UUSIMMAT

Viikon valio: 300-sarjakuva

05.04.2007 10:47 Tatu Junni

Perjantaina 6. huhtikuuta ensi-iltansa saava ”300” näyttäytyy useimmille vain fantasiasävytteisenä Hollywood-mättönä, jossa toiminta on siirretty nykyajasta jonnekin aikojen alkuhämärään. Kannattaa kuitenkin muistaa, että 300:n tarina on pop-kulttuurissa tuttu paitsi vuonna 1962 valmistuneesta elokuvasta ”The 300 Spartans” myös Frank Millerin liki kymmenen vuotta vanhasta sarjakuvasta, joka on vihdoin julkaistu myös suomeksi.

Egmont-Kustannus on tehnyt viime vuosina monta kulttuuritekoa suomalaisen sarjakuvakansan iloksi. Jo vuosia sitten tylsäksi käyneen supersankarihötön vastapainoksi kustantamo on tuonut kirjakauppojen hyllyille laadukasta aikuissarjakuvaa – kyllä, sellaistakin on olemassa. Egmontia käy kiittäminen mm. ”V niin kuin Verikosto” – ja ”Vartijat” –albumeista, joiden suomalaisia painoksia saatiin odottaa maassamme jopa pari vuosikymmentä. Egmontin tuoreimman julkaisun, ”300”, kohdalla odotusaika ei onneksi venynyt ihan yhtä pitkäksi.

Alun perin normaalia sarjakuva-albumia suurikokoisempi ”300” oli eräänlainen kokeilu sen julkaisseelta Dark Horse -kustantamolta, sillä viisiosaisen minisarjan jokainen sivu oli kokonaisen aukeaman kokoinen. Minisarjaa kovakantiseksi albumiksi kootessa päätettiin kuitenkin tehdä albumiin niin isot sivut, että yksi alkuperäislehden aukeama mahtuisi yhdelle albumisivulle. ”300”:n ensimmäinen numero julkaistiin toukokuussa 1998. Kerran kuukaudessa ilmestynyt sarja sai paljon kiitosta osakseen ja voitti yhteensä kolme Eisner Awardsia. Legendaarisen Will Eisnerin mukaan nimetty palkinto on eräänlainen sarjakuva-alan Oscar, ja etenkin USA:n sarjakuvapiireissä hyvinkin arvostettu palkinto. 300:lle tuli voitot sarjoista ”paras minisarja”, ”paras kirjoittaja/piirtäjä” ja ”paras väritys”.  

300:n upeasta värityksestä vastaa Millerin ex-vaimo Lynn Varley. Aviopari ehti 300:n ohella työstää ennen eroaan yhdessä mm. seuraavat jenkkisarjakuvan merkkipaalut: Ronin, Batman: The Dark Knight Returns, Elektra Lives Again ja Batman: The Dark Knight Strikes Again. Näiden ohella Varley on myös värittänyt mm. joitakin Millerin Sin City –lehtien kansia.

Frank Miller sai idean 300-sarjakuvaan lapsena näkemästään The 300 Spartans –elokuvasta, jonka mies on sanonut vaikuttaneen myös hänen sankarikäsityksensä muodostumiseen. Rudolph Matén ohjaama elokuva ei ole varsinaisesti mikään elokuvahistorian jalokivi, millermutta toimii hyvin sisarteoksena Millerin sarjakuvan ja Zack Snyderin 300-filmatisoinnin rinnalla.

Sekä Millerin sarjakuvaa että Snyderin elokuvaa on kritisoitu kovasti kunnon juonen puutteesta, eikä Matén elokuvakaan kovin monimutkainen tarinaltaan ole. Miller – ja sen myötä tässä tapauksessa myös Snyder – kumartaa kuitenkin tunnetusti kuvia enemmän kuin juonta. Vai voiko joku kutsua esimerkiksi Sin Cityn juonirakenteita kovinkaan haasteellisiksi?  

Oli Millerin 300:n taiteellisista ansioista ja Snyderin elokuvasta mitä mieltä tahansa, on Egmontia pakko kiittää sarjakuvan hienosta suomalaisesta painoksesta. Sivukokoa ei ole lähdetty muokkaamaan uusiksi kuten Like teki tuoreimman Sin City -suomennoksensa (Takaisin helvetistä, 2005) kohdalla, vaan kovakantinen albumi on tehty alkuperäiselle uskolliseen kokoon. Myös painojälki miellyttää silmää ja Petri Silaksen suomennos toimii mainiosti. Sivujen paperi voisi tietty olla hieman paksumpaa ja väliotsikoiden fontti on hieman… pökkelö (liekö ollut sitä jo alkuperäisessä versiossa?), mutta nämäkään pikkuviat eivät onnistu pilaamaan muuten onnistunutta julkaisua.

Pienistä vioistaan huolimatta 300 on siis alkuvuoden jos ei paras, niin ainakin komein sarjakuvajulkaisu. Seuraavaksi Egmontin Miller-julkaisuksi on huhuttu miehen varhaistuotantoon lukeutuvaa Batman: Year One -tarinaa, joka keskittyy Yön ritarin alkuvaiheisiin. 

Kaistan 300-arvostelu