Tällainen oli uutisvuosi 2012

Vuoden 2012 lähestyessä loppuaan on hyvä muistella, mitä kaikkea vuoden aikana tapahtuikaan. Pitkään pelivuoteen mahtui niin kiinnostavia käänteitä kuin traagisia tapahtumia. Käydäänpä läpi ne tärkeimmät!

Pelimaailman ajankohtaiset tapahtumat ovat tietenkin tärkeä osa myös Domen sisällöstä. Pyrimme käsittelemään niitä omalla tyylillämme, eli sanomaan tasan tarkkaan sen, mitä olemme milloinkin asioista mieltä. Ja tänä vuonna on todellakin riittänyt, mistä olla mieltä.

Otsikkoja klikkaamalla näet kaikki Domen aihetta käsittelevät uutiset. Juttuun on poimittu lisäksi valittuja parhaita.

Power to the people

Jos tiivistäisin vuoden yhteen fraasiin, kutsuisin vuotta 2012 ”Kickstarterin vuodeksi”, sillä tapahtuipa vuonna 2012 mitä tahansa muuta, todennäköisesti Kickstarter on se tapahtuma, joka muutti eniten pelimaailmaa. Helmikuussa 2012 pyörähti käyntiin Double Finen seikkailupeliprojekti, joka oli peli-Kickstarterien tienraivaaja. Tim Schaferin seikkailupeli keräsi hetkessä hillittömän määrän näkyvyyttä ja rahaa, mutta vielä merkittävämmin sai lukemattomat pelaajat tutustumaan ensi kertaa Kickstarteriin, tai ainakin ottamaan sen vakavasti.

Ja kun padon ovet oli avattu, yrittäjistä ei ollut pulaa. Wasteland 2, uusi Larry, Shadowrun-roolipeli,3D-lasit, Elite Dangerous, sekä sadat muut projektit, joista moni keräsi vielä hillittömästi rahaa, todistivat, että pelimaailmaan oli syntynyt kokonaan uusi tapa rahoittaa pelejään. Tapa, jolla pystyi ohittamaan perinteisen julkaisijavetoisen mallin ja tarjoilemaan pelaajille niitä pelejä, joita he haluavat oikeasti pelata. Ja niitä pelejä, joita kehittäjät haluavat oikeasti tehdä.

Nyt odotuksessa onkin enää se ensimmäinen pelimaailman todellinen Kickstarter-vedätys tai -epäonnistuja. Se, joka todistaa, että rahoillaan ei välttämättä saa kuin pahan mielen. Itse veikkaisin, että paljon puhuttu ihmekonsoli Ouya voisi olla kova kandidaatti pettymykseksi, sillä vuoden lähestyessä loppuaan projekti on aivan levällään, eikä esimerkiksi ohjaimesta tai koko konsolin keskeisenä ideana toimivasta omasta pelimarketista ole nähty vilaustakaan. Tullaanko näkemäänkään? Maaliskuuhun mennessä se selviää.

THQ:n tuho

Jos Kickstarter oli pääasiassa iloinen asia, huomattavasti ikävämpää saatiin lukuisien sulkeutuneiden studioiden ja talousvaikeuksiin joutuneiden pelijulkaisijoiden myötä. Vaikka yrittäjiä riitti, kenelläkään ei lopulta mennyt yhtä huonosti kuin THQ:lla.

Vuoden alkupuolella firma ilmoitti muuttavansa voimakkaasti strategiaansa. Shovelware ja huonot lastenpelit saisivat jäädä ja jatkossa keskityttäisiin vain suuren budjetin AAA-julkaisuihin. Mutta eihän se auttanut, sillä kevään ja kesän mittaan kuultiin uutisia taloushuolista, tulosvaroituksista, sulkeutuvista studioista ja romahtavasta osakekurssista.

Loppuvuonna firma yritti vielä herätellä talouttaan lykkäilemällä pelejä – koska sillä ei yksinkertaisesti ollut rahaa julkaista niitä – ja keräämällä Humble Bundlen myötä edes vähän käteistä. Ei auttanut, vaan aivan joulun kynnyksellä edessä oli vararikko. THQ vannoo, että Chapter 11 –uudelleenjärjestelyn kautta alkaa uusi nousu ja lisäksi, että kaikki sen ensi vuoden alkuun kaavaillut pelit tulevat ilmestymään ajallaan, mutta nähtäväksi jää. Juuri nyt ei näytä kovin hyvältä.

Trilogian päätös

Vuoden uutisaiheista puhuttaessa ei sovi myöskään unohtaa sen suurimpiin skandaaleihin kuulunutta vääntöä Mass Effect 3:n lopusta. Jo useamman vuoden ajan kiehunut trilogia sai päätöksensä tavalla, joka ei tyydyttänyt montakaan pelin lukemattomista faneista. Pelaajat huusivat ja Bioware yritti ensin väistellä ja selitellä, mutta joutui sitten tunnustamaan tappionsa: pari kuukautta pelin julkaisun jälkeen julkaistiin myös päivitys, joka muutteli loppuratkaisua ja lisäsi siihen paitsi valintoja (no, valinnan), myös lisäselitystä siitä, mitä helvettiä pelaaja oikein äsken näkikään.

Eikä se siihen loppunut: elokuussa julkaistu Leviathan-DLC toi mukaan lisää ennakoivaa selitystä lopun käänteistä. Näiden parannusten jälkeen Mass Effect 3 olikin jo selvästi aiempaa tyydyttävämpi kokemus, joskaan ei vieläkään se lopetus, jota moni nelivuotiselle uralleen toivoi. Ja toki myös kuukausia liian myöhään: ellei sitten pelannut peliään ensi kertaa syksyllä – kuten minä tein – kokemus jäi torsoksi ja pettyms suureksi.

Zyngan alamäki

Zynga oli yhteen aikaan kukkulan kuningas. Sosiaalisia casual-pelejään tehtaileva yritys nousi raketin lailla kohti taivaita ja tuotti omistajilleen hillittömiä summia rahaa. Ja sitten, miltei yhden yön aikana, koko paketti levisi käsiin.

Firmaa syytettiin plagioinnista, osakekurssi romahti kiven lailla ja avainhenkilöitä lappasi ovesta pihalle kuin rottia uppoavasta laivasta. Kun loppuvuonna Facebook vielä otti ja muutti julkaisuehtojaan niin, että Zynga menetti suuren osan näkyvyydestään ja etulyöntiasemastaan, toimistossa taisi olla aika hiljainen meininki.

Ei ihme, että vuoden lopussa Zyngan toimitusjohtaja pääsi Amerikan surkeimpien listalle.

Uusi sukupolvi, missä pelaa?

Moni odotti, että kesän E3-messut olisivat esitelleet pelimaailmalle ensi kertaa seuraavan sukupolven Xboxin ja PlayStation 3:n. Tokihan se tiedettiin, että konsolit oikeasti julkaistaan vasta ensi vuonna, mutta teknologiademojen tai edes viime hetken ”ai niin, tässä olisi vielä tällainen…” –kiusoittelujen arveltiin olevan osa E3-tapahtumaa. Toisin kävi. Konsoleista ei puhuttu sanaakaan.

Kun sukupolvenvaihdos on niinkin lähellä kuin se nyt jo on, valtaosa pelijulkaisijoista tietenkin panostaa paljon seuraavan sukupolven peliensä kehittelylle. Nykyiselle sukupolvelle julkaistaan enää vain sellaisia pelejä, jotka olemme nähneet useasti aiemminkin, eikä täten E3:lla ollut paljon esiteltävää. Ja sekin vähä, mitä esiteltiin, oli selvästi seuraavan sukupolven settiä, josta ei tosin vielä voinut sanoa, että pelit ilmestyvät seuraavalle Xboxille tai PlayStationille. Kun firmat eivät ole niitä virallisesti julkistaneet, eivät muutkaan voi niistä puhua.

Ja niin koko vuoden ajan pelialalla vallitsi sellainen fiilis, kuin koko koneiston rattaat olisivat pyörineet tyhjää. Kulisseissa tapahtuu kyllä kamalasti, mutta ei mitään näkyvää.

Nintendon varaslähtö

Vaikka varsinaista seuraavaa sukupolvea ei nähtykään, jotain sentään: Nintendon uusi Wii U –konsoli. Teholtaan suunnilleen samaan skaalaan nykyisten kilpailijoidensa kanssa sijoittuva Wii U sisältää kilpailuvalttinaan ohjaimen, joka on kuin tabletin ympärille rakennettu peliohjain. Pelaa sen ruudulla! Koskettele sen kosketusnäyttöä! Katso sen kautta pelihahmosi reppuun!

Tiettävästi Wii U:lle on julkaistu jo ihan hyviä pelejäkin, mutta yleisesti ottaen pelimaailman reaktio oli aika hämmentynyt. Moni kuvittelee yhä, että Wii U on vain Wiille julkaistu uusi ohjain. Toiset epäilevät, tuleeko koko laite kestämään kauaakaan, kun kilpailijat siirtävät taas teknologiarimaa ylöspäin jo vuoden kuluttua. Ja muut taas pohtivat, jaksavatko he ostaa taas yhtä konsolia vain Nintendon pelien takia.

Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia.

Ja siinä ne vuoden merkittävimmät tapahtumat olivatkin. Toki vuoden aikana tapahtui paljon muutakin. CliffyB lähti Epiciltä, Robert Bowling Infinity Wardilta, Peter Molyneux hurahti indieen ja niin edelleen. Mutta nämä olivat mielestäni ne pelialan merkittävimmät tapahtumat. Eri mieltä saa olla, mutta jos näin käy, kertokaa toki kommenttien kautta muillekin, mitkä olivat teidän mielestänne vielä tärkeämpiä tapahtumia.