Arvostelu: Carrie on taas yksi täysin turhanpäiväinen uusintaversio
Ensi-ilta: 1.11.2013.
Alkuperäisnimi: Carrie
Ohjaaja: Kimberly Pierce
Käsikirjoittaja: Roberto Aguirre-Sacasa, perustuu Stephen Kingin romaaniin
Pääosissa: Chloë Grace Moretz, Julianne Moore, Judy Greer, Portia Doubleday, Alex Russell, Gabriella Wilde & Ansel Elgort
Pituus: 100 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Teinityttöä kiusataan. Kiusatulla on yliluonnollisia voimia. Kiusaajat tiputtavat ämpärillinen sianverta ressukan päälle. Kiusattu tappaa ilkiöt voimillaan
Arvostelija: Aki Lehti
Boys Don´t Cry -elokuvastaan parhaiten tunnettu ohjaaja Kimberly Pierce hukkaa lähdemateriaalin tarjoamat mahdollisuudet melkein täysin ja tyytyy keskinkertaiseen kopioon vuoden 1976 Brian De Palman versiosta. Chloë Grace Moretz ja Julianne Moore yrittävät parhaansa mukaan näyttelijänsuorituksillaan pelastaa elokuvan.
Yksi Stephen Kingin parhaista kirjoista on ehdottomasti Carrie. Kauhutarinan muotoon kirjoitetun kertomuksen koulukiusaamisesta, kiihkouskovaisuudesta, ylisuojelevista vanhemmista ja teini-iän tuomista ongelmista jo valmiiksi erilaiseksi ja friikiksi leimatusta tytöstä luulisi tarjoavan osaavalle naisohjaajalle vaikka mitä mahdollisuuksia.
Mutta mitä tekee sukupuolirooleja ja omassa kehossaan vankina olemista hienosti käsitellyt Boys Don´t Cry -ohjaaja Kimberly Pierce? Hiilipaperiversion Brian De Palman alkuperäisestä elokuvasta, muutamalla modernilla twistillä.
Paljastetaan tässä vaiheessa julkinen salaisuus: klassikkostatuksestaan huolimatta Brian De Palman Carrie ei ole kovin hyvä elokuva.
Jotkut sanovat, että se ei ole kestänyt aikaa kovin hyvin. Totuushan on, että se oli jo valmistumisvuonnaan omituinen sekoitus yliluonnollista kauhua, campia ja loputtomia hidastuksia. De Palma oli tuossa vaiheessa tehnyt jo vaikka kuinka monta elokuvaa, mutta silti Carrie on kuin leffakoulun päättötyö.
Piercen vuoden 2013 versiossa nähdään kaksi asiaa, joita alkuperäisessä ei ollut. Carrien syntymä, jossa Julianne Mooren esittämä äiti harkitsee vauvansa tappamista saksilla. Mukula kun on fundamentalistihihhulin mielestä paholaisen jälkeläinen. Nykyhetkeen tarina päivitetään sillä, että luokkatoverit kuvaavat suihkukohtauksen ja Carrien kuukautisten alkamisen kännykameralla ja iskevät pätkän YouTubeen.
Chloë Grace Moretz on hyvä valinta Carrien rooliin. Hän ei ole näyttelijänä lähelläkään Sissy Spacekin tasoa, mutta istuu rooliin tätä paremmin. Spacekin Carrieta katsoessaan teki mieli välillä liittyä hänen kiusaajiensa joukkoon, mutta Moretz saa katsojan sympatiat puolelleen. Hän on näyttelijänurallaan nyt siinä vaiheessa, jossa seuraavien roolien on pakko olla napakymppejä. Niin hyvin kuin hän vetääkin roolinsa Carriena, niin jotenkin tuntuu siltä että hän oli parempi lapsinäyttelijänä kuin teininä.
Julianne Moore Carrien ylisuojelevana äitinä on roolissaan loistavan hullu. Täysin mielipuolinen kiihkouskovainen on oikeasti pelottava, ja parempi kuin Piper Laurie joka sai Oscar-ehdokkuuden vuoden 1976 versiosta.
Muuten elokuva seuraa tuttua kaavaa. Gabriella Wilden esittämä Sue katuu osallistumistaan Carrien kiusaamiseen ja pakottaa poikaystäväkomistuksensa Tommyn (Angel Elgort) viemään kummajaisen koulun tansseihin. Kiusaajakuningatar ja kusipää Chris (Portia Doubleday) ja pahispoikaystävänsä Billy (Alex Russell) eivät malta jättää Carrieta rauhaan, vaan heidän juonimansa lopullinen nöyryytys odottaa tätä näyttämön yläpuolella sianverisangon muodossa.
Sivuosanäyttelijöiden roolisuoritukset ovat täysin yhdentekeviä, ja hahmot ovat vailla minkäänlaista karismaa.
Carrien telekineettisiä voimia esitellään jo ennen lopun teurastusta alkuperäistä laajemmin modernien erikoistehosteiden muodossa. Välillä tuntuu siltä kuin katsoisi supersankarielokuvaa hänen pyöritellessään esineitä telekineesin avulla ilmassa. Tunti ja vartti tuhlaantuu kuitenkin siihen, että katsoja kiemurtelee tuolissaan ja odottaa lopun teurastuskohtausta. Lopulta paha saa palkkansa ja elokuva loppuu. Kiitos ja hei!
Carrien uusintaversiosta voi saada jotain irti jos alkuperäinen on näkemättä. Leffalippuun ei kannata kuitenkaan tuhlata rahaa, kiitos studion markkinointiportaan.
Noin, ole hyvä!
Näit juuri koko elokuvan.
PlusMiinusNolla
+ Chloë Grace Moretz ja Julianne Moore
– Alkuperäisteksti tarjoaisi vähän muokattuna mahdollisuuksia kunnon kommentääriin teinityttöjen ongelmista vuonna 2013, mutta kun ei niin ei.