Little Children

Jos Little Childreniä pitäisi kuvata yhdellä adjektiivilla, se olisi kiehtova. Vaikka muuten ei tavallisesta draamaelokuvasta perustaisikaan, ottaa Little Children salakavalan otteen katsojastaan. Elokuva on kronologisesti etenevä rakkaussuhteen kuvaus, mutta myös paljon muuta. Jokainen henkilö on täysi hahmo, jonka toiveikas, peitelty ja epätäydellinen elämä kiinnostaa.

Joukko äitejä on kerääntynyt aidatulle leikkikentälle viettämään päivää. Yksi äideistä istuu syrjemmällä muista erossa ja lukee. Sarah (Kate Winslet) on olemukseltaan homssuisempi kuin muut ja näyttää lappufarkuissaan enemmän lapselta kuin aikuiselta. Eväätkin ovat unohtuneet kotiin, mutta onneksi muiden super-äitien kasseista löytyy ylimääräistä sapuskaa 3-vuotiaalle tyttärelle. Entisessä yliopistoaktivistissa on kuitenkin asennetta. Kun leikkikentälle astelee tyrmäävän komea mies (Patrick Wilson), jonka kaiken päälle on vielä taitava isä, on Sarah ainoa, joka uskaltaa ottaa tähän kontaktia. Kateellisen naisjoukon naamat venähtävät, kun ensimmäinen kohtaaminen päättyy suudelmaan.

Brad ja Sarah välille kehittyy kotiäidin ja –isän ystävyyssuhde, jossa päädytään lopulta sänkyynkin. Mutta se ei ole mikään yllätys tai edes jutun pointti. Vanhemmuudesta ja aikuisuudesta huolimatta Brad, Sarah ja näiden aviopuoliset ja ystävät käyttäytyvät keskenkasvuisesti – aivan kuten kaikki muutkin. Omakotitalo, oma piha ja menevä ura eivät tee kenestäkään kypsää ihmistä, kaikkein vähiten heistä, jotka leikkivät leikkejään tajuamatta, että kyseessä on oma ja muiden elämä.

Julmimmin yhteiskunnan aikuisvaatimukset kokee vankilasta vapautunut Ronnie (entinen lapsitähti Jackie Earle Haley), jota ei kukaan toivota yhteisössä tervetulleeksi pedofiilisten taipumuksen vuoksi. Little Children ei kaunistele tätäkään vakavaa asiaa. Ronnie tosissaan yrittää olla aikuinen ja seurustella aikuisten naisten kanssa, mutta luonto ajaa jatkuvasti päätöksen ohi. Miestä ei pidäkään yrittää ymmärtää, mutta pitäisikö sen enempää tätä jahtaavia kodinturvajoukkoja, tai edes Sarahia ja Bradia, jotka hetken kuvittelevat elämän olevan suoraan romanttisista elokuvista vailla todellisuudentajun häivää.

Elokuvan näyttelijäkaarti on valittu osuvasti. Suorituksissa on jotain teatterinomaisen luontevaa ja rentoa. Ainoastaan Patrick Wilson kärsii hieman komeudensa aiheuttamasta jäykkyydestä. Little Children on myös poikkeuksellisen hienosti kuvattu. Jokainen kuva ja kohtaus on kauneudessaan yllätys. Ikään kuin Antonio Calvache olisi ollut sattumalta kameransa kanssa arkisen lähiön niissä kaikissa hetkissä ja paikoissa, jotka muuttuvat oikeanlaisessa valossa pelottavan vetovoimaisiksi ja mystisiksi.