Heroes of Ruin (3DS)
Tekijä: N-Space
Julkaisija: Square Ebix
Testattu: 3DS
Saatavilla: 3DS
Pelaajia: 1, 2-4 (lähiverkossa ja internetissä)
Pelin kotisivu: Heroes of Ruin
Arvostelija: Tero Lehtiniemi
Nousukauttaan elävän Nintendon 3DS-käsikonsolin suurin ongelma on roolipelien puute: puute joka ei konsolin edeltäjää juuri vaivannut. Vielä harvinaisempaa käsikonsolipiireissä on moninpelattava Diablo-henkinen räime.
Square Enixin ja N-Spacen Heroes of Ruin pyrkii täyttämään tätä selkeää, pelin tai kahden mentävää aukkoa. Valitettavasti kauniit ajatukset ja yksittäiset toimivat ideat eivät vielä muodosta kokonaisuutta.
Heroes of Ruin sijoittuu Geneeriseen Ja Mielenkiinnottomaan Fantasiamaailmaan, jota piinaa lähes yhtä geneerinen ja mielenkiinnoton uhka. Koko sivilisaatio on ajettu valtakunnan pääkaupunkiin, ja loppuosa maailmasta toimii epäkuolleiden, piraattien, mörköjen ja muiden veijareiden temmellyskenttänä.
Keskelle tätä sekasortoa astuu pelaaja maksimissaan kolmen yleensä tuntemattoman seikkailijakaverinsa kanssa. Söpösti kappaleittain ja alueittain jaoteltu seikkailu käy läpi kaikki fantasiamaailman kliseet maanalaisista luolastoista epäkuolleiden valtaamiin metsiköihin.
Hahmoluokkia on neljä, ja persoonallisista nimistään huolimatta valikoimasta löytyy kilven taakse piiloutuva mörssäri, kevyemmin panssaroitu lähitaistelija, taikuri ja pyssymies. Jokaisella hahmoluokalla on kolmihaarainen taitopuunsa, ja kokemustasojen myötä karttuvia pisteitä käytetään sekä uusien taitojen ostamiseen että vanhojen parantamiseen.
Kun perusasiat eivät riitä
Tympeä ja geneerinen maailma ei Diablo-tyylin naksutteluropeissa ole mikään ennennäkemätön murhe (jos pelaatte Diabloa maailman tai juonen takia, sori vaan), joten teoriassa muuten toimivat perusasiat voisivat vielä pelastaa kaiken. Moninpeli onkin toteutettu hyvin: toiset pelaajat voivat liittyä peliin jouhevasti ja yhteispeli toimii hyvin, jos kanssaseikkailijat vain omistavat esimerkiksi toiminta- tai ajattelukyvyn kaltaisia ominaisuuksia.
Lajityypille tuiki tärkeä värikoodattujen tavaroiden metsästys on sekin kunnossa, ja varustus päivittyy kiitettävän tiheällä tahdilla. Rivihirviöiden listimisen ja tavaroiden keräämisen lisäksi meininkiä piristävät usein kekseliäisyyttä vaativat ja ihan näyttävät pomotappelut sekä kevyet puzzlet.
Mistä sitten kiikastaa? No siitä kaikesta muusta ja tärkeimmästä. Tällaisten pelien ydin ja idea on toistossa ja uudelleenpelattavuudessa. Heroes of Ruin ei juuri tarjoa kumpaakaan. Pahin ongelma on eri vaikeustasojen puute. Esimerkiksi Diablot vasta alkavat korkeammilla vaikeustasoilla, mutta Heroes of Ruin ei tarjoa mitään muuta kuin ylikävelytason vaikeuteen jumahtaneen perustilan. Ei uusia vaikeustasoja, ei entisestään paranevia varusteita. Kun peli on kertaalleen läpäisty, vaihtoehtona on enää läpäistä perustila uudella hahmolla.
Tämä on sen luokan kardinaalivirhe, että Heroes of Ruin valitettavasti putoaa sinne pelättyyn ja kammoksuttuun keskikastiin. Siinä on periaatteessa pohja kunnossa, mutta mielenkiinnottomuus ja lajityypin pelaajien psykologisen ymmärryksen puute ovat kuin kaksi nipullista nauloja Heroes of Ruinin arkkuun.
Tällaisenaan kyseessä on sinänsä toimiva mutta lyhytikäinen toimintaroolipeli. Tämä on sääli, sillä pikku panostuksella se olisi voinut olla jotain paljon enemmän.
Lue myös
Borderlands 2 (PC, PS3, Xbox 360)
Brave (PC, Mac, PS3, Wii, Xbox 360)
FTL: Faster Than Light (Linux, Mac, PC)
PES 2012: Pro Evolution Soccer 3D (3DS)
Theatrhythm Final Fantasy (3DS)
