Hellboy II – The Golden Army (***)

Vuonna 2004 ilmestynyt Hellboy jakoi yleisön vahvasti kahtia. Demoneja ja natsinperkeleitä vastaan taistellut sarvipää ei saanut suurta yleisöä puolelleen, vaikka kisuja rakasti ja hyvää läppää heitti. Sarjakuvaelokuvien ystävät olivat kuitenkin elokuvan lovecraftmaisista visioista ja natsiokkultismista innoissaan.

Hellboy ei ollut kaikin puolin uskollinen Dark Horse Comicsin julkaiseman sarjakuvan maailmalle tai edes sen luonteelle, mutta silti elokuva on edelleen yksi parhaista Hollywoodin sarjakuvafilmatisoinneista. Ohjaaja Guillermo Del Toro teki elokuvan tiiviissä yhteistyössä sarjan luojaMike Mignolan kanssa. Miesten rakkaus ja ymmärrys hahmoja kohtaan poiki vastustamattoman viihdyttävää toimintaa, vaikkei elokuva sen syvällisempiä tasoja sisältänytkään.

Neljä vuotta myöhemmin Hellboy II – The Golden Armyjatkaa helvetistä maapallolle saapuneen supersankarin tarinaa samalla tekijätiimillä. Ensimmäisen elokuvan hahmogallerian heikoin lenkki John Myers (Rupert Evans) on passitettu napajäätikölle värjöttelemään ja tuotantoa on kasvatettu entistä näyttävämmäksi. Voisi siis kuvitella, että elokuva on vähintäänkin yhtä vahva esitys kuin sarvipään seikkailujen ensimmäinen osa, mutta valitettavasti näin ei ole. Toki kehitystä on neljässä vuodessa tapahtunut tuntuvasti, mutta myös peruuttavia harha-askelia on otettu. Vaikka Hellboy II – The Golden Army pitää katsojan viihdyttävästi otteessaan, ei kokonaisuus ole valitettavasti yhtä vahva kuin ensimmäisessä osassa. Elokuva ei nimittäin missään vaiheessa löydä kunnon rytmiä tai tasapainoa eri elementtiensä välillä. On huumoria, jännitystä, toimintaa ja vaikka mitä, mutta ei punaista lankaa.

Etenkin elokuvan alkupuolen jatkuva vitsailu kääntyy pian itseään vastaan, kun Kultainen armeija alkaa tuntuaMen In Black -sarjan jatko-osalta. Onneksi joukossa on sentään ihan kohtalaisen onnistunutta leukailua, eikä pää painu myötähäpeästä kuin parissa kohtauksessa. Silti tekijöiden ratkaisu tehdä Hellboyn jatko-osasta humoristinen toimintaseikkailu kauhufantasian sijaan, on melko outo. Kovin traagisiksi tarkoitetut kohtaukset eivät kosketa katsojaa, kun hetken päästä ollaan taas vääntämässä vitsiäAbesta ja babesta. Myös tunnetasolla tarina ontuu.

Liz Shermanin (Selma Blair) raskaus tuntuu oudolta ratkaisulta, puhumattakaan kalamies Abe Sapiensin (Doug Jones) ja prinsessa Nualan (Anna Walton) lemmentarinasta. Se on käsikirjoituksen päälle liimattu ällö sydäntarra, joka tuntuu läpi elokuvan täysin turhalta kumarrukselta Hollywoodin konventioita kohtaan. Tarinassa myös viittaillaan Hellboynkarmeaan kohtaloon tulevaisuudessa. Nämä tapahtumat saatetaan nähdä Hellboy III:ssa, jota tuskin kuitenkaan nähdään ainakaan ennen vuotta 2015 ohjaaja Guillermo del Toron Hobitti-kiireiden takia. Elokuva siis jättää katsojan nälkäiseksi, mutta ei lupaa uutta ateriaa moneen vuoteen. No, kiva!

Tarinaltaan Hellboy II – The Golden Army on melko kevyttä ja moneen kertaan nähtyä fantasiahuttua. Sotaisa satumaailma peikkoineen ja örkkeineen ei liene enää kenellekään vieras aihe. Oikeastaan juoni on pelkkä tekosyy passittaa valkokankaalle joukko mitä mielikuvituksekkaimpia hahmoja, jotka sitten ovatkin elokuvan selkeästi vahvin puoli Del Toron ja Mignolan luoman fantasiamaailman ohella. Mikä parasta, hahmoissa luotetaan vanhaan käsityöperinteisiin Star Wars –tyylisten digihahmojen sijaan.

Katsoja ei voi kuin ihastella sitä mielikuvituksen määrää, mikä on tarvittu luomaan esimerkiksi Angel Of Deathin kaltainen hahmo. Vierailevien ihmeotusten ohella myös pääosien esittäjät vakuuttavat. Ron Perlman jatkaa laatutyötä Hellboyna, josta on hyvää vauhtia muodostumassa 58-vuotiaan näyttelijän elämän tärkein rooli. Myös moniosaaja Doug Jones vetää peukkua kattoon, ja Selma Blairistakin saadaan tällä kertaa enemmän irti kuin pelkkää mutruilua ja mutinaa. Elokuvan parhaaksi hahmoksi pitää kuitenkin laskea Johann Krauss, tuo Saksasta saapunut tehokas kaasupussi. Puvun sisältä löytyy James Dodd, kun taas hahmon mainiosta ääninäyttelemisestä vastaa Family Guy -sarjasta tuttu Seth MacFarlane.

Hellboyn ensimmäisen osan ja Pan’s Labyrinthin jälkeen Kultainen armeija on kaikista ansioistaan huolimatta pienoinen pettymys ohjaaja Del Toron faneille. Huono elokuva se ei ole, mutta silti suuhun jää samanlainen maku kuin juhlista, joissa on paljon hienoja tyyppejä upeissa puvuissa, mutta ei kakkua tai ainuttakaan ohjelmanumeroa. Toki on naurettavaa peräänkuuluttaa punaisesta piruparasta kertovalta elokuvalta moniulotteisia henkilöhahmoja tai uskottavaa draamaa, mutta tasapainoinen tarina on asia erikseen. Sellaiseen ei Guillermo Del Toro tällä kertaa kyennyt.