Kamera
Kamera
Uuden P30 Pro -mallin kiinnostavinta antia on sen kamera. Siitä löytyy parikin epätyypillistä ratkaisua: periskooppimalliin toteutettu teleobjektiivi ja poikkeuksellinen kennon värisuodin.
Kameraratkaisussa on käytössä neljä kameraa, joista kolme tarjoaa eri polttovälin ja yksi keskittyy syvyystiedon tallentamiseen. Neloskameran ytimenä on 40 megapikselin f1.8-aukollinen pääkamera, jonka polttoväli on 27 millimetriä (kinovastaava).
Pääkameraa on tukemassa kaksi muutakin varsinaista kameraa. Ultralaajakulma tallentaa kuvat 16 megapikselin kennolla. Objektiivin kinovastaava polttoväli on 16 millimetriä ja sen aukkoarvoksi kerrotaan f2.2.
Erikoisin kameroista tässä Leica-brändätyssä kokoonpanossa on sen yksikön vasemmanpuoleinen telekamera. Se tallentaa kuvat kahdeksan megapikselin kennolla, mutta sen aukkoarvo on poikkeuksellisen alhainen eli f3.4. Kameran kerrotaan toimivan viisinkertaisena optisena zoomina, mutta mekaanista polttovälin muutosta se ei mahdollista.
Neloskameran viimeinen lenkki on syvyystietoja tallentaa TOF (Time Of Flight) -yksikkö. Sitä hyödynnetään esimerkiksi bokeh-tehosteen luomisessa, ja tarvittaessa vaikkapa AR-mallinnuksessa.
Syvyyskamera toimii P30 Prossa melkoisen hyvin, sillä bokeh-efekti on useimmiten syvä, ja luontevuus ja luotettavuus edustavan kamerapuhelimien parempaa osastoa.
Täydellä 40 megapikselin tarkkuudella kamera tekee hyvässä valossa miellyttävän tarkkaa ja yksityiskohtaista jälkeä. Ero jää kuitenkin samalla kennolla otettuihin 10 megapikselin tarkkuuden kuviin vähäiseksi. Puhelimen kameroiden linssit jäävät niin kooltaan pieniksi, että niiden optinen tarkkuus ei enää tunnu kykenevän samaan, mihin kenno voisi kyetä. Tällä ei kuitenkaan ole väliä, sillä jo 10 megapikselin kuvissa on ruhtinaallisesti yksityiskohtia.
Pääkameran ytimenä on uusi 40 megapikselin kuvakenno. Se poikkeaa selvästi totutusta, sillä tyypillisen puna-viher-sini (RGB) -pikselirakenteessa on valmistaja korvannut vihreän keltaisella (RGB -> RYYB). Tällä valmistajan mukaan tavoitellaan kennolle parempaa kykyä tallentaa valoa, mikä kieltämättä pimeäkuvauksen perusteella myös toteutuu.
Pääkamera kykenee nimittäin taikomaan kuviin sävyjä myös erittäin pimeissä valaistusolosuhteissa. Jopa kohteet, joita silmällä ei erota tai jotka eivät erityisen hyvin näy edes etsimessä, eli puhelimen näytöllä, tallentuvat kuvaan lähes taianomaisesti.
Mikään automaattionnistuja ei testiyksilö pimeässä kuitenkaan ollut, vaan onnistumisvarmuutta voi pitää pikemminkin satunnaisena. Pilkkopimeässä kuvat onnistuvat käytännössä vain pääkameralla paikallaan olevista kohteista ja vakain käsin.
Onnistuneessa pimeäkuvassa on kuitenkin yllättävänkin luontevia värisävyjä, mutta toki myös pehmeyttä. Ajoittain kamera kuitenkin haksahtaa täysin, jolloin tarjolla onkin silkkaa värikohinaa ja suttua.
Onnistuessaan pimeäkuvaus ei kuitenkaan ole koskaan ollut puhelimella tai edes monella varsinaisella kameralla, näin helpon oloista.
Samaa pätee kameran tarjoamaan zoomausmahdollisuuteen, joka toimii todella hienosti. Valmistaja mainostaa puhelimesta löytyvän viisikertaisen optisen zoomin, mutta zoomatessa ei kameran optinen polttoväli kuitenkaan muutu. Sen sijaan telekameran prisman kautta rungon sisään käännettävä valo ohjataan linssistön läpi, mikä mahdollistaa kuitenkin puhelimeksi korkean 5x-suurennoksen. Kamera siis tarjoaa optisesti 5x-suurennoksen, mutta sen alapuolelle tai yläpuolelle sijoittuvat zoomauskertoimet muodostetaan osittain ohjelmallisesti.
Zoomatut kuvat eivät pärjää tarkkuudessaan pääkameralle, mutta erityisesti puhelimen ruudulla ne ovat erittäin käyttökelpoisia. Optinen kuvanvakain on käytössä niin pää- kuin telekamerassa. Tästä on paljon iloa erityisesti jälkimmäisessä, sillä objektiivin valovoima on varsin vaatimaton.
Kamera käyttää kuitenkin laitteen eri kamerayksiköitä hieman ärsyttävästi, mikä lievästi häiritsee zoomin käyttöä. Kuvien sävymaailma voi nimittäin vaihdella huomattavasti riippuen siitä, käytetäänkö pää- tai laajakulma-/telekameraa. Harvoin sarjoja tulee useammalla polttovälillä, mutta se ilmentää myös kamerayksiköiden välisiä eroja.
Zoomailu hieman vähemmässä valossa paljastaa myös toisen lievästi ärsyttävän piirteen. Esimerkiksi asetettaessa zoomi täydelle 5x-suurennokselle kamera voi ensin näyttää pikaisesti etsimessä terävää kuvaa, mutta räpsäyttää pienellä viiveellä käyttöön telekameran huomattavasti epätarkemman kuvan. Tuntuukin siltä, että rajaus valovoimaisemmalla pääkameralla otetusta kuvasta olisi parempi ratkaisu kuin heikon valovoiman telekameralla zoomaus. Tekoälyn soisi valitsevan luotettavammin millä kameroista saa missäkin olosuhteissa sen parhaan lopputuloksen, eikä härkäpäisesti pitää kiinni siitä, mihin tarkoitukseen mikäkin kameroista on tarkoitettu.
Toimivuus pätee myös P30 Pro-puhelimen 10x-hybridizoomiin, jossa hyödynnetään kaikkia kameroiden polttovälejä, mutta myös digizoomia. Siitä ylöspäin on tarjolla vain digizoomi, jota riittääkin aina 50x-lukemaan saakka.
Hybridizoomia käytettäessä kuvanlaatu heikkenee edelleen, mutta pysyy silti varsin käyttökelpoisella tasolla. Näistä ei mitään isoja printtejä kannata tulostaa.
Kokonaisuutena p30 Pro’n kameran zoomausmahdollisuudet on toteutettu kuitenkin niin toimivasti ja laadukkaasti, että ensimmäistä kertaa lippulaivaluokan puhelimen zoomin käyttöä voi aidosti suositella.
Huawein aiemmissa kameroissa AI-tekoälytoiminto on pyrkinyt varsin epäluonnolliseen lopputulokseen erityisesti sävymaailmallaan. Nyt tätä toimintoa on selvästi hienosäädetty parempaan suuntaan. Värimaailma on pääsääntöisesti aiempaa selvästi hillitympi ja siten merkittävästi luonnollisempi. Monessa tilanteessa lopputulos AI päälle kytkettynä oli hyvinkin luonteva. Ajoittain kamera ampuu kuitenkin yli, jolloin kuvista tulee edelleen räikeitä.
Jos kuitenkin haluaa pelata varman päälle, niin kytkemällä AI-toiminnon pois kuvatessa valoisissa olosuhteissa, pysyy jälki kohtuullisen luonnollisena ja sävyiltään oikein miellyttävänä. Pimeäkuvauksen onnistumisessa AI on kuitenkin välttämätön.
Kameran automatiikalla on myös taipumusta ylivalottamiseen, erityisesti kirkkaan auringonpaisteen ja varjojen yhdistelmissä. Makrokuvaus onnistuu erittäin läheltä eli 2,5 senttimetrin etäisyydeltä.
Miellyttävää on myös Huawein tuoma mahdollisuus optisen kuvanvakaimen käyttöön videokuvauksessa, ja se toimii myös 4K-kuvauksessa. Tämä tosin tuo kuvaukseen lievää huojakkuutta, sillä etsinkuva hakee puhelinta liikutettaessa hieman omaa paikkaansa. Lopputuloksessa tämä ei näy, vaan vakautus toimii poikkeuksellisen hienosti. Tämä on ilahduttavaa, sillä sen avulla zoomia voi käyttää myös videokuvauksessa.
Videokuva on tallennettavissa 4K-tarkkuudella, mutta enintään 30 kuvan sekuntivauhdilla. Pakkausmuodon voi valita H.264:n ja H.265:n väliltä. Tarkennus toimii videokuvauksessa luotettavasti, mutta äärimmäisen tarkkaa videokuva ei ole. Valkotasapaino osuu tallennuksessa kohdalleen, mutta valon vähetessä kuvaan ilmestyy kohinaa, joka ei muuten häiritse.
Pienistä moitteista huolimatta Huawei P30 Pro edustaa puhelimien kameramaailman tämän hetken ehdotonta huippua – erityisesti monikäyttöisyydessään. Se on oikeastaan ensimmäinen laadukas puhelin, joka on samalla myös laadukas pokkarikamera.
