Uusimmat

Superpalloja, supervoimia, superpressa ja supervihollisia: Saint’s Row IV!

05.04.2013 21:00 Jukka O. Kauppinen

JOKvieraili taannoin ottamassa tuntumaa Deep Silverin tulevaan pelitarjontaan. Kuten Volition-studion työstämään Saint’s Row IV:ään. Fiilikset olivat vähän ympäriinsäläiskyviä, sillä nuppeja on väännetty taas väkisin ihan uusiin sfääreihin.

”Mietimme kovasti, että mikä teki Saint’s Row 3:sta sen pelin, mitä se oli? Mistä ihmiset tykkäsivät?”

Boone vastaa itse kysymykseensä. Ei tosin ihan itse keksityllä vastauksella, vaan nimenomaan pelaajilta saadusta palautteesta koostetuilla mielipiteillä.

”He tykkäsivät pelistä, koska se oli niin hullu. Niin yliampuvan hullu.”

”Mutta ei se yliampuvuus ainoa juttu ollut. He tykkäsivät pelistä myös siksi, että se oli heistä hauska.”

”Emme halua kuitenkaan tehdä tahallaan kaikesta yliampuvaa sekoilupeliä vain siksi, että voimme niin tehdä. Mutta revittelemme mielellään, jos se on hauskaa. Miten voisimme yhdistää näitä kahta uuteen peliin? Miten totaalisen perusteellisesti voimmekaan ampua halutessamme yli?”
Tuntuuko kolmosen jälkeen mikään enää miltään?

Onneksi mikään ei ole Volitionille mahdotonta. Saint’s Row 4 hyppää vauhdista kolmosen yhä voltteja veivaavan mopon satulaan kuin paraskin sirkustaiteilija, ja vetäisee vähän lisää kaasua.

Pelin päähenkilö on tuttu. Myös jengi on tuttu. Saint’s Row on vahvasti voimissaan ja sen johtaja, sankarimme, on noussut entistä ylemmäs yhteiskunnan arvoasteikolla.

Lue koko artikkeli: Saint’s Row IV –ensikosketus – kun mikään ei enää riitä

Saints Row (Xbox 360)

Red Factionilla ja Freespacella kannuksensa hankkinut Volition näyttää kuinka homma hoidetaan – otetaan jotain vanhaa ja lisätään jotain omaperäistä. Ahkeran uurastuksen tulos on Saints Row, gangstaeepos suoraan ameriikan raitilta.

Saints Row 2 (PC, PS3, 360)

Enemmän kaikkea. Enemmän tekemistä, enemmän mahdollisuuksia, enemmän kustomointia, enemmän hauskaa.

Saints Row The Third (PC, PlayStation 3, Xbox 360)

Ja nyt käsittelyssä oleva kolmonen? Se nojaa siihen älyttömyyteensä niin täysillä, että se ylittää miltei parodiahorisontin ja lähestyy jonkinlaista performanssitaidetta.