Elokuva-arvostelu: Madagascar 2

Alkuperäinen nimi: Madagascar: Escape 2 Africa
Ohjaus: Eric Darnell ja Tom McGrath
Pääosissa: Ben Stiller, Sacha Baron Cohen, Jada Pinkett-Smith, David Schwimmer, Chris Rock & Will.i.am. Suom. versio: Petteri Summanen, Mikko Leppilampi, Laura Voutilainen, Janne Reinikainen, Antti Pääkkönen, Pertti Koivula, Kari Hietalahti & Ville Valo.
Pituus: 91 minuuttia
Ikäraja: K7
Maahantuoja: Finnkino Oy
Elokuvan kotisivu: www.madagascar-themovie.com

Kolmen vuoden takainen yllätyshitti Madagascar on saanut jatko-osan, jonka myötä koko alkuperäinen ADHD-elukkanelikko palaa valkokankaalle. Tällä kertaa seikkaillaan Madagaskarin sijaan jossain ihan muussa valtiossa, toisin kuin elokuvan suomalainen nimi antaa ymmärtää. Asiasta ei kuitenkaan voi olla pahoillaan kuin Madagaskarin matkailun edistämiskeskus, sillä siirtyminen saarivaltiosta mantereen puolelle on ihan tervetullutta vaihtelua. Eiköhän Madagaskarin metsiä nähty ihan tarpeeksi jo edellisessä elokuvassa.

Jatko-osaperinteiden mukaisesti Madagascar 2:ssa on mukana entistä laajempi hahmokatras. Uusia hahmoja nähdään roppakaupalla, mutta myös useat tutut sivuhahmot ovat silti pysyneet matkassa mukana. Hyvä niin, sillä ensimmäisen elokuvan tavoin Madagascar 2:n parasta antia on petollinen pingviiniposse, jonka johdatuksella New Yorkin asukit koettavat päästä takaisin kotikonnuilleen. Kuten arvata saattaa, menee suunnitelma mönkään ja loppujen lopuksi eläimet löytävät itsensä betoniviidakon sijaan Afrikan savannilta. Ikävä kyllä, mitään järin omaperäistä juonta ei käsikirjoittaja Etan Cohen ole tästä asetelmasta saanut irti. Leijonakuninkaan ja Happy Feetin nähneet kokevat elokuvan aikana useammankin déjà vu –hetken.

Ei kuitenkaan syytä huoleen. Vaikka juoni on yllätyksetöntä perushöttöä, elokuva ei suinkaan ole mikään susi tahi lima-anaali. Madagascar 2:n toimivuus kun pohjaa tarinan sijaan hahmogalleriaan ja slapstick-vitsien tehokkuuteen. Niissä molemmissa on onnistuttu erinomaisesti. Vaikka itse elokuvan päänelikko on aika yksitoikkoinen tiimi, esiintyy sivuosissa sellainen lauma persoonallisuuksia, että elokuvan viihdearvo on vankoissa kantimissa alusta loppuun.

Madagascar 2 sisältää hitusen verran liikaa turhaa väkivaltaa – paikoin toiminta on suoranaista Tom & Jerry –tason sadismia – mutta muuten elokuva on ehtaa koko perheen hupia. Animaatiojälki ei ihan yllä Kung Fu Pandan tai Wall-E:n tasolle, mutta eipä tässä mitään fotorealistisuutta ole haettukaan. Madagascar 2 miellyttää varmasti ainakin niitä, jotka Madagascarin ensimmäisestä osasta pitivät. Omasta mielestäni elokuva oli oikeastaan jopa ensimmäistä osaa parempi.

Madagascar 2 on saanut Suomessa julkisuutta etenkin erään erikoisen ääninäyttelijänsä myötä. Niiden, jotka haluaisivat kuulla Ville Valon roolisuorituksen Moto Moto –virtahepona, mutta karsastavat elokuvien dubbaamista, kannattaa sysätä ennakkoluulonsa syrjään. Suomalaiset ääninäyttelijät ovat tehneet erinomaista työtä, eikä käännös onnu oikeastaan kuin niissä kohtauksissa, joissa hahmot puhuvat samanaikaisesti toistensa päälle. Dubbauksen pienet heikkoudet on kuitenkin helppo antaa anteeksi, sillä etenkin Petteri Summanen ja Antti Pääkkönen ovat rooleissaan loistavia. Pääkkösen versio Sacha Baron Cohenin Kuningas Julienista nousee jopa alkuperäisversion tasolle. Ja kyllä, luonnistuu tuo touhu Ville Valoltakin ihan hyvin, vaikka Moto Moto aika vähän aikaa valkokankaalta saakin.