Ysk, kröhh, ysk, yööööh, hitto…

Ei ole elämä reilua. Aina kun on katsellut kalenteriaan etukäteen ja juoninut, että NYT, tuolla tulevalla viikolla, SILLOIN minulla on aikaa tarttua tiettyiyhin rästihommiin ja työstää muun muassa loppuun Vuoden peli 2014 -äänestykset, niin mitä sattuukaan? No viirus sattuu.

Ja vielä oikein sopivasti juuri koko viikonlopun mittaisen työkeikan alkaessa. Siinäpä sitten sunnuntai-maanantai-yönä purat aineistoja ja kasaat artikkelia, rempseästi nousevassa kuumeessa, viilaat, leikkaat ja spiikkaat ja seuraavana päivänä huomaat, että ei mennyt -kappaskummaa- ihan täysin putkeen. No, vähän jälkikorjausta niin hyvä tuli, mutta muut työt alkavatkin sitten jumittaa oikein kunnolla sitä mukaa kuin aivotoiminta pysähtyy.

Nyt torstaina onkin ensimmäinen kerta tällä viikolla kun olen taas työkunnossa. Ja katson kamalaa työsähköpostikasaa ja tekemättä jääneitä töitä. Voi perhanan perhana. Mistä päästä tätä narusotkupalloa nyt alkaisikaan purkaa.

No, jos vaikka kevennyksenä tästä viimeöisestä unesta. Huomatkaa: ei ollut edes kuumetta:

Olipa aivan huikean upea zombiemaailmanloppu. Visuaalisilta ja toiminnallisilta teemoiltaan tulee mieleen GTA 5 + Dead Rising 3. Minä ja kaksi epämääräiseksi jäänyttä toveria, mies ja nainen, olimme jääneet loukkuun zombielaumojen keskelle johonkin suureen kaupunkiin. Yritimme suorittaa siellä jotain tehtäviä samalla kun ns. selviydyimme. Kuljeskelimme paikasta toiseen ja muusasimme välillä zombeja. Oli safehouseja ja kaikkea. Kaupungintalon kirjastosta pääsi kirjaa kääntämällä salaiseen operaatiokeskukseen. Aika salainen kyllä, kun salista oli ikkunarivistö pääkadulle (täynnä zombeja tietty), verhot ylhäällä ja täydet valot. Huoneessa oli pitkä keskipöytä täynnä tietokoneita, mutta ei juuri ihmisiä. Kummastelin zombipuhdistusoperaation johtajattarelle, että aika vähän porukkaa teillä hommissa, ei ihme ettei zombeista päästä eroon.
Takas kadulle. Jossain vaiheessa vastaan tuli japanilainen pienoiskuorma-auto. Ihastuin, että tällä me päästään kulkemaan tosi kätevästi. Paitsi ettei ohjaamoon mahtunut kolmea tyyppiä. No, minä jäin sitten lavalle. Vastaan tuli zombievauvoja. Ajeltiin sitten niiden päältä. Splät splät. Joku oli niin ketterä, että hyppäsi roikkumaan takalavan reunaan. Potki nyt sitä päähän samalla kun pitää ohjaamon katosta kiinni.

Jossain vaiheessa katselin kännykän GPS:stä, että pitäisi päästä (syystä jota en enää muista) paikkaan x. Aikani sitä kuormurin lavalla pyöriteltyäni totesin, että sehän on joen toisella puolella. Ongelma. No, ajetaan tunnelille ja katsotaan tilannetta. Ei hyvä, ei pääse läpi. Tunneli on osittain sortunut ja siellä on jumissa läjäpäin autoja, joissa on sisällä zombeutuneita tyyppejä. Ja pirusti soraa ja lohkareita. Aika hyvin rakennettu tunneli silti kun ei täysin romahtanut. Herättää kuitenkin epäilystä, että milmmoinen ilmassa kiertävä zombievirus tää on kun porukat jumahtaa tunneliin autoihinsa ja zombiutuvat.

Tunnelissa oli kuitnekin kiva koira, jota vähän pelotti, mutta kutsuin sitä ja siitähän tuli kaveri! Mietin kyllä, että onkohan täällä myös zombiekoiria mutta ei tainnut moisia näkyä. Koira hyppäsi minikuormurin lavalle ja meillä oli kovin mukavaa.

Tunnelin sisäänkäynnin vierellä oli muuten sitten ASEKAUPPA, maan alla, jossa muut selviytyjät kävivät myymässä löytöjään ja ostivat aseita ja ammuksia. :)

Jotta oli kyllä kovasti lysti ja toiminnallinen uni . Zombievauvojen yliajaminen jäi erityisen hyvin mieleen. Kaupungissa oli kaikennäköisiä salapaikkoja, joissa käytiin, mutta ei enää muistu jotta oliko meillä siellä jokin varsinainen tarinankaari vai oliko koko homma pelkkää koheltamista.. Noh, mitenpäinvain, siistiä menoa.

No, reippain mielin kohti uusia pettymyksiä! Kiitos ja anteeksi.

-jok