Arvostelu Rakkautta ennen keskiyötä on tämän vuoden paras elokuva
Ensi-ilta: 2.8.2013
Alkuperäisnimi: Before Midnight
Ohjaaja: Richard Linklater
Käsikirjoittaja: Richard Linklater, Ethan Hawke & Julie Delpy
Pääosissa: Julie Delpy & Ethan Hawke
Pituus: 108 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Rakkauselokuvasarjan kolmannessa osassa pariskunta puhuu, puhuu ja puhuu
Arvostelija: Aki Lehti
Rakkautta ennen keskiyötä onnistuu mahdottomassa. Heti ei tule mieleen toista trilogiaa jonka kolmososa olisi koko sarjan paras tekele.
Vuonna 1995 tapasimme Jessen ja Celinen ensimmäistä kertaa Rakkautta ennen aamunkoittoa -elokuvassa. Ethan Hawken ja Julie Delpyn esittämät hahmot kohtasivat toisensa junassa matkalla halki Euroopan. Jesse houkutteli Celinen viettämään yhden ikimuistoisen yön kanssaan Wienissä. Silloin vähän yli parikymppiset näyttelijät esittivät hurmaavan aidon tuntuisia ja naiiveja hahmoja nuoruuden innolla. Yksi yö yhdessä muutti heidän elämänsä.
Ohjaaja Richard Linklater oli jo tuossa kohtaa tehnyt Dazed and Confusedin ja Slackerin, kaksi pientä helmeä. Rakkautta ennen aamunkoittoa oli myös pikkuhitti joka jäi kummittelemaan ihmisten mieliin. Leffalle ei alun perin ollut tarkoitus tehdä jatkoa, vaan Jessen ja Celinen kohtalon piti jäädä avoimeksi. Kohtasivatko he enää koskaan toisiaan Wienissä, kuten sopivat, selvisi vuoden 2004 Rakkautta ennen auringonlaskua -jatko-osassa. Yhdeksän vuotta oli kulunut, toinen tapaaminen ei koskaan tapahtunut. Jesse oli kirjoittanut kirjan kokemuksistaan ja oli markkinoimassa teostaan Pariisissa.
Seurauksena oli yhdessä vietetty päivä, ja elokuva loppui tälläkin kertaa paljastamatta pariskunnan kohtaloa.
Rakkautta ennen keskiyötä hyppää ajassa jälleen yhdeksän vuotta eteenpäin. Yritetään pitää spoilerit minimissä, mutta juonesta on pakko paljastaa jotain. Jesse ei ehtinyt edellisen osan lopussa lentokoneeseen, vaan pariskunta on ollut kimpassa siitä asti, kun heidät viimeksi tapasimme. Jessellä on edellisestä avioliitostaan teini-ikää lähestyvä poika, joka asuu Amerikassa äitinsä kanssa. Yhdessä Celinen kanssa Jessellä on nuoret kaksostytöt.
Jos kaksi edellistä elokuvaa olivat kertomuksia koko elämän muuttavan rakkauden löytämisestä, kadottamisesta ja uudelleen löytämisestä, niin nyt hypätään keski-ikää lähestyvän, jo pidempään yhdessä olleen pariskunnan onnen ja ongelmien pariin.
Rakkautta ennen keskiyötä noudattaa samaa kaavaa kuin kaksi edellistäkin teosta. Elokuva näyttää yhden päivän tapahtumat. Tai ehkä tapahtumat on väärä sana, eihän näissä elokuvissa tapahdu oikeastaan yhtään mitään. Koko elokuva on pelkkää dialogia taustanaan Kreikan kauniit maisemat. Aiemmista osista sen erottaa tunnelma.
Edellisiin elokuviin koskettavan romantiikan takia ihastuneet voivat pettyä Rakkautta ennen keskiyöhön. Yhdeksän vuotta pariskuntana eläneet Jesse ja Celine sanailevat toisilleen vieläkin rakastuneen oloisina, mutta kun elokuva näyttää heidät riitelemässä, niin asioiden ympärillä ei kierrellä tai kaarrella. Kahden älykkään ihmisen kinastelu ja tappelu ei kuitenkaan ole epämiellyttävää katseltavaa kahdesta syystä. Ensimmäinen on se, että Hawke ja Delpy eivät tunnu näyttelevän. He ovat Jesse ja Celine. Toinen syy on se, että heidän hahmoistaan on vuosien saatossa alkanut välittää.
Joissain arvioissa on todettu elokuvan toimivan myös itsenäisenä teoksena, joka on kyllä täytty höpöhöpöä. Kuka jaksaa katsoa puoli tuntia kestävää kohtausta jossa ihmiset tappelevat ja solvaavat toisiaan, jos hahmoihin ei ole minkäänlaista tunnesidettä? Jos jostain kumman syystä et ole nähnyt kahta edellistä elokuvaa, niin katso ne ennen tätä.
Elokuva on mestariteos ainakin niille, jotka ovat katsoneet aiemmat oikeassa iässä ja kasvaneet hahmojen kanssa. Rakkautta ennen aamunkoittoa -elokuvan naiiveihin nuorukaisiin pystyi samaistumaan, kun näki sen suunnilleen saman ikäisenä kuin leffan hahmot olivat. Jos sen katsoisi ensimmäistä kertaa vasta aikuisena, niin roolihahmojen mukanokkeluus ja lapsellinen kuva maailmasta voisi ärsyttää.
Kuten Rakkautta ennen auringonlaskussakin, niin myös nyt Hawke ja Delpy ovat käsikirjoittaneet elokuvan Linklaterin kanssa. Voi vain arvailla, miten paljon he ovat kirjoittaneet hahmojen suuhun asioita suoraan omasta elämästään. Vaikka oikea elämä ei olisikaan inspiroinut näyttelijöitä, niin dialogi on jälleen niin sujuvaa, että välillä tuntuu kuin katsoisi elokuvan muotoon naamioitua dokumenttia. Minuuttitolkulla ilman yhtäkään leikkausta jatkuvat kohtaukset voivat kuulostaa improvisoiduilta, mutta seuraavat itse asiassa sanatarkasti käsikirjoitusta.
Dialogi on hiottu niin huippuunsa, että näin kaksi kertaa elokuvan nähneenä tulee kylmät väreet pelkästään ajattelemalla leffaa. Tämä voi kuulostaa liioittelulta, mutta sitä se ei ole. Rakkautta ennen keskiyötä on niin hyvä, että se jää kummittelemaan ajatuksiin päiväkausiksi.
Elokuvan kohtaukset taitavat olla laskettavissa kahden käden sormilla. Erikoismaininnan niistä ansaitsee alun autokohtaus, joka kestää noin 14 minuuttia. Se on kuvattu yhdellä otolla yhdestä ja samasta kuvakulmasta, ilman ainuttakaan leikkausta. Okei, välissä näytetään pari sekuntia raunioita, joiden ohi pariskunta ajaa, mutta näyttelijät vetävät koko kohtauksen kerralla alusta loppuun. Toinen kohtaus, joka on pakko mainita, tapahtuu hotellihuoneessa ja se kestää noin puoli tuntia. Koko tämän ajan hahmot käyttävät kinasteluun ja riitelyyn, mutta katsoja ei pitkästy missään vaiheessa.
Puoli tuntia kuluu hetkessä, ja jo pelkästään tämän kohtauksen perusteella Delpy ja Hawke ansaitsisivat molemmat Oscarin. Kolmannen pystin voisi lykätä kaikille kolmelle käsikirjoittajalle parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta.
Linklater näyttää meille taas loputtoman dialogin välissä kauniita maisemia. Kreikan meri ja rannikko tarjoavat melkoiset puitteet, mutta ohjaaja ei tietenkään sorru minkäänlaiseen kikkailuun. Kreikka on vain maisema hahmojen taustalla. Kamera keskittyy tarkkailemaan hahmojamme, usein lähikuvissa joka vain lisää intiimiyden tunnetta. Katsojille on annettu lupa kurkistaa näiden ihmisten elämään ja suhteeseen. Suhteeseen, joka alussa oli kuin sadusta, mutta joka nyt on kiinteästi kiinni todellisuudessa ja vuosia yhdessä olleiden rakastavaisten jokapäiväisissä haasteissa.
Jos tuntuu siltä, että elokuvan kehuminen lähti lapasesta, niin kertokaa minulle jos näette tänä vuonna Ennen keskiyötä paremman leffan. Jos joku sellaisen onnistuu tekemään, niin kyseessä on melkoinen suoritus.
Vaikka Ennen keskiyötä ei olekaan pelkkää ikuista rakkautta, niin kaltaisilleni romanttisille höpsöille se on silti täydellinen elokuva. Lopetus jättää taas tarinan kesken, joka toivottavasti tarkoittaa sitä, että näemme Jessen ja Celinen taas yhdeksän vuoden kuluttua. Näyttelijät ja ohjaaja voisivat itse asiassa jatkaa sarjaa niin kauan kuin heissä henki pihisee.
Trilogia on jo nyt jotain poikkeuksellista, mutta koko elämän kattavana elokuvasarjana sen kuvailemiseen ei ehkä olisi olemassa tarpeeksi ylisanoja.
PlusMiinusNolla
+ Näyttelijäntyö
+ Käsikirjoitus
+ Ohjaus
+ Julie Delpy
+ Ethan Hawke
– jos sarja jatkuu, niin seuraavaa osaa joutuu odottamaan taas yhdeksän vuotta