Matti

06.01.2006 00:00 | Muropaketin toimitus

Matti Nykänen on aito suomalainen kansallissankari. Tämän katajaisen kansan joka rakastaa Aku Ankkaa kun muu maailma tykkää Mikki Hiirestä. Ja kaikkihan Matin tarinan tuntevat; pojan joka hyppäsi pitkälle, mutta vajosi miehenä vielä syvemmälle. Kun on oltu ihan varmoja siitä, että alemmas ei enää pääse, Matti on päässyt. Hän on kuitannut häpäisyt zeniläistä viisautta lähentelevillä sammakoilla, joista on tullut kansan suussa lentäviä lauseita. Harva tietää millainen mies Matti on todellisuudessa, mutta päähenkilönsä mukaan nimetty elokuva onnistuu tasapainoilemaan kiitettävästi Nykäsen elämänä tunnetun julkisen tragikomedian eri puolien välillä.

Elokuva heittäytyy täysin rinnoin kaikkeen siihen alkoholinhuuruiseen raadollisuuteen mitä aihe tarjoaa. Valkokankaan Matti tekee ne keltaisen lehdistön sivuilta tutut hölmöydet, mutta silti keskiössä on yksinkertaisuutensa vuoksi syyntakeeton mies. Elokuvan Matti on eräänlainen alkoholisoitunut Forrest Gump. Välillä tarina sovittelee Matille hiihtoliiton, median ja häntyreiden hyväksikäytöstä ommeltua marttyyrinviittaa – ei niin, etteikö asiassa olisi todellisuuspohjaa, mutta elokuva itsessään on kuitenkin osa sitä jatkumoa joka hyötyy suoraan Nykäsen henkilökohtaisesta kiirastulesta.

Matti-elokuva onkin tehty siinä mielessä kieli keskellä suuta, että julkisesti sen alleviivataan olevan fiktiivinen draamaelokuva ja hahmojen nimiä on muutettu. Tällä kertaa lähinnä syyllisten suojelemiseksi – vaikka suurin osa katsojista heidät toki tunnistaa. On myös ollut dramaattisesti järkevää tiivistää Matin pitkä vaimojen ja henkilökohtaisten managerien virta pariin henkilöhahmoon. Elokuva rakentuu hyvin Matin elämän nousujen ja laskujen rytmiin. Siihen on saatu kirjoitettua ansiokkaasti myös sitä mäkikotkan itsensä puhumaa dialogia, jota ei tietenkään oikeasti sanotuksi uskoisi, ellei paremmin tietäisi. Vastapainoksi tarinassa on paljon keksitynoloisia kohtauksia, jotka tuovat elokuvalle aavistuksen liikaa pituutta.
Erityiskiitoksen elokuva ansaitsee – kaikessa esteettisessä kauheudessaan – tarkasta 1980-luvun ajankuvasta. Ja tietysti Jasper Pääkkösen roolityöskentelystä.

Matti Nykäsen tähänastinen elämä on kappale elävää suomalaista historiaa – ei ehkä kaunein kimpale lähimenneisyyttä, mutta kuitenkin tarina, joka on suurimalle osalle meistä tuttu. Matti- elokuva ei pyri antamaan lopullisia vastauksia pohjamutiin syöksyneestä mäkikotkasta, mutta kuvittaa onnistuneesti lehtiä lukevalla kansalle tutun tarinan.

Matti
Suomi 2006
Ohjaus Aleksi Mäkelä, Käsikirjoitus Marko Leino
Pääosissa Jasper Pääkkönen, Juha Veijonen, Elina Knihtilä, Elina Hietala, Peter Franzen, Jope Ruonansuu, Kari Hietalahti ja Jani Volanen.
130 min. Ensi-ilta 13.1.2006.

Teksti: Henrik Laine / Nöjesguiden