Rise of the Argonauts (PC, PS3, 360)

06.02.2009 14:30 Miikka Lehtonen

Antiikin mytologia on mitä muikeinta inspiraatiota pelien kehittäjille. Kuin suoraan saippuaoopperoista repäistyt juonikuviot ja elämää suuremmat sankarit ovat kuin pelejä varten luotua materiaalia. Onkin siis ihme, että niin harva viitsii hyödyntää niitä.

Vielä suurempi harmi on, että kun joku yrittää, homma menee pääasiassa reisille. God of War näytti oikean tien ja nyt kaikki haluavat sodan jumalaksi Kratoksen paikalle, myös tuorein yrittäjämme. Sota kyllä löytyy, mutta jumaluuteen Rise of the Argonauts ei yllä.

Peli pohjautuu äärimmäisen löyhästi aidon Jasonin – kotoisammin Iason – tarinaan, eli antiikin mytologiaan. Nimet ja tapahtumapaikat ovat tuttuja aidoista argonauttien legendoista, muu on kehitetty klassisella sleeve & stetson –menetelmällä. Tämähän ei toki tahtia haittaa, sillä pääpointtina on tietenkin lähettää mahdollisimman kattava määrä antiikin hahmoja suoraan manalaan moikkaamaan Hadesta.

Jos tarina kuulostaa kovin God of War –henkiseltä, samaa linjaa jatketaan pelattavuudessa. Rise of the Argonauts tarjoilee pelaajalle kepeää ja ilmavaa toimintamätkyttelyä, jossa Jason pistää vastustajiaan päreiksi keihään, miekan ja kirveiden avulla.

Hukattua potentiaalia

Rise of the Argonauts on temmoltaan ja mittakaavaltaan huomattavasti God of Waria vaisumpi peli, mikä ei ole sattumaa. Mätkintänsä ohella peli sisältää nimittäin roolipelimäisiä elementtejä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Mukaan mahtuu yllin kyllin dialogia Jasonin ja tämän kohtaamien ihmisten ja jumalten välillä. Sujuvasti kirjoitetut keskustelut vaikuttavat myös pelin lopputulokseen ainakin Jasonin persoonallisuuden osalta, mikä oli sangen mukava yllätys.

Pääpaino on toki silti toiminnalla, eikä peli epäonnistukaan tällä saralla – ainakaan jos versio ja pelivälineet ovat kohdallaan. PC-version pelaaminen näppäimistöllä ja hiirellä on täyttä tuskaa, eikä kukaan täysjärkinen jaksa varmasti pelata peliä näin loppuun saakka. Padilla peli sujuu paljon paremmin, joskaan mihinkään God of Warin tasoiseen ohjaustuntumaan peli ei silläkään tavalla pelattuna pääse.

PC-versio kärsii yleisestikin rosoisesta teknisestä toteutuksesta. Grafiikka on komeaa ja ruudunpäivitys pääasiassa vikkelää, mutta peli nykii ja paukkuu vähän väliä. Kun peli on vielä jaettu pikkuruisiin huoneisiin, on vaikea ymmärtää, miksi peli tuntuu näin raskaalta. PlayStation 3 –versio pyöri jouhevammin, joten kyse lienee käännösprosessin ongelmista.

Jasonin liikevalikoima on mukavan kattava, sillä pelaaja pääsee pätkimään vihollisiaan erilaisilla aseilla. Erikoishyökkäykset, väistelyt ja vaikka keihään nakkaus sujuvat ongelmitta, joten pelaajalla olisi potentiaalia varautua vaikka millaisiin ikäviin yllätyksiin.

Valitettavasti niitä yllätyksiä ei pelissä nähdä, mikä onkin kenties se ikävin mahdollinen yllätys. Vastaan vyöryy laivalasteittain vihollismosureita, jotka pätkitään palasiksi muutamalla perusliikkeellä. On vaikea päästä mukaan eeppiseen tunnelmaan kun pelattavuus on näin rajoittunutta.

Pientä pesäeroa tehdään pomotaisteluissa, joissa Jason yleensä taistelee hirvittävän kokoisia vihollisiaan vastaan yhdessä argonauttitoveriensa kanssa. Eräässä matsissa pitää esimerkiksi johdattaa jättikokoinen vihollinen supervoimakkaan Herkuleksen hellään huomaan, jolloin muut argonautit voivat kurittaa tämän heikkoja kohtia. Hauskoja ideoita, joita pelissä olisi saanut olla enemmänkin.

Ei mikään Odysseia

Hauskojen ideoiden puute onkin Rise of the Argonautsin suurin ongelma. Vaikka puitteet ovat kunnossa –grafiikka on komeaa, idea on hyvä ja tarinakin kulkee mukavasti – peli on niin kovin innoton. Jos legendaaristen soturien ja helvetin legioonien välisestä taistelusta ei saa aikaan kuin unettavaa puurtamista, jotain on vialla.

Tässä tapauksessa se jokin on pääasiassa puuduttavan tylsä taistelu. Kun peli tiivistyy yhden napin takomiseksi, ei ole suurikaan ihme, ettei sitä jaksa ja viitsi pelata kovinkaan pitkään. Kun kyse on mätkintäpelistä, tämä on huono homma. Paremman puutteessa tämäkin menisi, mutta markkinoilta löytyy paljon parempiakin kilpailijoita.

Tekijä: Liquid Entertainment
Julkaisija: Codemasters
Testattu: PlayStation 3, PC Windows Vista, Intel Core 2 Duo E6600, Radeon HD4870, 4 Gt muistia
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: PC Windows XP/Vista , 2,4 GHz prosessori, 1 Gt muistia, DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.rise-of-the-argonauts.com
Miikka Lehtonen

Toinen mielipide

Liquid Entertainmentin Rise of the Argonauts on toivotusta aiheesta tehty toimintaroolipeli, joka onnistuu tekemään lähes tulkoon kaiken mahdollisen väärin. Se ensinnäkin vesittää tarinansa pohjana olevan Jasonin ja argonauttien legendan epämääräiseksi ja sekavaksi kokoelmaksi mitä moninaisimpia kreikkalaisia legendoja. Samalla alkuperäistä tarua taivutellaan miten sattuu.

Tämän vielä teoriassa ymmärtäisi, jos peliä olisi hauska pelata. Liikkumisen ja varsinaisen taistelun yhdistelmä on epäkoherentti sekoitus luistelulta tuntuvaa liikkumista ja absurdisti aseteltujen aseenvaihtonäppien aiheuttamaa frustraatiota. Kaiken lisäksi lähes kaikki taistelut ovat voitettavissa monotonisella napinhakkauksella.

Rise of the Argonauts on peli, joka ei oikein missään välissä nouse edes keskitason paremmalle puolelle. Moraalisiin dilemmoihin pohjautuvat keskustelujen vastausvaihtoehdot ovat teoriassa mielenkiintoisia, mutta kun huomaa että ainoa kausaalinen vaikutus tehdyillä valinnoilla on eri jumalille kertyvä kokemus, ei tämäkään jaksa innostaa. Paha, paha pettymys jonka myötä Liquid Entertainmentille voi toivottaa onnea ja menestystä The Desperate Housewives: The Game 2:n parissa.

Tero Lehtiniemi

Kolmas mielipide

Rise of the Argonauts on peli, joka on hyvin helppo ymmärtää väärin. En tiedä kutsuisinko sitä varsinaisesti edes peliksi, ennemmin interaktiiviseksi pelielokuvaksi. Sen painopiste on pelaajan kannalta passiivisissa asioissa, ääninäytellyssä, dialogissa ja elokuvamaisessa kerronnassa perinteisen aktiivipelaamisen sijaan. Hyvä niin, sillä juuri tällä osa-alueella Rise of the Argonauts loistaa. Dialogi ja sen sujuvuus on erinomaista. Kerrankin pelaajalle tarjotut vaihtoehdot vastaavat hienosti mielikuvaa kuningas Jasonista. Suoria Jasonin sanoja ei edes näytetä pelaajalle. Esimerkiksi Fallout 3:n mustavalkoiset ”tapan, autan tai ei kiinnosta” –valinnat jäävät kauas taakse. Jasonin saappaisiin astunut ääninäyttelijä hoitaa hommansa hienosti, eikä oraakkelia lukuun ottamatta ääninäyttelyssä ole valittamista. Musiikit ovat korkealuokkaisia elokuvasoundtrackeja, jotka luovat hyvin tunnelmaa, mutta harmillisesti raitoja on liian vähän.

Pelinä tarjolla on puhdasta putkea, vapaasta seikkailusta ei ole tietoakaan. Itseäni tämä ei haitannut, sillä koin Jasonin seikkailun tarinana – selkeänä matkana alkupisteestä loppuun, jossa dialogi vastasi viihteestä. Yksinkertainen sekä todella helppo mäiskintä oli minulle pelkkää siirtymää dialogien välillä. Hahmonkehitys tuntui pikkulisältä, jolla ei käytännössä ollut mitään merkitystä, sillä dialogiin sillä ei ole vaikutusta.

Jasonin seikkailu ei missään nimessä sovi suorittaja-tyypin pelaajalle, vaan se tarjoaa elämyksen fiilistelijöille sekä nautiskelijoille. Jos kuulut jälkimmäisiin, Rise of the Argonauts on hankkimisen arvoinen tapaus. Ajanvietteenä verrattavissa esim. fantasia-aiheiseen minisarjaan tai elokuvaan. Erilaisuutensa vuoksi antaisin Rise of the Argonautille kokeile-peukun.

Kalle Hahl