Arvostelu: 3D-päivityksen kokenut Leijonakuningas on säilyttänyt taikansa

Ensi-ilta: 20.1.2012
Alkuperäisnimi: The Lion King 3D
Ohjaaja: Roger Allers & Rob Minkoff
Käsikirjoittaja: Irene Mecchi, Jonathan Roberts ja Linda Woolverton
Pääosissa: Esa Saario, Christopher Romberg, Paavo Kerosuo, Meri Holopainen, Annimaria Rinne, Jukka-Pekka Palo, Pekka Laiho, Pirkka-Pekka Petelius ja Veikko Honkanen
Pituus: 85 minuuttia
Ikäraja: K7
Kotisivu: www.disney.fi

Vanhojen elokuvien 3D-päivitykset on nouseva trendi, joka saapuu Suomeenkin tänä vuonna. Luvassa on niin Star Wars: Episodi 1 – Pimeä uhka 3D kuin Titanic 3D:kin. Jonon kärkeen kiilaa kuitenkin perjantaina ensi-iltansa saava Leijonakuningas 3D.

Walt Disney Pictures on studio, joka on tehnyt rahastamisesta taidetta. Yhtiö palautti Leijonakuninkaan USA:n elokuvateattereihin viime syksynä 3D-päivitettynä versiona. Elokuvan odotettiin menestyvän kohtalaisen hyvin, mutta mitä tapahtuikaan? Se nousi suoraan katsojatilastojen kärkeen ja tuotti ennen teattereista poistumistaan 100 miljoonan dollarin lipputulot. Tuloksesta innostuneena Disney toi tammikuussa 2012 teattereihin Kaunotar ja hirviö 3D -elokuvan ja lähivuosina 3D-lasit päässä saadaan katsella myös ainakin Nemoa etsimässä, Pieni merenneito ja Monsterit Oy.

Leijonakuningas sai alun perin ensi-iltansa Suomessa jouluna 1994, tuon ajan käytännön mukaan puoli vuotta Pohjois-Amerikkaa myöhemmin. Sen jälkeen elokuva on pyörinyt lukuisissa video- ja DVD-soittimissa, joten arvatenkin Simban kasvukertomus on monelle jo tuttu. Pidetään tämä arvostelu siis tiiviinä.

Leijonakuningas on Disney-elokuvien parhaimmistoa. Sen ainoita rasitteita ovat kaavamaisen juonen ohella päälle liimatut laulunumerot ja paikoin melko epäselvä dubbaustyö. Elokuvan suomalaisia repliikkejä ei ole lähdetty äänittämään uudelleen, mikä lienee kuitenkin hyvä asia. Pekka Lehtosaaren alkuperäinen ääniohjaus on kauneusvirheineenkin monelle se ainoa oikea. Alkuperäiskielellä esitettyä versiota 3D-elokuvasta ei Suomen teattereihin tuoda lainkaan.

Roger Allersin ja Rob Minkoffin ohjaama Leijonakuningas on kestänyt aikaa kiitettävän hyvin. Suurten joukkokohtausten animointi edusti alansa huippua vuonna 1994 ja hyvältähän nuo näyttävät edelleen. Elokuvan iän aistii lähinnä sen rytmistä. Meno on nykyajan mittapuun mukaan etenkin Leijonakuninkaan alkupuolella melkoisen verkkaista. Timonin ja Pumban astuessa kuvaan elokuva saa kuitenkin kaivattua tuulta purjeisiinsa siinä määrin, että meno maistuu varmasti myös nykynassikoille.

Leijonakuningas 3D:n kannalta ratkaiseva kysymys on ”kannattaako elokuva mennä katsomaan, jos sen on jo nähnyt?”. Vastaus on lähtökohtaisesti kyllä, ainakin jos elokuvan näkemisestä on ehtinyt kulua useampi vuosi. 3D-konvertointi on toteutettu huolellisesti ja vaikka tehosteet eivät elokuvaan uutta sisältöä tuokaan, on jo sen alkupuolella nähtävä Zazu-linnun liitely Jylhämaan yllä komeaa katseltavaa. Mikäli tuore DVD- tai Blu-ray -julkaisu kuitenkin löytyi juuri joulukuusen alta tai elokuvan repliikit taipuvat ulkomuistista, ei lipun hintaa kannattane pelkän kertausarvon takia pulittaa.

Arvostelija: Tatu Junni