Sonic Rivals (PSP)
Segan vanhan maskotin taival ei ole ollut yhtä ruusuinen kuin Nintendon Marion. Sonic-pelit toimivat hyvin, kun 2d oli vielä päivän sana. Siirtyminen 3d-maailmoihin ja -pelattavuuteen ei kuitenkaan onnistunut yhtä hyvin kuin Mariolla. 3d-aikakauden alkamisen jälkeen Sonic on palannut vanhanaikaiseen 2d-pelattavuuteen pariin otteeseen. Kuten PSP:n uusin Sonic Rivalskin osoittaa, Sonic-vauhtisiili toimii yhä parhaimmin 2d-muodossa.
Sonic Rivalsin juoni on aivan yhtä yhdentekevä kuin aikaisemmissakin sarjan peleissä ja se antaa vain lähtökohdat salamannopealle kisaamiselle. Sonicin arkkivihollinen Dr. Eggman on muuttanut kaiken korteiksi. Muutaman mutkan kautta Sonicin tehtäväksi jää lopulta taas koko maailman pelastaminen pahan Eggmanin juonilta.
Ongelmien riivaama
Sonicien kaava ei ole suuremmin mullistunut Rivalsissakaan. Pelin idea on edelleen juosta salamaakin nopeammin väistellen esteitä ja keräillen kultarinkuloita. Sonic Rivals lisää soppaan kentällä samaan aikaan juoksevan vastustajan, jonka kanssa kilpaillaan maaliviivan ylityksestä. Kenttien varrelle on myös ripoteltu erilaisia aseita, joita voi käyttää vastustajan elämän hankaloittamiseen.
Vastustajan lisääminen on ideana erinomainen. Sen luulisi tuovan vaihtelua ja jännitystä muuten perinteikkääseen Soniciin. Käytännössä kaikki ei kuitenkaan toimi niin hyvin kuin toivoisi. Kuminauhatekoäly pilaa muuten hyvän idean. Kilpailu ei ole reilua tai edes jännittävää, kun tekoälyn ohjaama hahmo ei noudata sääntöjä jos se jää jälkeen tai johtaa liikaa. Moisen ongelman luulisi häviävän moninpelissä, mutta valitettavasti tilalle on tullut toinen ongelma. Wifi-moninpeliin ei ole ilmeisesti jaksettu panostaa hirveästi, sillä verkkoviive häiritsee kokemusta usein. Hitaammassa pelissä siitä ei varmasti olisi hirveästi haittaa, mutta lagittaminen ei sovi Sonicin nopeita refleksejä vaativaan meininkiin.
Muuten Sonicin uusimmat koitokset pysyvät juurilleen uskollisina. Kenttäsuunnittelu sisältää omat hyvät ja huonot puolensa, jotka ovat jakaneet pelaajien mielipiteitä jo vuosia. Kentissä on edelleen kohtia, joissa voi tipahtaa rotkoon ennen kuin pelaaja edes huomaa tapahtunutta. Toisaalta ne sisältävät runsaasti eri reittejä, joiden etsimisessä ja löytämisessä on oma viehätyksensä. Haastepelimuodossa ja aikaa vastaan kilpaillessa kenttien ulkoa opettelu on pakollista, mikäli haluaa menestyä.
Sonic Rivals tuskin käännyttää ketään sarjan faniksi. Se noudattaa lähes orjallisesti Sonic-pelien kaavaa, niin hyvässä kuin pahassakin. Yksinpelin läpäisemiseen ei mene ahkeralta pelurilta montaa tuntia. Toisaalta Rivals sopii hyvin nopeisiin pyrähdyksiin vaikkapa koulumatkan aikana, eikä yksinpelin rajallisuutta silloin välttämättä edes huomaakaan. Muita pelimuotojakin jaksaa varmasti pelata enemmän, kun ei ehdi kyllästyä samojen kenttien toistoon yhden pitkän pelisession aikana.
Ääntäkin nopeampi siili hidastelee
Rivals on nopea ja yleensä sulavasti pyörivä peli, mutta ruudunpäivitys ei pysy täysin sulavana kaikista kunnianhimoisimpien kenttien kohdalla. Grafiikat ovat täyttä 2d-pelattavuudesta huolimatta täyttä 3d:tä. Vaihtelevat ympäristöt tarjoavat ihan nättiä silmänkarkkia, vaikka PSP pystyisi varmasti parempaankin. Ääni- ja musiikkipuolelta ei löydy suuria yllätyksiä. Musiikit eivät ärsytä tai ihastuta, mutta hoitavat työnsä taustalla kohtuullisen hyvin.
Sonic Rivalsista paistaa läpi viimeistelemättömyys. Tekoälyyn olisi voinut satsata enemmän, moninpelin verkkoviiveestä olisi pitänyt päästä eroon ja ruudunpäivitykseen olisi toivonut kiinnitettävän enemmän huomiota. Sarjan faneille eri pelimuodoissa riittää varmasti pelattavaa. Jos kenttien läpäisyaikojen parantelu ei kuitenkaan kiinnosta, Sonic Rivalsin tarjonta ei riitä oikeuttamaan hintalappua. Rivalsilla on siis omat ongelmansa, mutta se on ihan laadukas lisä nykyään suhteellisen harvinaisten 2d-Sonicien joukkoon.
Tekijä: Backbone Entertainment
Julkaisija: SEGA
Testattu: PSP
Saatavilla: PSP
Pelaajia: 1-? pelaajaa langattomassa lähiverkossa
Pelin kotisivu: http://sonicrivals.sega-europe.com/en
