Arvostelu: Nälkäpeli on odottamattoman hyvä seikkailuelokuva

Ensi-ilta: 23.3.2012
Alkuperäisnimi: The Hunger Games
Ohjaaja: Gary Ross
Käsikirjoittaja: Billy Ray, Gary Ross & Suzanne Collins (romaani)
Pääosissa:Jennifer Lawrence, Josh Hutcherson, Liam Hemsworth, Elizabeth Banks, Woody Harrelson, Stanley Tucci, Donald Sutherland ja Lenny Kravitz
Pituus: 140 minuuttia
Ikäraja: K12

Perjantaina ensi-iltansa saavasta Nälkäpelistä on povattu uutta Twilightia syksyllä päättyvän elokuvasarjan tilalle. Jos näin on, en voisi olla iloisempi. Toisin kuin Twilight, Suzanne Collinsin romaaniin pohjautuva seikkailuelokuva on laatuviihdettä, joka tarjoilee toimintaa, romantiikkaa ja muuta hömpänpömppää juuri sopivassa suhteessa.

Elokuvan nimi viittaa Nälkäpeli-nimiseen tosi-tv-ohjelmaan. Tämä tulevaisuuden Pohjois-Amerikassa, 12 vyöhykkeestä koostuvassa Panemissa, järjestettävä mittelö pesee Idolsin ja Big Brotherin kaltaiset nykykisailut 6-0. Nälkäpelissä 24 nuorta laitetaan Peter Weirin ohjaaman The Truman Show’n mieleen palauttavalle jättiareenalle taistelemaan hengestään, kunnes jäljellä on vain yksi voittaja. Lisähaastetta kilpailuun tuovat luonnonolojen vaihtelut, myrkylliset kasvit ja erilaiset mutanttieläimet.

Panemin pääkaupunki Capitolin yltäkylläisyydessä eläville asukkaille Nälkäpeli on viihdevuoden kohokohta. Kakarat kuolee ja kansa sen kun hurraa! Vyöhykkeillä kurjissa oloissa eläville tavallisille kansalaisille ohjelma puolestaan muistuttaa mitä seuraa, kun hyppii herrojen nenille. Tässä ensimmäisessä elokuvassa rangaistusmuodoksi kehitetyn Nälkäpelin yhteiskunnalliseen merkitykseen viitataan vain ohimennen, mutta jo valmisteilla olevassa jatko-osassa Vihan liekit asiaan paneudutaan tarkemmin.

Nälkäpelin maailma ja itse tosi-tv-ohjelman toteutus jäivät Suzanne Collinsin romaanissa jossain määrin huteralle pohjalle. Elokuvan tarjoama visualisoiminen auttaa hahmottamaan asioita paremmin, ja tässä suhteessa filmatisointi onnistuukin ylittämään lähdemateriaalin. Ihan kaikkia kirjan visioista ei ole siirretty valkokankaalle, mutta mukaan on mahtunut runsaasti jopa sellaisia yksityiskohtia, joita elokuvassa ei odottanut näkevänsä. Toteutus on läpi linjan onnistunut, ja jopa Capitolin futuristinen tyylisirkus toimii valkokankaalla, vaikka höhlät promokuvat ennakkoon herättivätkin huolta.

Gary Rossin ohjaama elokuva ei keskity henkilöhahmoihin yhtä pontevasti kuin Collinsin romaani. Niinpä esimerkiksi tarinan keskiössä olevan Katniss Everdeenin hahmo tuntuu väkisinkin hieman vesitetyltä versiolta alkuperäisestä. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä huono asia: kirjasarjassa Katniss soutaa ja huopaa viettiensä ja velvollisuuksiensa välillä jopa rasittavan paljon, joten paikoin pelkistys on myös palvelus katsojalle. Nyt Katniss on juuri sopivan moniulotteinen sankaritar, jotta hänen kohtalostaan jaksaa kiinnostua loppuun asti.

X-Men: First Classissa ja Winter’s Bonessa vaikutuksen tehnyt Jennifer Lawrence esittää mestarimetsästäjä Katnissia onnistuneesti. Kerrankin naishahmo on elokuvan kantava voima eikä vain passiivinen pelastettava! Muista rooleista parhaiten mieleen jää Stanley Tucci, joka tulkitsee vastustamattomasti Nälkäpelin juontaja Caesar Flickermania. Vaan mitä ihmeen törppöilyä on tapahtunut Woody Harrelsonin esittämän Haymitchin kohdalla? Nälkäpelin aikoinaan voittanut valmentaja on aivan turhan särmätön ja selvinpäin verrattuna kirjasarjan versioonsa.

Nälkäpeli on jo ehditty tuomita vesitetyksi versioksi Battle Royalesta. Molemmissa elokuvissa toki teinit taistelevat keskenään julmassa kilpailussa, mutta siinä ne yhtäläisyydet sitten oikeastaan ovatkin. Nälkäpeli on astetta tarinavetoisempi ja rikkaampi kertomus kuin Koushun Takamin romaanin filmatisointi. Elokuva esittelee kokonaan uuden maailman ja lukuisia hahmoja, joita päästään varmasti syventämään myöhemmin. Eikä Nälkäpelikään mikään tyystin munaton elokuva ole. Rosoa riittää kyllä ja hahmot eivät ennakkohuolista huolimatta ole pelkkiä puhtoisia muovinukkeja. Harvoinpa sitä näkee yhtään missään elokuvassa näin monta lapsiruumista ja vaikkei verellä mässäilläkään, nähdään sitäkin valkokankaalla.

Nälkäpeli on hieno aloitus elokuvatrilogialle, vaikka mitään järin uutta, syvällistä tai ihmeellistä elokuva ei katsojille tarjoakaan. 140 minuuttia on ehkä hieman liian pitkä kesto näin yksioikoiselle tarinalle, mutta elokuva ei silti tunnu liian pitkältä. Melkoinen saavutus sekin!

Arvostelija: Tatu Junni