Terry Gilliamin scifi-uutuus The Zero Theorem ja neljä muuta tärppiä Rakkautta & Anarkiaa -festareille
Rakkautta & Anarkiaa -festivaali järjestetään jälleen 18.–28. syyskuuta, ja ohjelma on väärällään lupaavia elokuvia. Koska kymmeniä ja kymmeniä elokuvia luettelevat ennakkokatsaukset tuppaavat olemaan erittäin pintapuolisia, valitsen tällä kertaa vain viisi kiinnostavaa tärppiä ohjelmasta.
En myöskään vaivaudu luettelemaan niitä kaikkein ilmeisimpiä, sillä on selvää, että Richard Linklaterin Boyhood tai Nymphomaniacin täyspitkä versio myyvät kyllä loppuun ilman mainostakin. Jätän myös listalta pois jo näkemäni elokuvat Of Horses and Men, Monsterimies ja 20,000 Days on Earth (vaikka kaikki kolme ovatkin suositeltavia). Festivaalin jälkeen palaan raportoimaan, kuinka alla olevat viisi valintaa vastasivat odotuksia, ja mitkä olivat lopulta festarin huiput.
Sex, Drugs and Taxation
Ohj. Christoffer Boe, 2013
Ohjaaja Christoffer Boe ja näyttelijä Nicholas Bro (mm. Adam’s Apples, Nymphomaniac) tekivät yhteistyötä jo vuoden 2011 Beastissa, joka oli tyyliltään ja visuaalisesti omaperäinen sekoitus psykologista trilleriä, kauhua ja lakonista huumoria.Siksi saman kaksikon draama(komedia?) eksentrisestä yrittäjäparista kuulostaa enemmän kuin lupaavalta. 1970-luvun taitteeseen sijoittuvassa tarinassa ronski matkailuyrittäjä Simon Spies (Pilou Asbæk) tarjoaa Bron esittämälle lakimiehelle tien uuteen elämään. Parivaljakolle on etsitty vertailukohtaa tanskalaisesta Klovni – kyllä nolottaa -elokuvasta.
The Zero Theorem
Ohj. Terry Gilliam, 2013
Vaikka Terry Gilliamin 2000-luvun tuotokset ovat vaihdelleet kelvollisesta (Tideland) suoranaisen hävettävään (Grimmin veljekset), olen valmis antamaan Monty Python -legendalle vielä uuden mahdollisuuden. Miksi? – Ensinnäkin, The Zero Theoremia tähdittää viime vuosien kenties voimakkain kansainvälinen näyttelijä Christoph Waltz (Inglorious Basterds, Django Unchained, Carnage). Toiseksi, elokuvan on mainostettu menevän samaan jatkumoon Brazilin ja 12 apinan kanssa, joita yleisesti pidetään Gilliamin mestariteoksina.
The Trip to Italy
Ohj. Michael Winterbottom, 2014
Melkoisella varmuudella festivaalin hauskin elokuva. Näyttelijät Steve Coogan ja Rob Brydon jatkavat itsensä esittämistä vuoden 2010 The Tripin jatko-osassa, joka nimensä mukaisesti vie kaksikon Italiaan. Eikä tarvitse olla kiinnostunut ruokakulttuurista tai ravintoloista, vaikka periaatteessa kyse onkin ruokamatkasta. Ainakin The Trip luotti kokonaan Cooganin ja Brydonin loistavaan kemiaan, kun näyttelijät tasapainoilevat muka-ystävällisen nokittelun ja egoistisen kilpailun välillä. Varautukaa loputtomiin Michael Caine -imitaatioihin!
Predestination
Ohj. Michael Spierig & Peter Spierig, 2014
Robert A. Heinleinin novelliin perustuvassa elokuvassa Ethan Hawke aikamatkustelee viulun ja viulukotelon avulla yrittäen estää pommi-iskun New Yorkissa. Tarvitaanko mitään enempää?
He ovat paenneet
Ohj. J-P Valkeapää, 2014
Tänä vuonna on tullut jo parikin hyvää kotimaista elokuvaa, mutta tämän (ja myöhemmin syksyllä ilmestyvän Ruotsalaisen hetken) puolesta olen vielä valmis lyömään vetoa. Täysin aliarvostetun Muukalaisen (2008) ohjannut J-P Valkeapää kuvaa tällä kertaa sivaripojan ja nuorisokodin ongelmatytön yhteistä pakomatkaa, joka huumekätkön löytymisen jälkeen muuttuu kauhuelokuvamaiseksi painajaiseksi. Muukalaisen nähneille ei tule minään yllätyksenä, että juuri elokuvan kuvakerrontaa on kehuttu, mutta myös tyylilajin vaihtuminen kesken elokuvaa on aina kutkuttavaa.
Palaahan festivaalin jälkeen tsekkaamaan, kuinka kävi näiden viiden kanssa, ja mikä oli lopulta festarin paras leffakokemus!
Teksti: Tuukka Hämäläinen
