Arvostelu Sydänpeto on huippulaatua ja Elsi Sloan elokuvan kirkkain tähti – ”Nyt osuttiin saman tien napakymppiin”
Suomalaisohjaaja Aino Sunin Sydänpeto-elokuvan pääosanesittäjä Elsi Sloan on löytö. Muusikkona tunnettu Sloan tekee kertakaikkisen upean roolin ujona räppärinä.
Ensi-ilta: 4.11.2022
Alkuperäisnimi: Sydänpeto
Ohjaus: Aino Suni
Käsikirjoitus: Aino Suni
Pääosissa: Elsi Sloan, Carmen Kassovitz, Camille, Adel Bencherif, Lucille Guillaume & Juho Milonoff
Pituus: 102 minuuttia
Ikäraja: K16
Aino Sunin ohjaama Sydänpeto pääsi yllättämään aivan täysin, erittäin positiivisella tavalla. Odotin elokuvan olevan perinteisempi kertomus nuorten ihmisten vaikeista ihmissuhdekoukeroista. Tarjolla onkin oivaltava psykologinen draama ja jännäri, joka sisältää myös ripauksen kauhua.
Elsi Sloan esittää räppärin urasta haaveilevaa ulkoisesti räväkkää, mutta ujoa Elinaa. Hän muuttaa äitinsä kanssa Suomesta Ranskaan. Tilapäisen tilanpuutteen takia hän joutuu jakamaan huoneensa uuden sisarpuolensa Sofian kanssa. Tanssijalupaus lumoaa Elinan täysin. Tästä alkaa rakkaustarina ja valtataistelu, joka lipuu todella synkille vesille.
Elina ja Sofia eivät lopulta eroakaan toisistaan kovin paljon. Molemmat ovat tosissaan taiteensa kanssa ja janoavat menestystä. Myrkyllisillä tavoilla toisiinsa kietoutuva monimutkainen suhde muuttuu sairaaksi peliksi, jossa ei kaihdeta rumia keinoja.
Elsi Sloan loistaa pääosassa ranskaksi ja suomeksi räppäävänä Elinana. Hahmoa ei voi olla kannustumatta, vaikka nuoren räppärin manipuloiva käytös alkaa saada psykopaattisia piirteitä. Katsoja samaistuu stalkkeriin, sillä leffan tarina kerrotaan kokonaan Elinan näkökulmasta.
Paremmin muusikkona tunnettu Sloan on pääosassa kertakaikkisen upea. Ennen Sydänpetoa hän oli näytellyt vain Ylen Outo kesä -sarjassa. Elinan roolia varten Sloan opetteli ranskaa ja räppäämään. Hänen oma musiikkinsa on suomenkielistä vaihtoehtorockia.
Carmen Kassovitz tekee kaksinaamaisesta Sofiasta hahmon, johon myös katsoja ihastuu, vaikka tämänkin käytös on julmuudessaan kaikkea muuta kuin tervettä.
Ohjaaja Suni on aiemmin ohjannut lukuisia lyhäreitä ja dokumentin räppäri Mercedes Bentsosta. Hän löytää heti ensimmäisellä täyspitkällä näytelmäelokuvallaan oman tyylinsä, vaikka Gaspar Noén tai Nicholas Winding Refnin vaikutusta ei voi olla huomaamatta.
Kerttu Hakkaraisen kuvaama elokuva on visuaalisesti niin kaukana esimerkiksi nordic noir -synkkyydestä kuin mahdollista. Sydänpeto räväyttää verkkokalvoille neonvärejä, jotka muodostavat melkein jatkuvasti taustalla sykkivän biitin kanssa komean audiovisuaalisen kokonaisuuden.
Sydänpedon keskiössä on L’enfer à deux -biisi, jonka Elina omistaa ihailemalleen Sofialle. Se kuullaan leffassa monessa eri muodossa raakiledemosta alkaen. Elokuvan scoresta vastaa Air-yhtyeestä tuttu JB Dunckel, jonka biisejä on kuultu esimerkiksi Lost in Translation – ja Virgin Suicides -elokuvissa. Sydänpeto-soundtrack toimii mainiosti myös omana kokonaisuutenaan.
Suni osuu suomalais-ranskalais-saksalaisena yhteistuotantona toteutetulla Sydänpedolla saman tien napakymppiin. Kiehtovanpelottava ihmissuhdejännäri on Pahanhautojan ohella paras tänä vuonna näkemäni suomalaisohjaajan teos.
SYDÄNPETO
”Sydänpeto on lähes mestariteos ja pääosanesittäjä Elsi Sloan aarre.”
Arvio julkaistu alun perin syyskuussa lyhyempänä versiona Rakkautta & Anarkiaa -artikkelissa.
Päivitetty 8.11.2022 kohtaa Elsi Sloanin aikaisemmista rooleista.
