Elokuva-arvostelu: Valheiden verkko
Alkuperäisnimi: Body of Lies
Ohjaaja: Ridley Scott
Pääosissa: Leonardo Di Caprio, Russell Crowe, Mark Strong, Golshifteh Farahani
Kesto: 128 minuuttia
Ikäraja: K15
Käsikirjoittaja: William Monahan
Elokuvan kotisivu: www.valheidenverkko.fi
Mikä siinä on, että kun pannaan samaan pussiin neljä todistetusti lahjakasta kaveria, kiinnostava aihe ja riittävä rahamäärä, on lopputuloksena silti taskunöftältä maistuva, haalea ja harmiton elokuva? Valheiden verkon nimittäin pitäisi olla paljon kiinnostavampi kuin se on.
Olkoonkin, että Ridley Scott ei ole ihan äskettäin ohjannut mitään ehdottoman kiinnostavaa, tai että Russell Crowe on keskittynyt lähinnä ihastelemaan omaa napaansa, tai William Monahan näyttää puuhastelevan uusintaversioiden ja jatko-osien kimpussa, tai… okei, ehkä se selittääkin jotain.
Ihan hyvältähän kaikki vaikuttaa aluksi. Roger Ferris puuhailee salaisen henkilöllisyyden turvin Lähi-idässä CIA:n hommissa. Leonardo Di Caprio esittää Ferrisiä kuin Di Caprio näitä maanisia tyyppejä esittää: täynnä energiaa, lähellä räjähtämispistettä, intensiivisesti kuin kiimainen puhvelilauma. Ei siinä varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta vähän se tuntuu yksitoikkoiselta, kun Di Caprion tietää yltävän muuhunkin.
Hänen ainoa linkkinsä muuhun maailmaan on Ed Hoffman eli Crowe, joka vääntää paksua murretta puhelimen toisessa päässä. Äksynä tunnettu Crowe tykkää välillä kääntää näyttelijäimagonsa ympäriämpäri. Paras esimerkki siitä lienee yhä Insiderin tupakkamies Jeffrey Wigand. Jotain samankaltaista kai tavoitellaan nyt, kun Ferris tekee pilaa Hoffmanin mahamakkaroista, mutta jotain jää puuttumaan. Kenties katsoja aistii, että Ferris ei ole lähelläkään räjähtämispistettä, ja sellaisissa tilanteissa Crowe ei ole parhaimmillaan.
Tosin todellinen syypää on kylläkin istunut Final Draftin ääressä istunut käsikirjoittaja Monahan. Ferrisin seikkailut ovat ihan jänskiä alusta asti, mutta varsinaiseen ydinjuoneen isketään vasta kun kuva on ehtinyt jo puoliväliin. Kyllähän hahmot ja tarinat saa pohjustaa, mutta tämä on jo liioittelua. Vähän samalla tavalla American Gangsterissa viivyteltiin Rusell Crowen ja Denzel Washingtonin yhteensaattamista ja siinä ohessa hassattiin koko elokuva.
Sekin tulee mieleen, että niinköhän Ridley-setä on nyt sovittamassa Black Hawk Downin syntejä? Varsin pian syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen tehtyä elokuvaa on usein pidetty varsin propagandistisena pläjäyksenä, siinä kun ei mogadishulaisen henki paljon paina. Tällä kertaa kiduttajia ja tappajia löytyy molemmilta puolilta eikä hyvis ole koko ajan hyvis, vaikka ehkä lopuksi oikeasti onkin.
PlusMiinusNolla
+ kyllä se Scott jänskiä kohtauksia osaa välillä rakentaa
– mutta käsikirjoittaja on unohtanut tiivistää ensimmäiset 60 sivua
– Ferrisin ja Hoffmanin suhteesta ei oteta irti kaikkea mitä voitaisiin
Aiheesta lisää:
Osallistu Warner Bros. Picturesin ja Kaistan Valheiden verkko -kilpailuun
