Capote

Capote on elokuvan curlingia; hypnoottinen ja epätodennäköisen kiehtova. Toimintaa on hyvin vähän, kun kosmopoliittinen kirjailija tutustuu maaseutumurhan perusteisiin ja vaikutuksiin, mutta tunnelma on sähköinen. ”Ensimmäistä faktaromaania” kirjoittavan Truman Capoten suhde vangittuun tappajaan on sekoitus rakkautta ja hyväksikäyttöä. Inhimillisyys korostuu, ja kysymykset heräävät tarkkailun vaikutuksesta kohteeseen – ja tarkkailijaan.

Capote kertoo vapauttavalla tavalla yhden, todellisuuteen pohjaavan tapauksen yleistämättä siitä väkisin yleisinhimillistä. Leffa on ajankuva, tapahtumakuvaus ja erittäin onnistunut henkilökuva.

Philip Seymour Hoffman on nimikkoroolissa upea. Pinnalla ovat Capoten hassu puhetapa, äänet ja eleet, mutta roolityö on monisyinen. Hän on pieni, hento ja huomaamaton, mutta silti persoonaltaan suuri. On mahtavaa nähdä Hoffman näin suuressa roolissa. Hän on jo kymmenen vuotta ollut se tyyppi, joka varastaa elokuvat sivuosillaan (Boogie Nights, Onni), mutta pääosia hänelle on lohjennut harvoin. Hoffmanin menestys todistaa, että loistavan uran voi rakentaa näyttelemällä pelkkiä pervoja, nilkkejä ja homoja.

Teksti: Jaakko Stenros / Nöjesguiden

Capote
Ohjaus Bennett Miller
Pääosissa Philip Seymour Hoffman, Catherine Keener, Clifton Collins Jr.