UUSIMMAT

Arvostelu: The Wolf of Wall Street on parasta Martin Scorsesea sitten Casinon

03.01.2014 12:28 | Aki Lehti

The Wolf of Wall StreetEnsi-ilta: 3.1.2014
Alkuperäisnimi: The Wolf of Wall Street
Ohjaaja: Martin Scorsese
Käsikirjoittaja: Terence Winter, perustuu Jordan Belfortin kirjaan
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Jonah Hill, Matthew McConaughey, Jon Favreau, Kyle Chandler, Rob Reiner & Jean Dujardin
Pituus: 179 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Pörssimeklari rikastuu rikoksilla, vetää viinaa ja douppia ja käy huorissa uudelleen ja uudelleen
Arvostelija: Aki Lehti

Dome tähdet

Leonardo Dicaprion suoritus The Wolf of Wall Streetissa on upea ja miehen uran paras, mutta elokuvan sisältämän hillittömän sikailun takia Oscaria taitaa olla turha odottaa.

Tositapahtumiin perustuvan The Wolf of Wall Streetin tarina menee välillä niin överiksi, että sitä on vaikea uskoa todeksi. Tyhjätaskuna 1980-luvulla aloittaneen pörssimeklari Jordan Belfortin omaelämäkertaan perustuvan tarinan päähenkilön touhuja katsoessa ei voi kuin ihmetellä miten mies on ylipäätään edes hengissä. Viinaa, huumeita ja maksullisten naisten palveluita käytetään siihen tahtiin, että moni moisesta käytöksestä kuuluisa rokkitähti jää toiseksi.

Martin Scorsesen ja Leonardo Dicaprion yhdessä tekemistä elokuvista Wolf of Wall Street on ehdottomasti paras. Se on myös Scorsesen leffoista hienoin sitten vuoden 1995 Casinon. Mafiaveljet, Casino ja The Wolf on Wolf Street muodostavat jonkin sortin trilogian. Kaikissa perusidea on sama: tavallisesta kaverista tulee rikoksien avulla upporikas, mutta ylellisyydestä ja bakkanaaleista ei voi nauttia loputtomiin. Jossain vaiheessa käry käy väkisinkin, unelma romahtaa ja selli kutsuu.

The Wolf of Wall Street

Leonardo Dicaprion esittämän Belfortin lisäksi elokuvan toisessa pääosassa on raha. Scorsese näyttää taas kuinka se liikkuu taskusta toiseen ja saa ihmiset tekemään melkein mitä tahansa. Mafiveljissä ja Casinossa rikolliset ja mafiosot turvautuivat väkivaltaan, kun taas pörssimeklari Belfort on rehellisesti huijari. Ryysyistä rikkauksiin noussut Belfort kusettaa osakekaupoissa ja tekee talousrikoksia. Väkivaltaan hän ei turvaudu kuin hermostuessaan Margot Robbien esittämään kiiltokuvavaimoonsa Naomiin.

Mafiaveljiin ja Casinoon verrattuna aseiden ja väkivallan puuttumisen lisäksi The Wolf of Wall Street on myös niitä paljon hauskempi elokuva. Välillä se menee täysin slapstickin puolelle. Jim Carrey saa olla kateellinen DiCaprion venkuilusta Belfortin yrittäessä selvitä portaat alas ja auton rattiin vedettyään överit viinaa ja Quaaludeja. Kolikolla on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Kaikkia katsojia ei välttämättä jaksa naurattaa kolmen tunnin ajan säännöllisesti toistuvat sikailukohtaukset, joissa juodaan, naidaan, nautitaan laittomia päihteitä, työnnetään kynttilä Dicaprion hanuriin, snortataan kokkelia huoran pakaroilta, järjestetään orgioita ja heitetään kilpaa kääpiöitä Belfortin firman juhlissa.

Vaikka The Wolf of Wall Street saa nauramaan ääneen kerta toisensa jälkeen, niin pohjimmiltaan se on kuitenkin draama ja kommentääri. Juppimeininkiä näyttäessään Scorsese taitaa kuitenkin oikeasti kohdistaa kritiikkinsä Hollywoodiin.

Koko leffa lepää Leonardo Dicaprion harteilla. Hänen roolisuorituksensa Belfortina on miehen uran paras. Verrattuna Mafiaveljien ja Casinon häikäilemättömiin psykopaatteihin, on Belfort jopa vielä ällöttävämpi. Dicaprio onnistuu kuitenkin vetämään roolin niin, että katsoja on väkisinkin hänen puolellaan riippumatta siitä millaisiin irstailuihin ja rikoksiin hän syyllistyy. Martin Scorsesella on aina ollut taito saada yleisö hurraamaan antisankareille. Dicaprio on edelleen yksi omituisimmista supertähdistä. Näytellähän mies tietysti osaa, mutta roolista riippuen hän on joko huippuhyvä tai huippuärsyttävä.

The Wolf of Wall Street

Myös The Wolf of Wall Streetin sivuosista löytyy myös herkullisia esityksiä. Alussa pikaisesti pyörähtävä Matthew McConaughey esittää meille parasta osaamistaan meklarina, joka iskostaa Belfortin päähän perussäännöt kuinka pörssimaailmassa ei pärjää kuin ajattelemalla itseään. Belfortin parasta ystävää ja yhtiökumppania Donnie Azoffia esittävä Jonah Hill todistaa olevansa paljon muutakin kuin koomikko. Hämärähommissa mukana touhuavan Belfortin isän rooli on kuin kirjoitettu Rob Reinerille.

71-vuotias Scorsese näyttää taas nuoremmilleen miten homma hoidetaan. Monen mielestä kolmen tunnin kestossaan The Wolf of Wall Street on varmasti aivan liian pitkä. Itse en löytänyt siitä yhtään turhaa kuvaa tai ylimääräistä sekuntia. Terence Winterin Belfortin kirjan pohjalta muokkaama käsikirjoitus voisi huonomman ohjaajan tekemänä muuttua sietämättömäksi elokuvaksi, mutta Scorsese tekee sen pohjalta kolme tuntia silkkaa neroutta. Vaikka mies toistaa kikkojaan, niin tässä on taas yksi hänen elokuvansa, jota voisi huoletta käyttää opetusmateriaalina leffakoulussa. Valaistus, leikkaus ja puvustus ovat tietysti viimeisen päälle, ja autenttinen 1980-luvun lopun ja 1990-alun juppifiilis välittyy.

The Wolf of Wall Street on tragikoomisuudessaan elokuva, joka viihdyttää ja haluaa myös sanoa jotakin. Se on komea aloitus elokuvavuodelle 2014 ja nousee helposti Scorsesen parhaiden taideteosten joukkoon.

PlusMiinusNolla

+ Leonardo Dicaprio on aivan helvetin hyvä kaikessa älllöttävyydessään
+ Tasapainoilu hauskan ja vakavan välillä toimii
+ Martin Scorsese on parhaimmillaan kuvatessaan antisankareita

Keskustelu

Arvostelu sai kyllä mielenkiinnon nousemaan, piti heti varata liput illan näytökseen.

Muropaketin uusimmat