Walt Disneystä kertova Saving Mr. Banks saa aikaan sokerihumalan ja ällötyksen

Ensi-ilta: 14.3.2014
Alkuperäisnimi: Saving Mr. Banks
Ohjaaja: John Lee Hancock
Käsikirjoittaja: Kelly Marcel ja Sue Smith
Pääosissa: Emma Thompson, Tom Hanks, Paul Giamatti, Jason Schwartzman, Bradley Whitford, Annie Rose Buckley, Ruth Wilson, B.J. Novak, Rachel Griffiths, Kathy Baker ja Colin Farrell
Pituus: 125 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Kirjailija ei halua myydä Maija Poppasen oikeuksia Walt Disneylle ja sieluttomalle Hollywood-koneistolle
Arvostelija: Aki Lehti

Saving Mr. Banks on hienosti näytelty ja ohjattu, sokerilla kuorrutettu Disney-elokuva Maija Poppasen kirjoittaneesta P.L. Traversista ja Walt Disneysta. Tositapahtumiin perustuva leffa kirjoittaa kuitenkin historian täysin uusiksi.

Disneyn vuoden 1964 elokuva-adaptaatio P. L. Traversin Maija Poppasesta on kaikille tuttu. Vaikka elokuvaa ei olisi edes nähnyt, niin varmasti jokainen muistaa siitä jonkin pätkän tai laulun. Saving Mr. Banks kertoo tarinan siitä, kuinka Walt Disney sai vuosien uuvutustaistelun jälkeen ostettua kirjailijatar Traversilta oikeudet elokuvan filmaamiseen.

Tom Hanksin esittämä Walt Disney on elokuvan suuri sankari. Totta kai, tämähän on Disneyn tekemä filmi. Walt-veijari käyttää kaikkia keinoja saadakseen oikeudet itselleen. Hän käyttää aseenaan jopa lapsiaan, joille on luvannut tuoda Maija Poppasen valkokankaalle. Eihän heille annettua lupausta voi rikkoa! Lopulta Emma Thompsonin esittämä Travers antaa periksi. Hän on rahavaikeuksissa ja Disneyn tarjoama maallinen korvaus on 26 vuoden aikana ehtinyt kasvaa melkoiseksi summaksi.

Emma Thompson on puhunut äänekkäästi Walt Disneyn huonoista puolista, rasismista ja naisvihasta. Saving Mr. Banksissa Disney on valloittava satusetä. Hänestä ei juuri huonoja puolia tuoda esille, ainoa vika on liiallinen jääräpäisyys. Näin ollen elokuva on totaalista todellisuuden vääristelyä. Disney kusetti kirjailijaa jo kerran ja tekee sen nyt toistamiseen.

Vapauksien ottaminen tarinan suhteen on ihan hyväksyttävää, mutta viimeistään siinä vaiheessa mennään rajan yli, kun kirjailija näytetään kyynelehtimässä vuolaasti nähdessään elokuvan ensimmäisen kerran. Oikeasti Travers vihasi sitä. Hän kielsi studiota tekemästä Maija Poppasen jatko-osaa tai yhdenkään amerikkalaisen muokkaavan lähdemateriaalia.

Tarinassa on paljon tottakin, lähinnä takaumat Traversin lapsuuteen. Elokuvassa on lopulta kyse siitä, että kirjailijan täytyy käsitellä kurja lapsuutensa, ennen kuin hän voi luopua omaelämäkerrallisen kirjansa oikeuksista. Disneyn täytyy myös tajuta teoksen perimmäinen tarina ja tarkoitus.

Maija Poppanen -elokuvan faneille pakkosyötetään se, että Travers vihaa kaikkea – elokuvaa, sen tekoa, Hollywoodia, makeisia, lapsia, vääriä värejä ja varsinkin Disneylandia. Sieluton Hollywood varmasti kävikin oikean kirjailijan hermoille, mutta hän ei todellakaan ollut mikään piukkapipoinen englantilaisnainen. Oikea Travers oli biseksuaali, joka kirjoitti myös muutakin kuin pelkkiä lasten satukirjoja.

Emma Thompsonin roolityö Traversina on loistavaa, vaikka hän ei aivan huippuvuosiensa vedossa olekaan. Kirjailijan hahmo on aluksi hauska ollessaan kaikesta tarkka. Diivailu alkaa pian vaikuttaa jonkin sortin neuroosilta ja hahmon loputon mäkätys ja kiukuttelu alkaa ärsyttää.

Takaumissa Colin Farrell esittää Traversin isää. Kummallista kyllä hänet kuvataan hyvänä tyyppinä. Kirjailijan lapsuuden traumat johtuvat isän alkoholismista, mutta hänet näytetään iloisena ja hyvänä tyyppinä, kunhan alkoholia on tarpeeksi veressä. Vain kerran isäukko esiintyy selvinpäin ja silloin paljastuu miehen kusipäisyys. Elokuva yrittää tuoda takaumien kautta mukaan synkkyyttä, mutta se kuvaa alkoholismia liian kepeästi. Se on sairaus, mutta ei vapauta vastuusta.

Tom Hanks on passeli Walt Disney. Yleensä kovin keskinkertainen näyttelijä esitti juuri yhden parhaista rooleistaan Captain Phillipsissa, mutta ihan samalle tasolle hän ei nyt yllä. Paul Giamattin rooli Traversin autokuskina on häneltä sellainen suoritus, johon loistonäyttelijän ei ole tarvinnut nähdä vaivaa lainkaan.

Saving Mr. Banks tuli Jenkeissä teattereihin jo ennen joulua ja hyvän mielen koko perheen jouluelokuvana ja satuna se on ihan toimiva. Maija Poppasen faneille tämä on varmasti namia ja he saavat tästä eniten irti. Jos ei siedä alkuperäistä leffaa tai yltiösiirappista materiaalia muutenkaan, Saving Mr. Banksista tulee sokerihumala ja sitä seuraava ällötys

Elokuvan tarkoitus on saada katsoja iloiseksi, itkemään ja herkistymään. Siinä se varmasti onnistuukin oikeassa mielentilassa. Ainakin tämä on parempi kuin ohjaaja John Lee Hancockin edellinen teos, täysin yliarvostettu Elämä pelissä.

Jos aihe kiinnostaa yhtään enempää, niin Saving Mr. Banksin jälkeen kannattaa katsoa BBC:n The Secret Life of Mary Poppins, todenmukainen dokumentti kirjailija P. L. Traversista.

Edit: Walt Disneyn huonoja puolia ei kritisoinut Emma Thompson, vaan hänen hyvä ystävänsä Meryl Streep esitellessään Thompsonin USA:n kriitikoiden liiton, National Board of Review´n gaalassa.