Corsair H50

Corsair H50 -vesijäähdytyspaketti ei ole enää aivan tuore tuote markkinoilla, sillä se julkaistiin Computex Taipei 2009 -tapahtumassa noin vuosi sitten. Corsair on tunnettu erityisesti laadukkaiden muistituotteiden valmistajana, mutta viime vuosina yritys on laajentanut valikoimaansa myös virtalähteiden, koteloiden ja coolereiden puolelle. Corsair H50 kustantaa suomessa noin 85 euroa.

H50 toimitetaan tyylikkäässä mustassa retail-pakkauksessa, jonka pinnasta löytyy vesiaiheisia kuvituksia sekä tuotteen kuva. Pakkauksen sisällä cooleri ja tarvikkeet ovat pakattuna muoviseen kehykseen.

Ensimmäisenä pakkauksen kannen alta käyttäjän eteen avautuu pysäyttävä punainen plakaatti. Stop-merkin säestämänä käyttäjää ohjeistetaan olemaan palauttamatta tuotetta kauppaan, vaan sen sijaan olemaan yhteydessä Corsairin omaan asiakaspalveluun. Suomessa takuuasiat kuitenkin hoituvat jo lainsäädännönkin puolesta myyjäliikkeen kautta, joten viestistä ei kannata olla kummissaan.

Pakkauksen sisältä paljastuu pikamallinen yleisohje, suoritinkantakohtaiset lisäohjeet, edellä mainittu STOP-lappunen, kiinnityskehykset, taustalevyt, ruuvit, tuuletin sekä itse cooleri.

Corsair H50 koostuu jäähdytyskennosta, kiinteistä letkuista sekä blokkiyksiköstä. Järjestelmä on valmiiksi täytetty ja ilmattu, joten käyttäjän ei tarvitse olla tekemisissä nesteen kanssa. Jäähdytin on tarkoitettu 120 mm tuulettimelle ja sen ulkomitat ovat 120 x 152 x 27 mm. Blokkiyksikön mitat ovat puolestaan 55 x 70 mm. Toimitussisältöön kuuluva 120 mm PWM-tuuletin on speksattu 1700 RPM maksiminopeudelle. Yhteensopivuus luvataan LGA 775, -1156 ja -1366 sekä AM2 ja AM3 -suoritinkannoille. Valmistajan takuu on kahden vuoden mittainen.

Mustilla muovikuorilla suojattu blokkiyksikkö sisältää integroidun pumpun, joka ottaa virtansa tavallisen tuuletinliittimen kautta. Näin ollen pumppu käynnistyy kokoonpanon mukana ja sen toimintaa voi seurata ohjelmallisesti tavallisen tuulettimen tapaan.

Letkut ovat kiinnitettynä kiinteästi blokkiyksikköön. Liitos on jäykkä, kuten myös letkut itsessään. Järjestelmässä kiertää propyleeni-glykolia ja kierron pitäisi pysyä huoltovapaana koko sen elinkaaren ajan.

Blokkiyksikön pohja on poikkeuksellisen näköinen. Ulkokehällä kiertää pieniä ”muovikynsiä” ja niistä jokaisen kohdalla on yksi ruuvi. Pohjan keskellä on kuparinen kontaktipinta, jonka reunoja kiertää erilliset kymmenen ruuvia. Kontaktipintaan on levitetty valmis lämpötahnakerros.

Mustaksi maalattu melko pienikokoinen (120 x 152 x 27 mm) jäähdytin on mitoitettu 120 mm tuulettimille, joille löytyy kiinnitysreiät molemmilta puolilta. Valmistaja ei ole ilmoittanut jäähdyttimen valmistusmateriaalia.

Letkut ovat liitetty kiinteästi kennoon. Rakenteen kestävyys epäilyttää, sillä letkut ovat varsin ohuet sekä erittäin jäykkää materiaalia. Letkujen pituus on noin 30 cm.

Mukana toimitettava Corsairin 120 x 120 x 25 mm tuuletin kiinnitetään kennoon pitkillä mustilla ruuveilla. Apuna käytetään paksuja mustia muoviprikkoja. Seitsenlapainen tuuletin on speksattu 1700 minuuttikierrokselle 12 voltin jännitteellä. Ilmaa siirtyy tällöin 50 CFM edestä. Tuuletin ottaa virtansa neljäpinnisen tuuletinliittimen kautta ja tukee PWM-nopeussäätöä (pulse width modulation). Tuulettimen johdon pituus on noin 30 cm.

H50:n yleiset asennusohjeet ovat printattuna yhdelle kolmeen osaan taitellulle suurehkolle paperiarkille. Asennus käydään läpi seitsemässä vaiheessa selkein kuvin varustettuna. Lisäksi jokaiselle prosessorikantatyypille on oma ohjeliuskansa, jossa opastetaan asennuskehyksen ja taustalevyn esivalmistelu. Kielivaihtoehtoja on kuusi: englanti, ranska, saksa, italia, espanja sekä venäjä.

Asennustarvikkeiden valikoima on melko simppeli. Vasemmalta ylhäällä AMD-kantojen taustalevy, alhaalla Intel-kantojen taustalevy, keskellä asennuskehykset AMD- ja Intel-kannoille, oikealla muovisovitteet ruuvit ja sisäkierteillä varustetut metallinipukat, tuulettimen asennusruuvit ja prikat sekä taustalevyn pehmusteteipit.

Asennus LGA 1366 -kannalle aloitetaan valitsemalla Intelin suorittimille tarkoitettu metallinen asennuskehys, ruuvit sekä niille sopivat muoviset sovitekaulukset. Kaulusten tehtävänä on hienosäätää ruuvien etäisyydet oikeiksi.

Seuraavaksi emolevyn taustapuolelle asetettavaan vastakappaleeseen kiinnitetään pienet sisäkierteistetyt metallinipukat suoritinkantaa vastaaviin reikiin. Lisäksi muovikehykseen kiinnitetään liimapintaiset pehmustepalat.

Muovinen taustakappale asetetaan emolevyn taakse niin, että metallinipukat asettuvat emolevyn reikiin.

Seuraavaksi on vuorossa metallisen asennuskehikon kiinnittäminen emolevyn etupuolelle. Asennuskehikko koostuu sisäreunastaan hammastetusta ympyräkehästä sekä neljästä sakarasta, joista se kiinnitetään emolevyn reikiin. Aluksi asennuskehikko kiristetään paikalleen vain löysästi – ruuveja kierretään vain sen verran, että ne tarttuvat kiinni taustalevyyn. Tämä vaihe tuntuu ensialkuun hieman erikoiselta ja jää varmasti huomaamatta käyttäjiltä, jotka eivät tukeudu asennusohjeeseen.

Asennusohjeet suosittelevat tässä vaiheessa kiinnittämään jäähdytyskennon ja emolevyn koteloon, mutta me teemme esimerkkitapauksessa hieman toisin, eli kiinnitämme blokkiyksikön ensin emolevylle. Kiinnitystoimenpide on yksinkertainen. Blokki lasketaan suorittimen päälle kiinnityskehyksen keskelle ja tämän jälkeen sitä käännetään noin kymmenisen astetta myötäpäivään. Näin blokin pohjaosan reunojen kynnet asettuvat kiinnityskehyksen sisäkehän kynsien alle ja ruuvit voidaan kiristää lopulliseen tiukkuuteen.

Corsair H50 asennettuna koteloon. Takapaneelin tehdyssä esimerkkiasennuksessa blokki asettuu varsin lähelle kennoa, joten jäykät letkut menevät melko mutkalle. Vapaata tilaa jää melkoisesti, koska blokkiyksikkö ja kenno ovat varsin pienikokoisia. Valmistaja suosittelee asentamaan jäähdyttimen tuulettimen niin, että se imee ilmaa kotelon ulkopuolelta ja puhaltaa sen rivaston läpi kotelon sisälle.

Edellä mainitulla ratkaisulla on hyvät ja huonot puolensa: Kennon jäähdytyksessä käytetään tällöin mahdollisimman viileää kotelon ulkopuolista ilmaa, mutta toisaalta jäähdytyksessä käytetty lämmin ilma päätyy kotelon sisälle ja kotelotyypistä riippuen saattaa häiritä merkittävästi ilmankiertoa. Suurta ongelmaa ei synny, jos kotelosta löytyy toinen poistotuuletin esimerkiksi katosta, mutta jos jäähdytin sijaitsee ainoan poistotuulettimen paikalla, pakkautuu lämpö kotelon sisälle. Otamme myöhemmin artikkelin testiosiossa selvää, onko ilman ottamisesta kotelon ulkopuolelta merkittävää hyötyä.