Conflict: Denied Ops (PC, PS3, 360)

03.06.2008 15:46 Jukka O. Kauppinen

Conflict: Denied Ops on Eidosin yritys päästä mukaan 3D-räiskintäpelien kuumimpaan aaltoon. Samalla se tarttuu aiheeseen muodikkaasti, tuoden kolmannen persoonan toimintaan myös monimutkaisempaa cooperative-tyylistä yhteispelaamista.

Sääli vain, että pieleen meni. Perusteellisesti. Haze on tähän verrattuna nerokas mestariteos.

Denied Ops jättää melkeinpä surullisen vaikutelman. Ajatelkaa nyt tätäkin: käynnistin pelin, katselin valikot ja alkuintrot läpi ja suoritin ensimmäisen tehtävän. Sen jälkeen kurkottelin tv-tason perukoille ja tarkistin, että ovatko kaikki kaapelit paikallaan. Ei näin huono kuva voi johtua kuin löysästä kaapelista. tai jostain muusta kummallisesta ongelmasta. Mutta ei. Tekniikassa ei ollut sittenkään vikaa. Peli vain yksinkertaisesti näytti aivan kamalalta.

Muutenkin peli liukastelee heikoilla jäillä heti alusta alkaen. Esimerkiksi taustarina on epätoivoisen kliseinen ja se on nähty aikaisemminkin noin tuhannen kertaa. Tarinan voisi jopa liimata sellaisenaan vaikkapa Army of Twon päälle eikä kukaan taitaisi huomata mitään eroa. Molemmissa peleissä kun on kaksi kovaa palkkasoturia, jotka myyvät palveluksiaan riittävästi maksaville. Tällä kertaa asiakas on tosin USA:n hallitus, joka tarvitsee ongelmiensa ratkontaan anonyymiä iskujoukkoa, jonka tuhotöiden jälkeen hallitus voi kirkkain silmin vannoa ettei heillä ole aavistustakaan kuka oli asialla. ”Emme me ainakaan”.

Kahden tanhut

Lähtökohdaltaan peli on suoraviivainen. Pelaaja valitsee jonkin eri puolille maailmaa sijoittuvista tehtävistä, tarkistaa varusteet ja pudottautuu taistelukentälle. Toinen sotilaista on äijä, jolla on muskelia enemmän kuin parilla vapaapainijalla yhteensä. Hänen vakioaseistuksensa koostuu konekivääristä, kranaateista ja panssarintorjuntasingosta. Kaveri on myös yhtä huomaamaton kuin norsulauma. Sama se pistääkö posliinikauppaan elefantin vai tämän kaverin, tulos on yhtä kaamea.

Toinen veitikoista on sissimpi, puolihuomaamaton hiipijä, joka napsii kiikarikiväärillään viholliset laittomilta etäisyyksiltä.

Pelin kantava idea on vaihdella ohjaamaansa hahmoa sopivissa kohdissa kenttää ja hyödyntää näin hahmojen hieman eroavia kykyjä optimaalisesti. Toista hahmoa voi myös hieman komentaa erilaisilla ryhmittymiskäskyillä.

Periaatteessa Denied Opsissa onkin asiat kohdallaan. On toimintaa, on oikeutettua sodankäyntiä, on karikatyyrimäisiä pahiksia, terroristeja ja englantia rumasti murtavia ilkiöitä.

Peli kuitenkin kaatuu hyvin yksinkertaisiin ja perustavanlaatuisiin asioihin. Pahinta on pelin täydellinen munattomuus. Mikään ei oikeastaan tunnu miltään eivätkä tehtävät tai tavoitteet vain kiinnosta. Kaikki motivaatio puuttuu. Jos ajatellaan vaikkapa parjattua Hazea, niin se sentään yritti kovasti tuoda tarinaansa ja tehtäviinsä purevuutta ja sisältöä. Vaikka tarina lopsahtikin loppupuolta kohden, niin se on pelinobelin arvoinen yritys tähän alusta lähtien täysin ponnettomaan klisekakkaan verrattuna.

Klisekakkaa

Niin, klisekakkaan. Ei riitä, että tarina on noukittu peliklisekattilasta. Myös kenttäsuunnittelu tuntuu olevan sitä luokkaa, että perusdesignit on noukittu muiden pelien hylättyjen vedosten roskakorista. Kentät ovat kaavamaisia ja värittömiä, joilla toikkaroi laumoittain puolisokeita vihollisia. Tehtävät etenevät kuin raiteilla, asemalta toiselle kunnes matka katkeaa yhtäkkiä kuin Pendolinolla konsanaan – eikä kukaan ole järjestänyt jatkoyhteyksiä tai edes tiedotusta.

Mikä surullisinta, pelaaminen yksinkertaisesti ärsyttää. Mitä niistä joka paikkaan ängätyistä pahvilaatikoista ja räjähtävistä kaasusäiliöistä. Mitä siitä että toverisoturi hyppää välillä liikkuvasta junasta väärälle asemalle, pelaajalle kertomatta. Sitten vain ihmetellään että missäs kaveri on, tartteis vähän apuja…

Ja ennemmin tai myöhemmin pinna katkeaa pelin mukahauskoihin herjoihin, jotka tuntuvat tulevan täysin satunnaisesti puppugeneraattorin arpomina.

Ja jos joku haluaa pilkata uusien tehokonsolien graafista vääntöä, niin tässä on ammuksia konesotijoille. Luulisi että PS3:lla ia Xbox 360:llä olisi mahdollista tehdä parempaakin grafiikka kuin PlayStation 2:lla. Mutta tämän pelin visuaalista mitättömyyttä ei voi perustella edes sillä, että ”kavereille pitää antaa lisää aikaa konsolin salojen opetteluun”.

Conflict: Denied Opsissa ei ole yksinkertaisesti mitään sellaista, minkä takia sitä kannattaisi pelata. Se on vain kasa kliseitä, surkeaa suunnittelua ja muiden pelien epäonnistunutta kopiointia. Eikä tätä olisi pelastanut edes kehitysajan pidentäminen, kun peli on ollut floppi jo alkumetreiltään.

Tekijä: Pivotal Games
Julkaisija: Eidos
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1-2 (samalla koneella), 2-16 (lähiverkko, internet)
Pelin kotisivu: http://www.conflict.com/