2. päivä: Seminaari & kierros katolla
Toinen päivä käynnistyi avajaispuheella, josta oli vastuussa MSI:n edustaja Sascha Faber. Faber selosti päivän tulevaa ohjelmistoa ja päästi estradille ensimmäisen seminaaripuheenvuoron pitäjän.
Ensimmäisenä vuoron sai Intelin EMEA-maiden (Eurooppa, Lähi-itä ja Afrikka) tekninen markkinointijohtaja Andreas Dott, joka keskittyi puheenvuorossaan selittämään ylikellottamiseen vaadittavista resursseista ja komponenteista, Tick-Tock-kehitysmallista, 32 nanometrin prosessista sekä tulevista prosessoreista.
Dott oli kiteyttänyt komponenttitasolla vaatimukset Intelin tämän hetken suorituskykyisimpään Core i7-975 Extreme Edition -prosessoriin, emolevyyn, yli 80 prosentin hyötysuhteelliseen ja 750-wattiseen virtalähteeseen, näytönohjaimeen, koteloon, muisteihin sekä jäähdytykseen. Dian alimpana on neljä €-merkkiä, joka on vähintäänkin tarpeellinen seikka, kun tietokonekomponenttihankintoja tekee ylikellotusmielessä.
Intel on käyttänyt jo jonkin aikaa Tick-Tock-kehitysmallia, jossa Tick-vaihe tarkoittaa siirtymistä uuteen valmistusprosessiin ja Tock siirtymistä uuteen arkkitehtuuriin. Viimeisin Tick-vaihe on ollut 45 nanometrin valmistusprosessi, josta seuraavaksi siirrytään 32 nanometrin prosessiin, ja Tock-vaihe Nehalem-arkkitehtuuri.
32 nanometrin valmistusprosessin yhteydessä otsikoissa vilahtelevat koodinimet ovat hieman sekoittaneet pakkaa ja on syytä huomioida, että Westmere on yhteisnimitys kaikille 32 nanometrin prosessoreille. Ensimmäiset Westmere-prosessorit perustuvat nykyiseen Nehalem-arkkitehtuuriin ja 32 nanometrin valmistusprosessi tule pienentämään prosessoriytimien fyysistä kokoa ja laskeman näin valmistuskustannuksia. Samalla Intelille avautuu myös mahdollisuus lisätä ytimien määrää ja luvassa onkin kuusiytiminen Gulftown-koodinimellinen prosessori, joka kykenee Hyper-Threading-teknologian avulla säilömään maksimissaan 12 säiettä kerrallaan. Samalla prosessorikäsite monipuolistuu, kun jo aiemmin integroidun muistiohjaimen lisäksi tiettyjen prosessoreiden prosessoriytimiin integroidaan grafiikkaohjain.
Intel on siirtymässä kuluttajaluokan piirisarjoissa uuteen järjestelyyn ja Ibex Peak -koodinimellisessä alustassa on vain yksi järjestelmäpiiri, joka on yhteydessä prosessoriin DMI-väylällä. Prosessoriin on jatkossa integroitu muisti- ja PCI Express -väylien ohjaus sekä mallista riippuen myös grafiikkaohjain. Ibex Peak -alustan myötä southbridge/northbridge-käsite poistuu käytöstä ja jäljelle jää vain yksi oheislaitepiiri.
Tehokäyttäjille Intel on jälleen lanseeraamassa tämän vuoden marraskuussa uuden Gulftown-koodinimellisen huippuluokan prosessorin, joka käyttää samaa Socket 1366 -kantaa kuin nykyiset Core i7 -prosessorit ja on yhteensopiva nykyisen X58-piirisarjan kanssa. Työpöytäpuolelle on luvassa 5-sarjan piirisarjaperheen myötä kaksiytiminen Clarkdale-prosessori, joka kykenee säilömään neljää säiettä kerrallaan ja on varustettu grafiikkaohjaimella. Mobiilipuolelle julkaistaan Clarkdalea vastaava prosessori, joka kulkee koodinimellä Arrandale.
Gulftown tulee olemaan Intelin loppuvuoden ylpeys ja edustaa yrityksen huippuosaamista. Edellä mainittujen seikkojen ohella Gulftownin kolmikanavainen muistiohjain tukee DDR3-1066-muisteja ja Turbo Boost -teknologiaa, joka osaa automaattisesti ylikellottaa prosessoria raskaalla työkuormalla 130 watin TDP-arvon rajoissa.
Seuraavaksi puheenvuoron sai NVIDIAn Saksan osaston tekninen markkinointijohtaja Lars Weinand, joka keskittyi lyhyehkössä esitelmässään pääasiassa Microsoftin tulevan Windows 7 -käyttöjärjestelmän ja NVIDIAn näytönohjainten yhteistoiminnan selostamiseen.
Windows 7 -käyttöjärjestelmä tulee tukemaan nykyisen DirectX 10 -rajapinnan ohella DirectX 11:tä, jossa yhtenä merkittävänä uudistuksena on GPGPU-tuki. GPGPU-tuella näytönohjaimen käyttömahdollisuudet laajenevat ja se voidaan valjastaa yleishyödylliseen käyttöön suorittamaan tehtäviä, jotka on perinteisesti hoidettu prosessorilla. NVIDIAn mukaan näytönohjaimen käyttäminen kyseisenlaisissa sovelluksissa voi nopeuttaa niiden toimintaa 5-20-kertaisesti.
Weinand havainnollisti toimintaa videopurkuohjelmistolla ja samaan kuvaan oli asetettu prosessori sekä näytönohjaimen grafiikkapiiri. Nykypäivän neliytimiset prosessorit kykenevät käsittelemään neljää ja säilömään maksimissaan kahdeksaa säiettä kerrallaan, mikä on vähän verrattuna grafiikkapiireihin. Esimerkiksi NVIDIAn GT200b-grafiikkapiirissä on 240 Shader-yksikköä, joten rinnakkaislaskennasta hyötyvät ohjelmistot toimivat näytönohjaimella kiihdytettynä huomattavan paljon rivakammin, kuin jos niitä suoritettaisiin pelkällä prosessorilla.
Lisäksi Weinand mainosti SLI-teknologiaa, joka toimii nykyään sekä AMD:n että Intelin prosessoreilla. Intelin Core 2 -tuoteperheen prosessoreiden osalta NVIDIAlla on tarjota nForce 7xxi SLI -tuoteperheen piirisarjoja ja Core i7 -prosessoreilla Intelin X58-piirisarja tukee SLI-teknologiaa, mutta vaatii joko NVIDIAn lisenssin tai erillisen nForce 200 -piirin. AMD:n Phenom II -prosessoreilla SLI on tuettuna NVIDIAn nForce 980a SLI- ja nForce 7xxa SLI -tuoteperheen piirisarjoilla.
MSI:n osalta puheenvuoroja pitivät emolevyosaston projektijohtaja Andrew Chang sekä komponenttimarkkinoinnin tiiminvetäjä Joseph Shih. Kuvassa oleva Chang pitää paraikaa hyppysissään OC Dashboard -paneelia, joka oli osa MSI:n hehkuttamaa OC Genie -ylikellotusominaisuutta.
OC Genie on automaattinen ylikellotustyökalu, joka toimii sekä AMD:n että Intelin prosessoreilla ja ylikellottaa prosessorin ohella myös muisteja. MSI mainostaa OC Genien ylikellottavan laitteiston yhdessä sekunnissa yhdellä napin painalluksella, eikä se vaadi ylikellotustietämystä.
Yrityksen markkinointidiojen perusteella 200 dollarin arvoisella prosessorilla saavutetaan vastaava suorituskyky, kuin tehokäyttäjille suunnatulla 1000 dollarin arvoisella prosessorilla. Intelin Turbo Boost -ylikellotustoimintoon nähden OC Genien hyöty on huomattavasti suurempi.
Kun käyttäjä painaa OC Genie -näppäintä, emolevy tunnistaa prosessorille parhaan kellotaajuuden ja käyttöjännitteen, jotka eivät kuitenkaan ylikuumenna tai vioita prosessoria. Samalla OC Genie asettaa muistien kertoimen, käyttöjännitteen ja asetukset kuntoon.
Ylemmästä kaaviokuvasta selviää tarkemmin, mitä OC Genie tarkalleen ottaen tekee, kun käyttäjä painaa näppäintä. Teoriassa ominaisuus näyttää vähintäänkin mielenkiintoiselta ja ainakin MSI:n esittelyn perusteella ominaisuus toimi moitteetta. Toimintaa esiteltiin P55-piirisarjaan perustuvalla emolevyllä ja Intelin toistaiseksi julkaisemattomalla neliytimisellä prosessorilla, joka toimi vakiona 2,8 GHz:n kellotaajuudella. Pienellä viilauksella prosessori saatiin toimimaan ilmajäähdytyksellä 4,1 GHz:n kellotaajuudella ja MSI esitteli vakautta ja ruudunpäivitysnopeuksia 3DMark06-ohjelmalla. Valitettavasti varsinaista tulosta MSI ei suostunut näyttämään.
Emolevyllä OC Genie näkyy yhtenä painikkeena, jonka oikealta puolelta löytyvät Direct OC -ominaisuuden — ja +-näppäimet. Kyseisillä näppäimillä käyttäjä voi nostaa ja laskea prosessorin väylätaajuutta yhden megahertsin pykälin.
2. päivä: kierros katolla (17.7.2009)
Perjantai-iltapäivälle oli järjestetty mediaväelle kierros olympiastadionin katolla sillä välin, kun ylikellottajat jatkoivat ylikellottamista stadionin eteisaulassa. Katolla käveleminen vaati jokaiselta valjaiden käyttämistä, ja ne olivat kiinni vaijerilla jalkatasossa kulkevaan kaapeliin. Valjaat ovat vähintäänkin järkeen käyvät, sillä koko stadionin ylittävät telineet kulkevat katon rajalla ja parhaimmillaan tiputusta on noin 60 metriä.
Olympistadion rakennettiin Saksan vuoden 1972 kesäolympialaisten pääareenaksi. 80 000 hengen kapasiteetilla siellä on järjestetty useita megaluokan konsertteja ja tapahtumia, kuten jalkapallon osalta vuoden 1974 maailmanmestaruuskilpailujen finaali, vuoden 1988 Euroopan-mestaruuskilpailujen finaali sekä vuosien 1993 ja 1997 Mestarien liigojen finaalit. Konserttien osalta stadionilla on raikunut muun muassa AC/DC, Bon Jovi, Bruce Springsteen, Madonna, Metallica, Michael Jackson, Queen, The Red Hot Chili Peppers, The Rolling Stones ja U2.
Stadionin suunnittelusta oli vastuussa arkkitehti Günter Behnisch ja insinööri Frei Otto, joiden ideaa akryylimuovisesta massiivisesta katosta metallivaijereiden varassa pidettiin aluksi järjettömänä. Stadionista tuli kuitenkin vallankumouksellinen ja sen kaartuva ja läpinäkyvä kattorakennelma symboloi uutta, demokraattista ja optimistista Saksaa.
Koko olympiapuiston tarkoituksena oli kuvastaa luonnonmukaista ja vihreää puistoa, mikä näkyy hyvin sen suunnittelussa. Maisema-arkkitehti Günther Grzimekin kädenjälki näkyy muun muassa ylemmän kuvan mäessä, joka kasattiin tasaiselle maalle ja koko alueelle istutettiin 18 000 puuta. Tarkoituksena oli sulauttaa olympiastadion ympärillä olevaan luontoon ja suurin osa stadionista onkin maatason alapuolella. Mielenkiintoisena yksityiskohtana ovat erisävyiset vihreät penkit.
Kahdessa ylemmässä kuvassa näkyy selvemmin kattorakennelman reunalla kulkevat telineet ja ihmiset valotelineen vasemmalla puolella. Münchenissä vieraillessa kattokierrokselle pääsee huhtikuun ja lokakuun välisenä aikana, ja kahden tunnin mittaisesta kierroksesta veloitetaan aikuisilta 39 ja lapsilta, koululaisilta sekä opiskelijoilta 29 euroa.
Nykyään viheriön täyden koon jalkapallokentän tilalle on maalattu viivat kahdelle pienemmälle jalkapallokentälle ja stadionia kiertää juoksurata.
