Arvostelu: Narnian tarinat Kaspianin matka maailman ääriin on taidokkaasti toteutettu seikkailuelokuva

Ensi-ilta: 25.12.2010
Alkuperäisnimi: The Chronicles of Narnia: The Voyage of the Dawn Treader
Ohjaaja: Michael Apted
Käsikirjoittaja: Christopher Markus & Stephen McFeely ja Michael Petroni (Perustuu C.S. Lewisin romaaniin)
Pääosissa: Georgie Henley, Skandar Keynes, Ben Barnes, Will Poulter
Pituus: 115 minuuttia
Ikäraja: K11
Kotisivu: www.narnia.com

Narnian tarinat: Kaspianin matka maailman ääriin vie englantilaislapset tällä kertaahurjaan meriseikkailuun. Visuaalisesti hieno elokuva kärsii 50-luvulla julkaistunalkuperäisteoksen uskonnollisesta sanomasta.

Hävittäjäkone jyristää toisen maailmansodan aikaisen Cambridgen yli. Pevensien perhe on joutunut jättämään nuorimmat vesansa Edmundin (Skandar Keynes) ja Lucyn (Georgie Henley) sukulaisten huomaan. Eustace-serkku (Will Poulter) on itsekäs ja vastenmielinen pikkujäpikkä, joten vierailu ei ole ollut niitä miellyttävimpiä.

Toisiinsa tympääntyneet serkukset tempautuvat kuitenkin yhteiseen seikkailuun Narnian taikamaailmaan, kun merta kyntävää purjelaivaa esittävä taulu yllättäen tulvii yli äyräidensä täyttäen englantilaisen makuuhuoneen tyrskyävällä merivedellä. Kolmikko päätyy edellisessä Narnia-elokuvassa Narnian tarinat: Prinssi Kaspian kuninkaaksi nousseen Kaspianin Sarastus-alukselle. Nuori kuningas on lähtenyt etsimään seitsemää kadonnutta lordia, jotka pakenivat Kaspiania valtaistuimella edeltäneen sedän hirmuhallintoa vuosia sitten.

Klassikkokirjaa filmatisoitaessa rohjetaan harvoin lähteä tekemään suurisuuntaisia muutoksia ja niinpä myös Kaspianin matka maailman ääriin noudattelee varsin uskollisesti C.S. Lewisin kirjan käänteitä. Valitettavasti juoni ei ole sarjan mukaansatempaavimpia ja Lewisin uskonnollinen sanoma yhä kevyemmin peitelty fantasiamaailman maagisen pinnan alle.

Niin kirja kuin elokuvakin saarnaavat sielunparannusta: maailman pahuus kukistetaan kitkemällä pahat ajatukset ja piirteet omasta itsestä. Itsekkyyttä, kateutta ja vallanhimoa seuraa rangaistus, mutta aidosti katuvainen lapsi saa kyllä syntinsä anteeksi. Pienimmiltä lukijoilta ja katsojilta menevät kuitenkin luultavasti onnellisesti ohi Aslan-leijonan juttujen ja kristillisten opetusten yhtäläisyydet.

Aiempien Narnia-elokuvien tapaan Kaspianin matka maailman ääriin tarjoaa viimeistä piirtoa myöten täydellisen visuaalisen satumaailman. Toisinaan asetelmat osuvat niin nappiin, että henki salpautuu, mutta siloitellun täydellisten kuvien tasapainoa rikkomaan toivoisi toisinaan vähän rosoisempaa otetta.

Ensimmäistä kertaa Narnia-elokuvissa nähtävästä 3D-tekniikasta ei ole saatu irti perusmaisemaa kummempaa.

Narnian parasta antia ovat aina olleet sen jännittävät asukkaat. Merimatkallakin tavataan muun muassa taikurin saarella asustavat hullunkuriset hyppelipompelit. Viehkeät merenneidot vilkuttelevat matkalaisille aaltojen lomasta. Sarastuksen miehistöönkin kuuluvat vanha tuttu Riipitsiip-hiiri ja hieman uhkaava puhuva härkä.

Narnian tarinat: Velho ja leijona -elokuvan ilkimys Edmund on nyt ikävystyttävän kunnollinen ja tarinan päähenkilönä onkin teini-ikää lähestyvä Lucy. Ihastuttavan Georgie Henleyn kasvot ovat vuosien karttumisen myötä entistä ilmeikkäämmät. Myös inhottava Eustace näyttelee tarinassa tärkeää osaa ja häntä esittävä Will Poulter osaa olla loistavan tympeä tyyppi.

Liam Neeson kuullaan jo itseoikeutetusti Aslan-leijonan äänenä ja Tilda Swinton tekee jälleen pienen roolin ensimmäisestä elokuvasta tuttuna Valkeana velhona.

K11-ikärajalla varustetun elokuvan miekkailukohtaukset tuovat kömpelyydessään mieleen Xena-televisiosarjan hullunkuriset mittelöt. Hurjan myrskyn ja kauhistuttavan merihirviön kourissa sankarit saavat kuitenkin aikamoista kyytiä.

Narnian tarinat: Kaspianin matka maailman ääriin on taidokkaasti toteutettu seikkailuelokuva, joka kiinnittää katsojan penkkiinsä pariksi tunniksi. Sen syvällisempää elokuvakokemusta ei kuitenkaan kannata odottaa.

Arvostelija: Hanna Näsänen