Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinto meni tänä vuonna Tommi Musturille
Suomen sarjakuvaseura ry on myöntänyt vuoden 2011 Puupäähattu-palkinnon Tampereella asuvalle sarjakuvataiteilija Tommi Musturille.
Puupäähattu myönnettiin Tampereella asuvalle sarjakuvataiteilija Tommi Musturille. Sarjakuvaseura perustelee palkintoa näin:
Hyvä sarjakuvataiteilija kykenee luomaan ehdottoman omaperäisen ja -lakisen maailman, jonka tunnistaa välittömästi ja jossa mikään ei voisi olla toisin. Hyvä taide avaa näkymiä, joita loskainen arki ei tarjoa. Taivas on olemassa, aivoissa. Todelliset taiturit kykenevät metamorfoosiin, jossa mielen juonteet muuntuvat merkeiksi tuonpuoleisesta.
Tommi Musturin (s. 1975) sarjakuvatuotanto toimii näin. Useimmiten sanattomat, sekä muotokieleltään että väreiltään kiihottavat pikku kertomukset pakottavat imuunsa samalla lailla kuin varhaiset elokuvat lienevät tehneet: jo silkan graafisen loistonsa ansiosta. Silti niillä on syvempikin tarkoitus.
Musturi itse on todennut sarjakuviensa käsittelevän yleensä vapautta, yksinäisyyttä tai ihmistä suhteessa ympäristöihinsä. Taiteilijan tähänastisen tuotannon pääteokseksi nouseva, viidessä maassa julkaistu Samuelin matkassa (2009) yhdistää kaikki kolme teemaa. Musturin päähenkilö, jonkinlainen valkoinen humanoidi, on ilkikurinen oman elinympäristönsä rakentaja ja muokkaaja: otus, joka tekee, mitä päähän juolahtaa. Hönkii jatsitupakastaan punaisenvihreää savua, veistää yksinäisyyden linnakkeensa keskelle omakuvaansa ja sytyttää sen tuleen, nousee kuun päälle ratsastamaan kuin paroni von Münchhausen.
Ennen kaikkea Samuelin matkassa on vapauden ja laukkaavan mielikuvituksen ylistyslaulu. Muun muassa Moebiuksen ja Jim Woodringin jalanjäljissä asteleva tarinakokonaisuus tulvii psykedeelistä, pop-taidehenkistä irrottelua. Musturi hallitsee silti muutkin tyylilajit: hän muuntaa ilmaisuaan kunkin tarinan mukaan.
Ennen Samuelin matkassa -kirjaa tuottelias Musturi on ehtinyt tehdä muun muassa kolme osaa viisiosaisesta Toivon kirja -sarjasta (Like 2007–09). Niissä Musturi on ottanut tyylilajikseen meditatiivisen arjen ylistyksen. Hän käyttää paljon lakonista, suorastaan huomaamatonta ironiaa. Luonnoskirjoissaan (esim. Concrete Floor, Moving Plastic Castles, Stand Alone and Smile) Musturi puolestaan revittelee: suurieleisesti ja huomattavasti.
Huomattava on myös Musturin vaikutus muihin suomalaisiin sarjakuvataiteilijoihin. Oman taiteilijan uransa ohessa hän on muun muassa toimittanut kymmenen Glömp-antologiaa, ollut yksi Kuti-sarjakuvalehden toimittajista, pyörittänyt Huuda Huuda -sarjakuvakustantamoa Jelle Hugaertsin kanssa sekä osallistunut lähes sataan sarjakuvanäyttelyyn Suomessa ja ulkomailla. Näyttelyistä merkittävin lienee Glömp X -näyttely: kolmiulotteisen sarjakuvan mahdollisuuksia kartoittanut näyttely kävi kymmenessä kaupungissa ympäri Eurooppaa.
Lähde: Suomen sarjakuvaseura
