Dome.fin opas Rakkautta & Anarkiaa -festivaalille: 11 päivää, 11+1 elokuvaa
Dome.fi on katsonut Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin elokuvia silmät punaisina, jotta ylitsevuotavasta valikoimasta – yli 140 elokuvaa! – saisi jonkinlaisen otteen. Festivaali kestää 11 päivää, joten esittelemme seuraavassa 11 elokuvaa – ja vielä yhden ylimääräisen varmuuden vuoksi. Tiivistimme valikoiman 12 sanaan, joiden avulla löydät itseäsi kiinnostavan elokuvan.
- animaatio?
- dokumenttielokuva?
- draama?
- erikoisuudentavoittelu?
- irrottelu?
- Jo Nesbø?
- kosto?
- nauru?
- nuoruus?
- räväkkyys?
- sanaton huumori?
- yllättävyys?
Animaatio
Kätkijät on laadustaan tunnetun Studio Ghiblin uusin elokuva. Se kertoo pikkuväestä, joka asuttaa ihmistalojen salaisia soppia ja nurkkia. Elokuvan ulkoasu salpaa hengen. Jokainen yksityiskohta on tehty yhtä huolellisesti ja jokaisesta kuvasta löytyy jatkuvasti uutta ihmeteltävää.
Takaisin alkuun.
Dokumenttielokuva
Marwencol on belgialainen kylä, jossa toisen maailmansodan osapuolet kohtasivat ja elivät rauhallisesti yhdessä. Tai niin on käynyt ainakin Mark Hogancampin siinä pienoismallimaailmassa, jonka vakavasti pahoinpidelty Hogencamp on rakentanut osana toipumistaan. Elokuvassa yhdistyvät kysymykset identiteetistä ja mielikuvituksesta: Kuka olen, jos unohdan kuka olin? Voinko keksiä itseni uudelleen?
Takaisin alkuun.
Draama
Norjalainen Oslo, August 31st seuraa yhden päivän ja illan verran huumevieroituksesta pian vapautuvan nuoren miehen elämää. Joachim Trierin ohjaaman surumielisen elokuvan voima piilee tavassa, jolla se hidastaa välillä vauhtia ja pysähtyy tarkastelemaan maailmaa.
Takaisin alkuun.
Erikoisuudentavoittelu
The Future on Miranda Julyn kirjoittama ja ohjaama elokuva, jossa hän myös näyttelee. Sen pääosissa on kolmekymppinen pariskunta, joka pelästyy elämänsä olevan melkein ohi. Jotain radikaalia on siis tehtävä. Julyn elokuva tuntuu välillä meripihkaan valetulta iltapäiväpainajaiselta, jossa itsetarkoituksellisen erikoiset henkilöt toimivat järjettömästi. Ehkä juuri siksi se on niin kiinnostava.
Takaisin alkuun.
Irrottelu
Hesher on Joseph Gordon-Lewittin juhlaa. Ärsyttävän lahjakas näyttelijä esittää elokuvassa pitkätukkaista ja paidatonta nimihenkilöä, joka yhtäkkiä ilmestyy suruissaan kärvistelevän perheen elämään. Hän toimii kuin punahehkuinen neula, jolla puhkaistaan märkivä paise. Ajoittain metaforiinsa turhankin paljon uppoutuva Hesher on kuitenkin niin hauska, että tietyt indie-elokuvan kliseet eivät haittaa.
Takaisin alkuun.
Jo Nesbø
Headhunters löi iloisesti ällikällä. Norjalaisen Jo Nesbøn kirjaan perustuva elokuva on sopivasti yli äyräiden tursuileva jännäri, jossa Takaa-ajettu kohtaa Die Hardin. Nautitaan popcornin kera.
Takaisin alkuun.
Kosto
I Saw The Devil edustaa eteläkorealaisen elokuvan armotonta etukaartia. Kim Jee-woonin ohjaamassa kostotarinassa väkivalta synnyttää lisää väkivaltaa ja loppujen lopuksi poliiseja on hankala erottaa sarjamurhaajista. Kuvasto on äärimmäistä, joten elokuvaa ei voi suositella kaikille.
Takaisin alkuun.
Nauru
The Trip muistuttaa siitä ikuisesta totuudesta, että aina komediaelokuviin ei tarvita juonta. Fiinejä ravintoloita mukamas juttukeikan varjolla kiertävät Steve Coogan ja Rob Brydon näyttelevät liioiteltuja versioita itsestään ja yrittävät naurattaa niin toisiaan kuin katsojiakin. Mikäli kumpikaan herroista on tuttu, naurat itsesi tärviölle.
Takaisin alkuun.
Nuoruus
Submarinen aihepiiri ja kuvallinen tyylittely tuovat mieleen Wes Andersonin. Ohjaaja Richard Ayoaden ote ei ole läheskään yhtä varma, mutta silti tässä nuoruuskuvauksessa on monta asiaa, joihin tykästyä: ruttuinen kahdeksankymmentäluku, naapurin new age -takatukka ja isä, jonka sanominen passiiviseksi olisi liioittelua.
Takaisin alkuun.
Räväkkyys
Our Day Will Come on hihityttävän hurja road movie kahdesta punatukkaisesta ranskalaisesta, jotka päättävät haistattaa yhteiskunnalle pitkät. Asiaa auttaa se, että toinen punapää on Vincent Cassel, joka on jälleen erinomaisessa vedossa. Romain Gavrasin elokuva pohjaa M.I.A.:n musiikkivideoon, mutta turha vertauskuvallisuus on jätetty pois ja keskitytty pahanilkiseen hauskanpitoon.
Takaisin alkuun.
Sanaton huumori
Useaan otteeseen kehumani Le Quattro Volte edustaa edelleen poikkeuksellista elokuvagenreä: dialogittomat, liki dokumentaariset komediat italialaisista vuoristokylistä. Neljä vuodenaikaa ja neljä jaksoa seuraavat rauhalliseen – muttei tylsään – tahtiin elämää paikassa, jossa pojat tekevät asiat samalla tavalla kuin heidän äitinsä aikoinaan.
Takaisin alkuun.
Yllättävyys
Todella täräyttävä tuttavuus on ruotsalainen She Monkeys, jonka ohjaajalle Lisa Aschanille voi povata pitkää ja ansiokasta uraa. Teini-ikäisten tyttöjen ystävyyttä on pistävän tarkoilla havainnoilla, joiden vaikutus katsojaan ulottuu myötähäpeästä hämmästykseen.
Takaisin alkuun.
Lisätietoja elokuvista löytää festivaalin sivuilta hiff.fi
