EVO 120, joka toimitetaan mustan oranssisessa pakkauksessa. Pakkauksen kantokahvan ohella kyljessä on pieni ikkuna, josta voi ostohetkellä kätevästi tutkia coolerin rakennetta. Cooleri toimitettiin Datadogista, jossa sillä on hintaa 54 euroa.
Coolerin ohella pakkauksesta löytyy ohjevihkonen, pari muovipussia ruuveja ja muttereista, piitahnaa, suojatarrat, tuulettimen kierrosnopeudensäädin, kaksi kaapelinippua edellä mainitulle säätimelle sekä kolme metallilevyä kiinnitystä varten.
EVO 120 käyttää hyväkseen hyvin usean muun nykypäivän coolerin tapaan heatpipe-tekniikkaa, jonka avulla se siirtää prosessorin tuottaman lämmön pois kuparisesta pohjaosasta. Lämpö siirtyy kolmea putkea pitkin alumiinisiiliin, jota ympäröi musta metallinen kehikko. Kehikkoon on valmiiksi kiinnitetty 120 millimetrin tuuletin, jonka kehys on läpinäkyvää kirkasta muovia, kun taas lavat ovat vastaavanlaista oranssia muovia. Kierrosnopeudensäätimellä Akasa lupaa tuulettimen meluavan hiljaisimmillaan ainoastaan 15 ja kovimmillaan 29,7 desibelin voimalla.
Sivusta katsottuna on selvästi havaittavissa EVO 120:n muotoilu ja pohjaosaan nähden ylempi siiliosa on huomattavasti taaempana. Mustan kehikon sisällä oleva alumiinisiili ei ole myöskään koolla pilattu ja on vain hieman leveämpi kuin vieressä oleva tuuletin.
Vastaavasti takapuolen näkymä paljastaa, että siili on pohjaosaan nähden huomattavan paljon sivummalla. Tällä menettelyllä Akasa on ilmeisesti pyrkinyt siihen, että kun cooleri ja emolevy on asennettu paikoilleen koteloon, saadaan lämpö puhallettua suoraan pois kotelosta sen takaosassa mahdollisesti sijaitsevan tuulettimen avulla. Kuvasta selviää myös, että kupariset heatpipe-putket erkanevat pohjaosasta siilin reunoille ja keskelle levittäen lämmön tasaisesti siilin koko alueelle.
Pohjaosa on valmistettu kuparista ja sillä ei ole juuri muuta funktiota kuin välittää prosessorin lämpö heatpipe-putkiin. Lisäksi siihen on ruuvattu molemmin puolin metalliset kiinnityslevyt, joissa on valmiina reikiä eri prosessorikannoille. Pohjan viimeistely ei ole aivan parhaimmasta päästä ja siinä näkyy ja tuntuu yhdensuuntaisia työstöjälkiä koko alueella.
Coolerin asennus tapahtuu esimerkkitapauksessa AMD Athlon 64 -alustalle (Socket 939) vakiokehikon takapuolen tukilevyyn kahden ruuvin ja jousen avulla, joilla cooleri kiristetään tukevasti prosessoria vasten. Asennus ei ole helpoimmasta päästä ja vaatii paljon voimaa, jotta ruuvit nappaavan tukilevyn ruuvinkierteisiin. Socket 939:n lisäksi cooleri on mahdollista asentaa Socket 940-, 754-, 478- ja 775-kantoihin.
Kun cooleri on saatu istutettua prosessorin päälle, pysyy se paikallaan tukevasti ja ylös sijoitetun siilin ansiosta yhteensopivuusongelmia emolevyjen prosessorikannan ympärillä majailevan komponenttien kanssa tuskin syntyy. Asensimme coolerin puhaltamaan ilmaa emolevyn yläosaa kohti, mutta luonnollisesti coolerin voi asentaa myös toisinpäin, jolloin ilman suunta vaihtuu näytönohjaimen takapuoleen.
Lämpötilamittausten aloittamisen jälkeen suurta ihmetystä tuotti kokoonpanon välitön kaatuminen rasituksessa. Coolerin irrottamisen jälkeen kaatuilun syy kuitenkin selvisi, sillä kontakti prosessorin ja coolerin pohjan välillä oli luvattoman huono. Piitahna osoittaa, että mutkalla oleva kuparipohja ei ottanut lainkaan keskiosasta prosessoriin kiinni. Kokeilimme levittää prosessorin päälle erittäin paljon piitahnaa, jolloin piitahna täytti väliin jäävän kolon, mutta valitettavasti tällöinkään cooleri ei kyennyt siirtämään lämpöä siinä määrin, että rasituksessa ilmenneistä ongelmista olisi päästy eroon. Varmistaaksemme, ettei kyseessä ollut maanantaikappale, testasimme myös toista EVO 120 -cooleria, mutta valitettavasti myös jälkimmäisellä coolerilla ilmeni vastaavanlaisia ongelmia.
Asetek Vapochill Micro Ultra Low Noise
Toisena coolerina mukana on parhaiten kompressori- ja vesijäähdytyksistä tunnetun Asetekin Vapochill Micro Ultra Low Noise, joka on pakattu näkyvästi muovisiin kuoriin. Cooleria on saatavilla Suomesta ainakin Coolputerista, jossa sillä on hintaa kohtalaisen suolaisesti 57,90 euroa.
Testiin saapunut Ultra Low Noise -malli soveltuu käytettäväksi ainoastaan AMD K8 -emolevyjen/prosessoreiden kanssa, käytännössä tarkoittaen Socket 754-, 940- ja 939 -kantaisia prosessoreita. Coolerista on saatavilla useita eri variaatioita sekä AMD- että Intel-prosessorikannoille, joista kattava valikoima löytyy niin ikään Coolputerista. Ostohetkellä kannattaa tästä syystä tuijottaa tarkasti, mille prosessorikannoille kyseinen malli soveltuu.
Niukan yhteensopivuustuen takia kiinnitystarvikkeiden määrä on saatu pidettyä järkevänä ja mukana tulee kolhohkon oloinen kiinnityslevy, pari ohjelappusta, tuulettimen kierrosnopeudensäädin, joka itse asiassa on täysin samanlainen kuin Akasan mallissa, kaksi kaapelinippua, tuulettimen kiinnitystapit sekä ruuvi.
Vapochill Micro on hyvin erikoisen näköinen cooleri ja sen alaosan pallomainen pohja on yhteydessä vaakatasossa olevaan paksuun putkeen, joka vastaavasti jakautuu kolmeksi pystysuuntaiseksi putkeksi. Asetek ei ole tyytynyt käyttämään perinteistä heatpipe-tekniikkaa, vaan on kehittänyt tekniikkaa eteenpäin ja Vapochill Microssa kupariputkien sisällä kulkeva R134A-kaasu on suoraan yhteydessä kupariseen pohjaosaan. Tällöin lämmön ei tarvitse siirtyä pohjaosan kautta heatpipe-putkeen, vaan lämmennyt kaasu jatkaa suoraan matkaa 13 millimetriä paksujen putkien yläosiin. Putkia jäähdyttää yläosan alumiinisiili.
Asetek moittii Vapochill Micron tuotesivulla muita heatpipe-coolereita siitä, ettei niiden ylös sijoitettu ja täysin horisontaalisessa asennossa oleva siili ja tuuletin jäähdytä lainkaan alempana emolevyllä kuumina käyviä komponentteja. Tanskalaisyritys on ottanut tästä vaarin ja pallonmuotoisesta pohjasta putket suuntaavat ylös pienessä kulmassa. Testeissä otamme selvää, auttaako vino asento todella emolevyn lämpötiloissa, vai onko kyseessä Asetekin pelkkää markkinointipuhetta.
Asetek lupaa Vapochill Micron kykenevän jäähdyttämään prosessoreita aina 150 watin tehonkulutukseen asti, mutta aivan ilman aktiivista jäähdytystä tämä ei onnistu. Kohtuulliseen pieneen siiliin kiinnitetään ennennäkemättömän kepulilla ratkaisulla toteutettu tuuletinkehikko, joka on valmistettu noin millimetrin paksuisesta läpinäkyvästä muovista. Heiluva ja huojuva kehikko pysyy siilin päällä ainoastaan tuulettimen avulla, joka kiinnittyy siihen neljällä tapilla.
Mukana tulevan 92 millimetrin tuulettimen kera coolerille kertyy painoa 355 grammaa ja koko sillä on 139 x 98 x 50 millimetriä (korkeus x leveys x syvyys). Kierrosnopeudensäätimellä varustetulla tuulettimella Asetek lupaa melutason nousevan korkeimmillaan 28 desibeliin ja luonnollisesti alemmilla kierrosnopeuksilla äänentasoa saa laskettua vielä tätäkin alemmas, aina 15 desibeliin.
Coolerin ympyränmuotoinen pohja on kohtuullisen laadukasta jälkeä ja lisäksi siinä on valmiiksi pursotettuna piitahnaa pieninä pisteinä. Erikoismaininnan ansaitsee myös pohjan muovinen suojakiekko, jolla saa jatkossa estettyä pohjan naarmuuntumisen, kun cooleri ei ole asennettuna tietokoneeseen.
Vapochill Micron asennus on hyvin yksinkertainen operaatio, sillä kiinnitys tapahtuu AMD K8 -alustoilla emolevyjen mukana tulevaan kiinnityskehikkoon. Ensimmäisenä vaiheena kehikon ruuvit ruuvataan pois, jonka jälkeen cooleri asennetaan paikoilleen kiinnityslevyn kera. Kiinnitys viimeistellään kiristämällä kiinnityslevy paikoilleen kehikon omilla ruuveilla. Pyöreä pohja osoittautui asennusvaiheessa mielenkiintoiseksi ratkaisuksi, sillä tämän avulla cooleri on mahdollista asettaa mihin asentoon tahansa.
Cooler Master Hyper 6+
Cooler Master Hyper 6+ on tämän vertailun kookkain cooleri ja on pakattu isoon pakkaukseen, jonka keskiosan syvennyksestä voi tutkia coolerin rakennetta. Valkoisen ja violetin värisen pakkauksen kyljissä koreilee mm. valmistajan logoja, mallinimi ja tietoja tuotteesta. Suuren koon ohella Hyper 6+:n hintalappu näyttää myös varsin suurta lukua ja Jimm’s PC-Storessa, josta cooleri toimitettiin testiin, sillä on hintaa 59,40 euroa.
Hyper 6+ saa kiitosta yhteensopivuuden osalta, sillä sen voi kiinnittää kaikkiin nykyisiin ja vähän vanhempiin työpöytäemolevyihin. Tuettujen prosessorikantojen listalta löytyy AMD:n puolelta Socket 939, 940, 754 ja A, kun taas Intelin osalta tuettuna ovat Socket 775-, 478- ja 370-kannat. Pitkän prosessorikantalistan takia mukana tulee myös paljon erilaisia kiinnitysrautoja, joista yksi ja ainoa on sama kaikille – oikeanpuolimmaisena näkyvä tukilevy, joka kiinnitetään emolevyn alapuolelle. Mukana tulee myös ohjelappunen sekä kasa ruuveja, muttereita ja prikkoja.
Siilin jäähdytyksestä vastaa 100 millimetrin tuuletin, jonka ohella mukana toimitetaan perinteinen sormisuoja. Tuuletin on nykytrendin mukaisesti varustettu sinisillä ledeillä ja Cooler Masterin ilmoittamien lukujen perusteella se tuottaa melua alimmilla kierroksilla 20,6 ja korkeimmilla kierroksilla 46,4 desibeliä. Mukana ei kuitenkaan toimiteta minkäänlaista kierrosnopeudensäädintä, joten sen hoitaminen jää joko erillisen säätimen tai emolevyn harteille.
Hyper 6+:ssa on jälleen havaittavissa perinteinen jäähdytysidea heatpipe-putkilla, joiden tarkoitus on siirtää lämpö massiiviseen alumiinisiiliin. Kuparipohjan päällä lepää pieni alumiinisiili ja yläpuolella kuuden heatpipe-putken varassa on sahalaitaiset rivat. Ripojen ympärillä on lisäksi alumiinista valmistettu kehikko, joka ohjaa tuulettimen puskeman ilman suoraan siilin läpi. Vaikka mukana ei tule kuin yksi tuuletin, on siiliin mahdollista asentaa myös toiselle puolella tuuletin. Tällöin on kuitenkin syytä tarkistaa, että toisen puolen tuuletin imee ilmaa, eikä puske sitä ensimmäisen tuulettimen tavoin cooleria vasten.
Sivuprofiilista näkyy selvästi, kuinka heatpipe-putket suuntaavat kahdessa kolmen putken rivissä suoraan coolerin yläosaan. Putket on sijoitettu siilin reunoille, jossa tuulettimen puskema ilmavirta on jäähdytystehon ohella suurin. Kuvasta näkyy myös, että vielä muutama vuosi sitten suosiossa olleiden massiivisten kuparisiilien yhteensopivuusongelmista on pitkälti päästy eroon heatpipe-putkilla. Putkien ansiosta coolerin alaosan leveyttä on saatu kavennettua ja jäähdytyksestä vastaava siiliosa on nostettu ylemmäs emolevyn tasosta.
Ylempi kuva antaa paremman käsityksen Hyper 6+:n pohjasta ja siitä, miten heatpipe-putket suuntaavat siiliin. Prosessoria vastassa on ympyränmuotoinen kuparikappale, joka on yhteydessä suurempaan suorakulmaiseen kuparisärmiöön, jonka avulla lämpö siirretään kuuteen heatpipe-putkeen. Lisäksi coolerin kiinnityksessä käytetään apuna pohjassa olevia neljää ruuvinreikää, joiden avulla cooleriin ruuvataan kiinni prosessorikantaan sopiva kiinnitysrauta.
Cooler Master Hyper 6+:n asennus on varsin yksinkertainen operaatio, mutta asennusvaiheessa kannattaa huomioida, etteivät kaikki ruuvit kiristy myötäpäivään kiertäessä. DFI LanParty nF4 SLI-DR -emolevyllä coolerin massiivinen koko ilmenee paremmin, mutta toisaalta kuvasta näkyy myös, että coolerin alapuolella on reilusti tilaa ja siiliosa alkaa vasta muistikampojen yläpuolelta.
Aivan moitteitta Cooler Master Hyper 6+ ei selviydy Muropaketin testipenkistä, sillä asennusvaiheessa havaittaviin emolevyn takapuolelle asennettavan tukilevyn kanssa pienoisia ongelmia. Levyn keskelle on leikattu neliönmuotoinen aukko emolevyn pintaliitoskomponentteja varten, mutta valitettavasti aukko ei ole tarpeeksi suuri ainakaan DFI:n emolevylle. Pieniä komponentteja jää levyn alle ja väliin jouduttiin asettamaan pehmustetta, jotta komponentit eivät rikkoutuisi kiristysvaiheessa.
Zalman CNPS9500 LED
Odotusten perusteella Zalmanin uutuuscooleri CNPS9500 LED oli vahvin ennakkosuosikki, sillä kyseinen cooleri on pärjännyt muiden sivustojen testeissä hyvin ja Zalmanin coolerit ovat saaneet aiemmissa Muropaketin artikkeleissa paljon kiitosta.
CNPS9500 LED on pakattu ikkunalliseen sinisen väriseen pakkaukseen, jonka etupuolella tuotetta mainostetaan ultra-hiljaiseksi prosessoricooleriksi. Cooleria on saatavilla useilta suomalaisilta jälleenmyyjiltä hintatason vaihdellessa noin 65 eurossa. Kyseessä on samalla vertailun arvokkain cooleri, joten nähtäväksi jää, saavuttaako Zalman CNPS9500 LED sillä asetetut odotukset.
Zalmanin coolereiden yksi vahvuus on ollut helppo ja selkeä kiinnitysmekanismi ja CNPS9500 LED ei tuota tässä suhteessa pettymystä. Cooleri on mahdollista kiinnittää Socket 939-, 940-, 754-, 775- ja 478-kantaisiin emolevyihin ja näitä varten mukana tulee muutama erilainen kiristysrauta, kiinnityskehikko ja kasa ruuveja, muttereita, prikkoja sekä piitahnaa. Ohjevihkosen ohella pakkauksesta löytyy lisäksi Fan Mate 2 – tuulettimen kierrosnopeudensäädin ja tämän adapterikaapeli.
Zalmanilta on totuttu näkemään hyvin omaperäisiä coolereita ja hieman paikoillaan junnanneiden CNPS7000- ja 7700-sarjojen jälkeen CNPS-9500 LED on jälleen hyvin erilainen cooleri. Cooleri käyttää heatpipe-tekniikkaa ja putket on asetettu kahdeksikon muotoon ja niitä ympäröi pallomainen kuparisiili. Siilin keskellä olevassa syvennyksessä ripoja jäähdyttää 92 millimetrinen sinisillä ledeillä varustettu tuuletin.
Sivusta katsottuna paljastuu, että siilin keskikohdassa on syvennetty kohta, jonka tarkoitusperä kuitenkin jäi Muropaketin toimitukselta pimentoon. Sen sijaan tutkimalla pohjakappaletta, selviää heatpipe-tekniikan käyttötarkoitus ja kolmen putken pää. Zalman on siis ratkaissut kahdeksikonmuotoiset heatpipe-putket kolmella eri putkella, joiden kierros päättyy pohjaan, jossa on siis käytännössä kuusi putkea vierekkäin.
Takapuolelta selvinnee tarkemmin heatpipe-putkien suunnittelu, mikä on hyvin omaperäinen muihin markkinoilla oleviin heatpipe-coolereihin nähden. Heatpipe-putket yhdistyvät 0,2 millimetriä paksuihin ripoihin aivan niiden toisesta päästä ja arveluttamaan jäikin, miten lämpö leviää koko rivan alueelle verrattuna, jos putket olisivat esimerkiksi rivan puolessa välissä. Pohjakappaleessa on myös havaittavissa kuparisen pohjan päällä oleva metallinen levy, jonka keskellä on ympyränmuotoinen kohoke. Kohokkeelle löytyy käyttöä coolerin kiinnitysvaiheessa, kun päälle isketään kiristyslevy, jonka keskiosan reikä asetetaan kohokkeen kohdalle. Kohokkeella ja kiristyslevyn reiällä siis varmistetaan coolerin pysyminen paikallaan prosessorin päällä.
Coolerin pohja on valmistettu kuparista ja se on hyvin ohut verrattuna esimerkiksi aiemmin käsitellyn Cooler Master Hyper 6+:n pohjaan. Itse pohjan laatu on hyvä ja pienet työstöjäljet on havaittavissa ainoastaan valoa vasten. Pohjan reunaan on myös kiinnitetty metallinen palkki, josta lähtee kuvassa alaspäin kaksi metallitappia. Kyseisten tappien päähän on kiinnitetty tuuletin, mikä on nerokas keksintö, sillä tällöin tuuletin ei pääse resonoimaan siiliä vasten.
Zalman CNPS9500 LED:n asennus luonnistuu aloittelijaltakin, sillä operaatio ei vaadi muuta kuin vakiona emolevyssä olevan kiinnityskehikon kahden ruuvin kiertämisen irti, coolerin asettamisen paikoilleen kiinnityslevyn kera ja ruuvien takaisinkiertämisen. Kiinnitys on symmetrinen molempiin suuntiin, mutta esimerkkitapauksessa päädyimme asettamaan tuulettimen puhaltamaan kohti I/O-liittimiä, jossa vastassa oli 120 millimetrin kotelotuuletin imemässä lämmintä ilmaa ulos kotelosta.
Zalman Fatal1ty FS-C77
Jonathan ”Fatal1ty” Wendel on kiistatta maailman kuuluisin tietokonepelaaja ja Fatal1ty-tuotenimellä varustettuja emolevyjä ja näytönohjaimia on ollut markkinoilla jo jonkin aikaa ja näistä osa on testattu Muropaketissakin. Fatal1ty-tuoteperheeseen kuuluu myös Zalmanin valmistama FS-C77-cooleri, joka on käytännössä täysin sama kuin CNPS7700-Cu. FS-C77 on ainoastaan pakattu uusiin kuoriin ja kohdannut muutamia pieniä muokkauksia.
FS-C77 toimitettiin Muropaketin testipenkkiin Jimm’s PC-Storesta, jossa kyseistä tuotetta koristaa 57,40 euron hintalappu. Ero on huima normaaliin CNPS7700-Cuhun verrattuna, jonka hinta samaisessa liikkeessä on ainoastaan 42,40 euroa ja Fatal1ty-mallin mukana ei tule edes Fan Mate 2 -kierrosnopeudensäädintä. Sen sijaan mukana tulee ohjevihkonen, piitahnaa ja kiinnitystarvikkeet Socket 939-, 940-, 754-, 775- ja 478-prosessorikannoille.
FS-C77:ää ei tässä artikkelissa sen tarkemmin tutkita, vaan tarkemmat tiedot lähes samaisesta coolerista löytyy alla olevan linkin takaa Muropaketin Asus Star Ice & Zalman CNPS-7700-Cu -artikkelista.
Muropaketti, Asus Star Ice & Zalman CNPS-7700-Cu
FS-C77:n erottaa 15 euroa halvemmasta CNPS7700-Cu-mallista tumman punainen/violetti pinta, puuttuva Fan Mate 2 -säädin sekä läpinäkyvä tuuletin, joka on varustettu kirkkaan punaisilla ledeillä. 918 grammaisen coolerin tuuletin pyörii myös jonkin verran korkeammilla kierrosnopeuksilla (2400 rpm vrt. 2000 rpm), mutta samalla myös melutason nousee CNPS7700-Cun 32 desibelistä 42,5 desibeliin.
FS-C77:n asennus luonnistuu täysin samalla tavalla kuin CNPS7700-Cun kahden emolevyn läpi menevällä ruuvilla ja taakse sijoitettavalla tukilevyllä. Coolerissa ei ole heatpipe-putkia, minkä takia siiliosa on huomattavasti vertailun muita coolereita alempana. Yhteensopivuusongelmia ei havaittu, mutta varsinkin muistikammat ovat hyvin lähellä siiliä.
Testikokoonpano
Testit ajettiin tuplaytimellisellä AMD Athlon 64 X2 3800+ -prosessorilla, joka ylikellotettiin 1,55 voltin käyttöjännitteen turvin 2452,2 MHz:iin (10 x 245,2 MHz). Mushkinin muisteja ajettiin 3,5 voltilla 1:1-kertoimella ja näytönohjaimeksi valittiin NVIDIA GeForce 7800 GTX. Prosessorin rasituksessa käytettiin äärimmäisen raskasta S&M 1.7.2 -ohjelmaa ja lämpötilojen tarkkaileminen suoritettiin NVIDIAn omalla nTune-ohjelmalla.
Testeissä käytettiin Jimm’s PC-Storen lahjoittamaa Thermaltake Tsunami -koteloa, jolla lämpötilamittaukset vastasivat todellista käyttöympäristöä avointa testipenkkiä huomattavasti paremmin.
- AMD Athlon 64 3800+ @ 2,45 GHz, 1,5 V
- DFI LanParty nF4 SLI-DR
- 2x Mushkin Redline XP 4000 512 MB
- NVIDIA GeForce 7800 GTX
- Seagate 80 GB SATA
- Nexus NX-5000 500 W
- Windows XP SP2
- NVIDIA nTune 2.05.15.08
- S&M 1.7.2
Testitulokset
Prosessorin lämpötilat lepotilassa edustavat suhteellisen tasaista rivistöä lukuun ottamatta Asetek Vapochill Micro Ultra Low Noisea, joka tipahtaa tuulettimen minimikierroksilla hieman kyydistä 36 asteella, kun yleinen linja on 30 asteen tuntumassa. Alimmaksi pääsee Zalman CNPS9500 LED maksimikierroksilla, 29 asteeseen, eikä minimikierroksillakaan lämpötila nouse kuin yhden asteen.
Rasituksessa eroja alkaa syntyä enemmän ja parhaiten pärjää Zalmanin sijaan Cooler Master Hyper 6+ 53 asteella. CNPS9500 LED jää tästä maksimikierroksilla neljä ja minimikierroksilla 12 astetta. Fatal1ty pärjää kohtuullisen hyvin 60 asteella, mutta Asetekin tekeleestä ei valitettavasti voi sanoa samaa. Minimikierroksilla se ei jaksa pitää prosessorin lämpötilaa hallussa ja 83 asteessa S&M:ssä ilmeni virheitä. Maksimikierroksilla samainen cooleri jaksaa pitää prosessorin lämpötilan 73 asteessa, joka sekin on kahdeksan astetta huonommin toiseksi viimeiseen tulokseen verrattuna.
Laitteiston lämpötiloissa on niin ikään havaittavissa selviä eroja ja voittajaksi selviytyy Fatal1ty FS-C77, joka levossa saa aikaan 35 ja rasituksessa 53 asteen lukemat. Kyseisen coolerin etu muihin kilpailijoihin nähden on tuuletin, joka puhaltaa ilmaa suoraa alaspäin jäähdyttäen vieressä olevia komponentteja, kun taas muiden coolerien tuuletin on vaakatasossa ylempänä ja tarkoituksena saada lämmin ilma suoraan kotelosta ulos.
Asetek Vapochill Micro Ultra Low Noise maksimikierroksilla yltää vertailun toiseksi, joten kulmassa olevasta siilistä ja tuulettimesta näyttäisi todella olevan apua. Cooler Master Hyper 6+ ja Zalman CNPS9500 LED maksimikierroksilla kilpailevat rinta rinnan erojen ollessa ainoastaan yksi astetta. Jälkimmäinen cooleri minimikierroksilla saa aikaan lämpötiloissa nousua levossa kolme ja rasituksessa viisi astetta.
Loppusanat
Muropaketin syksyn cooleriartikkelissa vertailtavana on Akasa EVO 120, Asetek Vapochill Micro Ultra Low Noise, Cooler Master Hyper 6+, Zalman CNPS9500 LED ja Zalman Fatal1ty FS-C77, joista pari cooleria nousee ylitse muiden. Ennakko-odotusten mukaisesti CNPS9500 LED pärjää testeissä hyvin ja jaksaa pitää lämpötilat ylikellotetulla prosessorilla kohtuullisen alhaisena. Zalmanin mukana tulevalla Fan Mate 2:lla voi säätää tuulettimen kierrosnopeutta ja alhaisimmilla kierroksilla tuuletin on lähes äänetön, mutta maksimikierroksilla suhinan kuulee jo selvästi. Zalman CNPS9500 LED:n suurin este on varmasti sen korkea hinta ja 65 euroa on monille liian paljon pelkästä coolerista.
Artikkelin suurin yllättäjä on Cooler Master Hyper 6+, joka pärjää prosessorin lämpötilamittauksissa parhaiten, mutta lisäksi sen tuuletin on hyvin hiljainen. Coolerin asennus on takalevyn ongelmia lukuun ottamatta helppoa ja soveltuu myös aloitteleville tietokoneharrastajille. Zalmanin tapaan myös Hyper 6+:n yksi heikoimmista lenkeistä on sen korkea hinta, mikä kipuaa Jimm’s PC-Storessa lähemmäs 60 euroon.
Asetek Vapochill Micro Ultra Low Noise ei pärjää lämpötilamittauksissa kovinkaan hyvin ja tuulettimen minimikierroksilla rasitus on sille liikaa. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että testeissä rasituksessa käytettiin apuna ylikellotettua tuplaytimellistä prosessoria. Normaaleilla ja ylikellottamattomilla prosessoreillaa Vapochill Micro Ultra Low Noisesta saa hyvän peruscoolerin hiljaisella tuulettimella, mutta toisaalta myös sillä on hintaa lähemmäs 60 euroa.
Zalman Fatal1ty FS-C77 tuntuu kaiken kaikkiaan todella turhalta coolerilta, sillä 15 euroa halvemmalla saa vastaavan coolerin, Zalman CNPS7700-Cun. Lisäksi jälkimmäisenä mainittu cooleri on oheisvarustettu Fan Mate 2:lla, sen tuulettimessa ei ole punaisia ledejä ja tuuletin pyörii alhaisemmalla kierrosnopeudella pitäen samalla hiljaisempaa ääntä. Zalmanin FS-C77 ei vakuuta Muropaketin toimitusta, mutta tuote irtoaa 57,40 eurolla, jos Fan Mate 2:n näkee turhaksi ja tummanpunainen cooleri ledeillä kiinnostaa normaalia mallia enemmän.
Akasa EVO 120 vaikuttaa tuotekäsittelyn puolesta kohtuulliselta coolerilta 54 euron hinnalla ja asennuskin voimankäytön jälkeen luonnistuu varsin helposti. Lämpötilamittauksissa Windowsin työpöydällä levossa kaikki näytti vielä hyvältä, mutta rasitus kaatoi tietokoneen välittömästi ja syy selvisi coolerin irrottamisen jälkeen. Cooleri ei ole ilmeisesti käynyt laadunvalvonnassa lainkaan, sillä pohjan kierous aiheuttaa erittäin epätasaisen kontaktin prosessoriin. Käytännössä coolerin pohja on kosketuksissa ainoastaan prosessorin reunoihin ja Akasan valitsema EVO 120 -mallinimi kertoo paljon tuotteen laadusta.
Ville Suvanto 26. lokakuuta 2005
