Voihan LER-551, miten huono elokuva Napapiirin sankarit 2 on
Ensi-ilta: 30.9.2015
Ohjaus: Teppo Airaksinen
Käsikirjoitus: Pekko Pesonen
Pääosissa: Jussi Vatanen, Pamela Tola, Timo Lavikainen, Miia Nuutila, Kari Ketonen, Santtu Karvonen, Joonas Nordman
Pituus: 90 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Rahastus
Arvostelija: Aki Lehti
Ensimmäinen Napapiirin sankarit oli vuoden 2010 katsotuin kotimainen elokuva yli 385 000 katsojallaan. Paikoitellen hauska farssi yritti tutkia suomalaisen miehen sielunmaisemaa. Lopputuloksena oli epätasainen tekele, kuitenkin tätä jatko-osaa joka osa-alueella parempi elokuva.
Napapiirin sankareissa Inari (Pamela Tola) uhkasi jättää Jannen (Jussi Vatanen), jos tämä ei seuraavaan aamuun mennessä ehdi hommata tälle digiboksia. Siinähän sitä olikin tarpeeksi syytä kaahata ja kirmata ympäri Lappia talvisissa maisemissa ja joutua mitä älyttömimpiin tilanteisiin jätkäporukan kohdatessa täysin överiksi vedettyjä hahmoja. Leffan hauskinta antia olivatkin karikatyyrit niin paikallisista kuin turisteista.
Jatko-osan juoni on yhtä simppeli. Inarilla ja Jannella on nyt Lumi-niminen vauva. Etelään muuttanut Räihänen (Timo Lavikainen) saapuu Marjukan (Miia Nuutila) kanssa kylään. Marjukka houkuttelee yleensä kotona kököttävän Inarin viettämään tyttöjen iltaa ja miehet jäävät vahtimaan vauvaa.
Superisä Jannen mielestä Lumin voi aivan hyvin ottaa mukaan omalle bilereissulle. Muksu muka nukkuu niin sikeästi, että äijät voivat keskittyä bailaamiseen. Kohta kakara on tietysti kadoksissa ja sitten ajetaan ja juostaan taas ympäriinsä järjettömästä tilanteesta toiseen. Tällä aikaa naiset koheltavat Inarin exän pikku-Mikon (Kari Ketonen) omistamassa hotellissa.
Käsikirjoituksesta on jälleen vastuussa Pekko Pesonen ja siinä on täsmälleen samat viat kuin aiemmassakin. Napapiirin sankarit 2 on pelkkiä toisistaan irrallisia kohtauksia, kasa kesken jääviä sketsejä, nivottuna yhteen olemattoman juonen avulla. Väliin on lätkitty vakavampia pätkiä, joiden ilmeisesti on tarkoitus saada hahmot muistuttamaan oikeita ihmisiä. ”Syvälliset” pohdinnat kuitenkin sotkevat jo muutenkin täysin levällään olevan leffan rytmiä entisestään
Napapiirin sankareiden uusien seikkailujen suurin synti on se, etteivät ne naurata. Huumori yrittää olla sekoitus mukanokkelaa naljailua kliseisille hahmoille sekä rehellisen mautonta menoa. Jokin on vialla, jos autostereoiden äänenpaineen aiheuttama poron pään räjähdys tai puolitajuttoman miehen itsepäisesti tanassa pysyvä heppi eivät saa edes hymyilemään. Tympeän seksististä ja homofobista vitsiä riittää. Niistä on varmaan edes turha valittaa, elämmehän aikaa jälkeen Luokkakokouksen.
On siinä taas huumorintajuton kriitikko, ajattelee nyt joku fani.
Kehtaakin valittaa siitä, että elokuvan naiset ovat vain vaimoja tai runkkufantasioiden kohteita.
Auton rekkarikin oli TIS-51. Huomasitko? Tissit, hähähää! Bosat, höhöhöö! Ja LER-551! Sama läppä oli jo ekassa elokuvassa. Ei haittaa, edelleen naurattaa, hihihii!
Antakaa armoa.
Ohjaajaan vaihtumista ei huomaa juuri mistään.
Dome Karukosken nimi komeilee nyt vain vastaavan tuottajan kohdalla. Teppo Airaksisen ohjaama kohellus tapahtuu ruskan aikaan, ei talvella kuten edeltävässä pätkässä, siinä suurin ero. Vähän väliä viljellyt ilmakuvat ovat komeita, mutta vähemmälläkin tulisi selväksi, että Lapissa ollaan.
Joku saattaa tajuata sen jo elokuvan nimestäkin, ehkä.
Isomman budjetin elokuvan fiilistä on yritetty luoda panostamalla erikoistehosteiin. Hornet-hävittäjät pommittavat sankareita, kaikkialla räjähtelee, tulishow näytetään hidastettuna ja katsoja ihmettelee, miksi moinen kohtaus on elokuvaan ylipäätään ängetty.
Jasper Pääkkönen ei ole jatko-osassa mukana, luojan kiitos. Jostain käsittämättömästä syystä useampikin kriitikko kehui hänen roolisuoritustaan ensimmäisessä elokuvassa. Ette sitten sattuneet kiinnittämään mitään huomiota herran kammottavan huonoon murremongerrukseen?
Mutta ei hätää, kyllä sitä kamalaa laphin murretha tulee ihan tarpeeksi näidenkin näyttelijöiden suusta.
Mukaan on ängetty Pääkkösen tilalle muutama uusi hahmo. Kämäräisellä (Santtu Karvonen) on autossaan lujaa soivat stereot, rumat pikkuletit ja loputon kiinnostus tisseihin. Sekis (Joonas Nordman) on piripää, jonka ulkonäkö on lainattu suoraan vinossa olevaa pipoa myöten Breaking Badin Jesse Pinkmanilta. Heidänkin on tietysti leffan luonteen mukaan tarkoitus olla pelkkiä karikatyyreja. Tyypit vaikuttavat vain siltä, että heidät on alun perin kuvailtu kahdella ranskalaisella viivalla serviettiin pitkällä lounaalla ja lykätty niiden pohjalta suoraan mukaan käsikirjoitukseen.
Parasta pätkässä on lapsinäyttelijä Pinja Pakisjärvi. Taapero ei sano sanaakaan, mutta vie kaiken huomion töpöttäessä ympäriinsä silmät möllöttäen tai treenatessaan pottaan päkistämistä.
Napapiirin sankarit 2 on täynnä tuttuja lentäviä lauseita. Kohta saatte taas kuunnella kyllästymiseen asti leffan fanien suusta kuinka ”siinä oli pari muuttujaa”.
Ensimmäinen Napapiirin sankarit yritti ja osin onnistuikin olemaan jotain muuta kuin perinteinen suomalainen komedia. Kakkososa ei tahdo olla muuta kuin toisinto täynnä tympeän paskoja vitsejä.
Eiköhän tätä sontaa ole luvassa kolmaskin osa.
PlusMiinusNolla
+ Kari Ketonen limaisena Pikku-Mikkona
– Tuntuu vain puolitoista tuntia pitkänäkin ylimittaiselta
– Amatöörimäinen rytmitys ja huonot vitsit ovat kammottava yhdistelmä, lähes kidutusta
0 Peter Franzén esittää panomiestä. Tehdäänkö tässä maassa enää elokuvia joissa ei nähtäisi Peter Franzénia?
