Kaista siivilöi esiin olennaisen Espoo Ciné -festivaalista
Tänä vuonna Espoo Cinéssä on lyhytelokuvat mukaan laskettuna 102 elokuvaa. Kaista tiivisti niistä esiin olennaisen: yksi todellinen tapaus, neljä hyvää kotimaista ja kaksitoista elokuvaa, joita ei muualla näe. Lisäksi meillä on hyviä uutisia heille, jotka eivät saaneet lippua avajaisnäytökseen. Ei muuta kuin festaribussiin ja kohti Tapiolaa, mars mars.
Kansainvälisen tason merkkiteoksia piti olla Espoossa näytillä kaksi, mutta Abbas KiarostaminCopie conforme jäi matkan varrelle. Niinpä ehdottomasti kiinnostavin tapaus tänä vuonna Oliver AssayasinCarlos, joka viisi ja puoli tuntia (!) kestävää versiota tuskin nähdään Suomen valkokankailla aivan heti. Carlos-terroristin ja koko kylmän sodan historiaa käsittelevä eepos käy varmasti istumalihasten päälle, joten tässä on hyvä tilaisuus mitata elokuvaharrastuksensa vakavuus.
Vain Espoossa, vain nyt
Jokaisen elokuvafestivaalin kiinnostavin osio ovat elokuvat, joista tietää etukäteen enintään yhden seikan, jonka perusteella sitten uskaltautuu ostamaan lipun näytökseen. Seikkailunhaluisille esitämmekin kahdentoista kohdan listan, jossa on toivottavasti paljon hyvää, mutta – kuka tietää? – ehkä myös muutama pannukakku. Näitä ei kuitenkaan missään muualla Suomessa teatterissa näe, joten kannattaa kerrankin ottaa riski.
Ulkomaisten kriitikkojen perusteella listaan lisätään ensimmäisinä trillerit Rapt ja El niño pez sekä palestiinalaisen Elia SuleimaninThe Time That Remains. Tanskalaista Fri os fra det ondea uskaltaa suositella tietämättä muuta kuin ohjaajan nimen, sillä pari vuotta sitten nähty Vikaren oli hyvä elokuva. Nyt tosin ollaan hassuttelukauhun sijaan ilmeisesti synkeämmissä tunnelmissa, kun lynkkausmieliala kohoaa pikkukaupungissa.
Niin sanotulta punaviiniä ja baskereita -puolelta eli hitusen esoteerisempien art house -elokuvien suunnalta voitaneen nimetä kolmikko Hadewijch, Katalin Varga ja Un Lac, joista on mahdoton sanoa etukäteen muuta kuin että normaalisti luotettavien lähteiden mukaan ne ovat hyvin tehtyjä elokuvia. Hadewijch käsittelee uskontoa, Katalin Varga on uutta brittiläistä art house -elokuvaa ja Un Lac puolestaan ilmeisen kryptinen taidepläjäys.
Veri virratkoon
Kun siirrytään lähemmäs Espoossa perinteisesti hyvin esillä olevia kauhu- ja scifi-genrejä, löydetään listalta ainakin yhdysvaltalainen kostotarina Red White & Blue ja brittiläinen Monsters (traileri), joka lupailee pienellä budjetilla kiinnostavia visioita Maahan saapuneista epäkohteliaista vierailijoista.
Suljetun tilan zombiekauhuilu REC 2 on kuulemma tehokas säikyttelijä, vaikka toistaakin ensimmäisen elokuvan temppuja. Alkuperäisestä pitäneet saavat siis lisää nannaa. Neil Marshallin edellinen elokuva Doomsday oli pikemminkin kasa leffaviittauksia kuin oma itsenäinen teoksensa, mutta Centurion on silti ehdottomasti tarkistettavien listalla. Miksi? Koska The Descent on erinomainen esimerkki siitä, miten pienehköllä budjetilla tehdään julmetun jännittävä elokuva.
Viimeisenä veripalttulinjalta mainittakoon Amer. Seksiä ja väkivaltaa ja seksiä ja väkivaltaa keskenään loputtomasti kuvallisesti rinnastava huikea giallo-pastissi menee välillä kepeästi naurettavan puolelle, mutta pelkästä yrittelijäisyydestä on nostettava hattua.
Ennakkonäytökset melkein loppuunmyytyjä
Espoon vuosia kestänyt Pixar-ennakoiden sarja jatkuu Toy Story 3:lla, joka on helposti tämän kesän paras Hollywood-elokuva: hauska, jännittävä ja välillä aika surullinenkin. Mikäli elokuva jää väliin Espoossa, näkee sen teattereissa viikon päästä eli 27. elokuuta. Päätöselokuvana nähtävä Thomas Vinterbergin Submarino on teattereissa 3.9. Kahden veljeksen omilla tavoillaan päin helvettiä menevistä elämistä kertova draama on koskettava draama laitapuolen asukeista.
Loppuunmyydyistä elokuvista Fatih AkininSoul Kitchen ja Luc BessoninAdele Blanc-Sec nähdään samoin teattereissa 29.8., Arto HalosenPrinsessa 10.9. ja Woody AlleninYou Will Meet a Tall Dark Stranger 15.10., joten niiden missaamisesta ei kannata harmistua.
Hyvien kotimaisten kertausta
Yhden oton ja vahvojen näyttelijöiden varaan laskeva Kohtaamisia, Ville Virtasen kasvoista entistä syvempiä uria löytävä Paha perhe, lappilaisen narkkarin pakomatkasta kertova dokkari Reindeerspottingja saunassa avautuvien jässiköiden oma dokumenttielokuva Miesten vuoro ovat teatterikierroksensa jo päättäneet. Kyseessä ovat kuitenkin vuoden hienoimmat kotimaiset elokuvat, joten jos ne ovat jostain syystä jääneet välistä, nyt on oiva tilaisuus korjata erheensä.
Teksti: Olli Sulopuisto
