Toimituksen suosikkipelit 2012: Jukka
Vuosi lähestyy loppuuaan ja toimitus valitsee vuoden suosikkipelejään. Yhteiset valinnatkin tehtiin, mutta niiden ohella jokainen kynnelle kykenevä sai nimetä vuoden omat suosikkipelinsä muiden mielipiteistä tai pelimausta piittaamatta.
Tehtävä oli yksinkertainen: jos peli julkaistiin vuonna 2012 Euroopassa ja sitä pystyi peliksi kutsumaan, se kelpasi listalle. Mutta sitten menikin vaikeaksi? Miten rajaat listan vain kymmeneen peliin, kun vaihtoehtoja riittäisi? Tänään on vuorossa päätoimittajamme, Jukka!
Kuten tavallista, listaa miettiessäni tuntui ensin, etten ole pelannut kymmentä peliä koko vuoden aikana. Mutta kyllähän vähän miettimällä vuoden 2012 historiasta löytyi kaikenlaista pelattua – ja ennen kaikkea paljonkin pelejä, joita tuli pelattua keskimääräistä enemmän. Mutta mitä niistä voisi sanoa suosikeiksi, kun vuoden oma-aloitteisesta, vapaa-ajaksi laskettavasta peliajasta suurin osa kului muutaman tietyn pelin parissa? Tai kun moni peleistä oli rästejä vuodelta 2011, 2010 tai aiemmaltakin, eikä aika aniiden pelaamiseen ollut aiemmin löytynyt?
Noh, karsinnan jälkeen listalle löytyi kuitenkin 10 hyvää vuoden 2012 peliä – bonareita unohtamatta!
Alan Wake’s American Nightmare
Luulenpa, että moni pelaaja ei ymmärtänyt American Nightmaren hienoutta. Sitä miten käsikirjoitus leikitteli pelaajalla ja matkasi ajassa, paikassa ja ulottuvuuksissa. Peli saattoi tuntua itsensä toistolta, mutta tarina osasi kiertää päiväni murmelina -tyyppisen tapahtumien loputtoman looppaamisen ja uusiutua jokaisella kierroksellaan.
Nokkela kerronta nostaa Alan Waken painajaisen yhdeksi vuoden 2012 parhaimmista latauspeleistä.
Bad Piggies
Bad Piggies on lumoava. En innostunut Angry Birdsien piste- ja tähtijahdista, mutta Bad Piggiesin kohdalla huomasin yrittäväni erilaisten möyrintä- ja lentohärvelien rakentelua, jotta saisin joka ikisen kentillä majailevan bonarin saalistettua. Etenkin hiekkalaatikkotila lystikkään fyssamoottorinsa ansiosta on aiheuttanut naureskelua – ja peli, jonka mellastus saa vierestä katsovan pelejä pelaamattoman puolisonkin nauramaan, tekee jotain todella oikein. Kai se monimutkaisempi mekaniikka iski johonkin hermosoluun.
Forza Horizon
Forzat ovat olleet aina niitä pelejä, joita haluaisin pelata enemmän, mutta ikinä ei vain ole aikaa. Eikä tilaa. Ratti pitäisi ruuvata johonkin kiinni ja nilliti nalliti. Horizonissa kuitenkin yhdistyy kivalla tavalla ajelu, kaahaus ja etäisen simulaatiomainen fiilis. Se myös haastaa onnistuneesti kisaamaan kaverien kierrosaikoja vastaan. Ja kun sitä on kiva ajaa padilla, ilman sen kummempia valmisteluja, niin se nousi kevyesti vuoden suosikkiajopelikseni.
FTL: Faster Than Light
Herrankiesus miten peli voi aiheuttaakaan ärtymystä, kiroilua, ircissä mekastusta ja sitten vain uutta peliä perään. FTL:n vanhanaikainen totaalinen armottomuus on ihanaa vastapainoa nykypäivän iisipiisi-peleihin, ja kun siinä on myös avaruusaluksia ja seikkailuja, niin mitä tämmöinen Säätiö/Galactica/scifi-fani voisi enää toivoa? Tuon perässä olevan teoksen lisäksi.
Mass Effect 3
Komentaja Grendeliina Shepard ilmoittautuu palvelukseen. Massit ovat olleet ainoita roolipelejä, joille olen nimenomaisesti pyhittänyt viikkoja ja kuukausia peli-iltojani, varmaankin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Niin iso asia se minulle on.
Naval War Arctic Circle
Norjalaisstudion luoma modernia ilma- ja merisotaa kuvaava Naval War iski täydellisesti Harpoon-hampaaseeni. Upeasti toteutettu sotasimulaatio ja täydellisesti realismin ja pelattavuuden puoliväliin iskevä mekaniikka herättivät vanhan strategistin vaistot valtaamaan Norjaa ja ottamaan haltuun Atlanttia.
Eihän peli ilman vikoja ole ja etenkin sen totaalinen jumittelu isoissa taisteluissa jaksaa raivostuttaa, mutta enpä muista milloin meri/ilmasotaa olisi näin hienosti kuvattu sitten sen ensimmäisen, 80-luvulla tehdyn Harpoonin. Todella suositeltava modernista sodankäynnistä kiinnostuneille!
Panzer Corps: Afrika Korps
Olen Panzer Generalin lapsi. Tuo SSI:n klassinen strategia oli yksi niistä harvoista peleistä, joka onnistui aikoinaan innostamaan mainstream-pelaajat heksasodinnasta. Ja Panzer Corps tarjoaa samaa, upeaa ja vetovoimaista tunnelmaa ja imua. Lisäreineen Corps on yksi vuoden eniten pelaamistani ja nauttimistani peleistä.
Tutustu myös: Panzer Korps: Wehrmacht
The Walking Dead
Mikään muu peli ei herättänyt niin voimakkaita ja äärimmäisiä tunteita kuin The Walking Dead. Äärimmäisen hienosti käsikirjoitettu tarina ei vain voi jättää kylmäksi kuin täydellisiä lahnoja, joiden tunteiden käsittely on haisevan kampelan tasoa.
Trials Evolution
Yksikään peli ei saa minua niin vihaamaan, niin rakastamaan niin täysillä, yhtaikaa. Ja nauramaan. Riemastuttava myös moninpelinä. Harvemmassa on pelejä, jonka ääressä voi lämätä ohjaimen ensikertalaisen käteen ja minuutin jälkeen homma on jo hallussa.
X-COM: Enemy Unknown
Niin olenkos maininnut, että olen scifisti? UFO/X-COM oli minulle kova juttu aikoinaan sata vuotta sitten, ja jatko-osiakin tuli hinkattua, samoin kuin myöhempää UFO: Extraterrestrials ( https://muropaketti.com/pelit/arvostelut/ufo-extraterrestrials ) remakea. Ja hitto vie – kyllä sama resepti toimii niin helvatin hienosti yhä edelleen. Avaruuden muukalaisia, sankarillisia ihmissotureita ja herkullista taktista taistelua. Vielä yksi vuoro.
Extra life: Aces High & World of Tanks
MMO-rintamalla vanhatkin pelit ovat alati uusia. Vanha kunnon MMO-lentosimulaattori Aces High ja tuoreempi tankkiräiskintä World of Tanks pitävät aina vain otteessaan, mutta hyvin eri tavoin. Aces High -simun taivailla lennetään pitkiä sessioita hiki otsalla, keskittyneenä ja yhteisöllisesti, kun taas WoTissa on kiva piipahdaa melskaamassa roundi tai pari kerrallaan. Molemmat ovat nautinnollisia kokemuksia, niin eri tavoin.
Huomenna vuorossa on Kalle.
Muuta vuoden peli -setitystä:
Osallistu myös vuoden pelit -äänestykseen: Vuoden 2012 parhaat pelit -äänestys – nimeä ehdokkaat!
Äänestä vuoden epäonnistujia:Vuoden 2012 suurimmat epäonnistujat
