Smackdown! vs. Raw 2007 (PS2, Xbox 360)
Ammattipainia on monesti kehuttu miesten saippuaoopperaksi. Vertaus osuu hyvin kohdalleen, joskin pitää todeta, että saippuaoopperoissa hakataan harvoin porukkaa päähän terästuoleilla. Ammattipaini siis voittaa.
Kaoottisen ja mielikuvituksen rajoja koettelevan testosteronioopperan siirtäminen pelimuotoon on ollut aina hankala paikka. Lähteäkö simuloimaan painin showmaista meininkiä vai lajia sellaisena, kuin se omassa maailmassaan on – äärimmäisen kovana kamppailulajina. Siinäpä vasta kysymys.
Smackdown vs. Raw 2007 valitsee jälkimmäisen metodin. Kausitilassa elämää suuremmat juonikuviot, petokset ja ystävyyssuhteet antavat toki kulissit hikiselle läpsyttelylle, mutta pelin keskipisteessä on kahden (tai parhaissa matseissa useamman kymmenen) miehen välienselvittely.
Liha tummuu
Yuke’s tuulettaa väsynyttä painipelisarjaansa urakalla vuoden 2007 painoksessa. Uudistettu ohjaussysteemi hyödyntää molempia analogitikkuja. Vasemmalla tietenkin liikutaan, mutta kaikki vaativampi läskintummennus tapahtuu oikealla tikulla. Pelkkä sen näpäytys saa aikaan kevytä sidontoja, käytännössä siis litsareita poskelle tai pieniä heittoja. Yhdistämällä liikkeen oikeaan olkapäänappiin saa käyttöönsä yleisö miellyttävät voimaliikkeet. Powerbombit, suplexit ja muut tehokkaimmat liikkeet löytyvät täältä.
Vaikka aidossa ammattipainissa kirkasotsainen sankari nousee vaikka haudan partaalta voittoon, pelimaailmassa pahiskin voittaa joskus. Painijoiden keho on jaettu kolmeen alueeseen, joihin liikkeitä keskittämällä saa kaverin rampautettua. Tuttua kamaa, siis. Painijat myös väsyvät myllyttäessään vastustajaa, joten pienet hengähdystauot ovat välillä poikaa. Väsymyksen kertyminen tosin tuntuu naurettavalta. Big Show punnertaa kaveria päänsä päällä vaikka koko iltapäivän, mutta Kurt Angle on täysin kuitti kuristettuaan vastustajaa hetken. Ei tunnu järkevältä.
Mukavampia uudistuksia edustavat Ultimate Control -liikkeet. Nämä ovat monimutkaisempia sidontoja, joissa oikea analogitikku ohjaa liikettä. Näin pelaaja voi vaikka ylös-alas-liikkeellä hakata kulmassa roikkuvaa vastustajaa pleksiin ja sitten nakata tämän vyötäröheitolla kehään. Jokaisella painijalla on lisäksi yksilöllisiä liikkeitä.
Osa pelin ongelmista kummittelee edelleen systeemissä. Turhan simppeli blokkaussysteemi on yhä osa pelin arkipäivää. Kun vastustaja aloittaa liikettä, yläkulmassa välähtää ikoni osoittamassa, onko tulossa heitto vai lyönti. Oikean blokkinapin painallus kääntää sarjan katolleen. Vain oikea-aikainen painallus hyväksytään, joten teoriassa systeemi ei ole aukoton. Käytännössä matsin kääntäminen katolleen on turhan helppoa ja esimerkiksi useamman lyönnin kombinaatiot ovat täysin turhia. Niillä ei saa kuin itsensä selälleen.
Vielä turhauttavampaa on pelata tekoälyä vastaan, sillä kunnostaan riippumatta se osaa arpoa oikean counterin noin 90% varmuudella. Varsinkin kulmatolpilta hyppely on itsemurhaa, sillä syöksyt väistetään aina – vaikka niitä olisi edeltänyt pesismailan osuma silmien väliin. Tyhmä ratkaisu, joka tasoittaa peliä liikaa.
Kulissien takana
Tarinatila ja kehän tapahtumia ympäröivät puitteet ovat pitkälti entisen kaltaisia. Painijalistaan on lisätty tuoreita WWE-nimiä, kuten Umaga ja Boogeyman. Legendojen joukosta taas löytyy Bret ”The Hitman” Hartin, Mick Foleyn vaihtoehtopersoonien, Hulk Hoganin ja The Rockin kaltaisia miehiä. Pelissä on myös muutama nyttemmin kuollut WWF-legenda, esimerkiksi Eddie Guerrero. Pelitiloihin on lisätty Money in the Bank -matsi, joka tosin on wanha kunnon tikasottelu uusilla lavasteilla.
Smackdown! vs. Raw 2007 saa erikoismaininnan komeasta ulkoasustaan, sillä kyseessä on ehdottomasti kaikkien aikojen parhaimman näköinen painipeli. Hahmoissa riittää runsaasti yksityiskohtia ja ilahduttavasti myös itse luoduista painijoistaan saa todella yksityiskohtaisen ja viimeistellyn näköisiä, kunhan jaksaa viilailla.
Hieman komiikan puolelle menee puolestaan pelin yksityiskohtainen hikoilumalli, joka saa eritteet virtaamaan ja läiskymään realistisesti. Ei, en vitsaile. Mahdollisesti komeasta ulkoasusta, tai kenties onnettomasta ohjelmointitaidosta riippuen pelin latausajat ovat suorastaan saatanalliset. Valikoista kehään siirryttäessä peli lataa ensin hallin ja kehäkuuluttajan, sitten kaikkien painijoiden sisääntulokohtaukset ja vielä lopuksi itse matsin. Mikä ihmeen PSP-peli tämä muka on?
Tämän ei kuitenkaan kannata antaa estää ostosta, sillä Smackdown! vs. Raw 2007 on erinomainen painipeli. Uusi ohjaussysteemi toimii, vaikka se ei poistakaan kaikkia pelin ongelmia. Olisi kenties ollut epärealistista odottaakaan moista. Uratilassa on edelleen mukavasti syvyyttä erakkopelaajille ja mahdollisuus 6 pelaajan Xbox Live -moninpeliin pidentää väistämättä pelin elinikää. Ammattipainin ystävät ovat varmasti jo ostaneet pelin, mutta mikäli joku ei vielä ollut sen olemassaolosta tietoinen, kannattaa ainakin tutustua demoon. Ei paini kuitenkaan ole syyttä niin suosittua kuin se on.
Tekijä: Yuke’s
Julkaisija: THQ
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PSP, PlayStation 2, Xbox 360
Pelaajia: 1-6 (Xbox Live), 1-2 samalla koneella
Pelin kotisivu: http://svr2007.com/
