Assassin’s Creed Director’s Cut (PC)

22.04.2008 22:11 Jukka O. Kauppinen

Viime talvena konsoleille julkaistua Assassin’s Creediä odotettiin innolla ja monien toiveet täyttyivätkin. Ei kaikkien, sillä vuoteen 1191 sijoittuva salamurhaajasimulaatio oli ristiriitainen tuotos.

Upouusi PC-versio jakaa sisällöllisesti konsoliversioidensa murheet, mutta tarjoaa silti parhaimmillaan uskomattoman tunnelmikkaan seikkailun historiallisen Palestiinan maisemissa. Hienoimmillaan Assassin’s Creed on pelaamista parhaimmillaan.

Miikka Lehtosen joulukuiseen arvosteluun ei ole oikeastaan mitään merkittävää lisättävää sisällöllisesti. Kuten maestro ilmaisi:

Heti alkuun – sekä arvostelun, että pelin – todellinen jättipommi. Peli ei sijoitukaan vuoteen 1191, vaan lähitulevaisuuteen, jossa pelin päähenkilö kokee ristiretken tapahtumia takaumien kautta. Koko peliä värittää vahvasti pilottijakson meininki, jossa keskitytään pohjustamaan tulevia paljastuksia. Samalla välittyy tuntu siitä, että leijonaosa kehitystiimin ajasta kului tekniikan viilailuun ja itse pelillinen sisältö jäi kakkoseksi.

Ei silti, että Assassin’s Creed olisi huono peli, ei suinkaan. Sen tähtihetket, ne nimessä mainitut salamurhat, ovat hillitöntä tavaraa. Mutta voi pahus, kun ne salamurhat ovat vain murto-osa pelin sisällöstä.

Tähän väliin suosittelen lukemaan Lehtosen kritiikin kokonaisuudessaan, sillä se pätee täydellisesti myös PC-versioon:

Arvostelu: Assassin’s Creed (PS3, 360)

PC-Palestiina

PC-versio on sisällöllisesti ja toiminnoiltaan sama kuin konsolipelikin, vain hieman laajempana. Peli on siirtynyt konsolialustalta tietokoneelle kunnialla, joskin alkujaan padille mietitty käyttöliittymä on jouduttu sirottelemaan hiirennapeille ja näppäimistölle hieman kömpelösti. Vaikka PC-fanaatikot voivatkin hieman hermostua, niin suosittelisin pelaamiseen mieluiten jotain PC-padiohjainta. Kontrollit ovat silloin optimaaliset.

WASD-ohjaus, katseen kääntely hiirellä ja toimintanäppäinten hajautus hiirelle ja näppäimistölle toimivat nekin hyvin, mutta vaatii aikansa totuttelua. Joskus silti rassaa perusteellisesti, kun hirveän toiminnan sähellyksessä yhtäkkiä unohtaa mikä näppäin vastasikaan ruudulla näkyvää vasemmanpuoleista toimintoa ja homma meinaa kusta pahemman kerran.

Entäs se tekniikka? Miten pyörii? Etukäteenhän PC-versiota pidettiin jopa uutena raudanrassaajana, jonka laitevaatimukset näyttivät jättävän jopa Crysisin toiseksi. Ehkä tämä jättääkin – mutta pakkoko sitä on tuupata asetukset niin tappiin, että peli pyörii kuin isovaarin diaesitys?

Minimivaatimukset juuri täyttävällä vajaan kahden vuoden ikäisellä koneella, jonka ytimenä on Athlon 64 X2 3800+ sekä GeForce 7900 GT, peli pyöri paikasta ja tilanteesta riippuen 1600×1200-tarkkuudella hyvin-tyydyttävä-akselilla – jopa kaikki graafiset asetuksen tappiin vedettynä. Suurimmat kaupungit ja väkirikkaat tilanteet tuottavat hetkellisiä ongelmia, kun ruudunpäivitys saattaa hyytyä yhden tai kahden käden sormilla laskettaviin numeroihin. Jos kyseessä on takaa-ajo, pako tai tiukka taistelu, niin tuska saattoi olla hetkittäin suuri.

Normaaliolosuhteissa ruudunpäivitys oli riittävä. Pudotin kokeeksi resoluutiota alempiin tarkkuuksiin ja kuten arvata saattaa, se auttoi ruudunpäivitykseen tuntuvasti. Väittäisin siis, että pelin saa pyörimään minimivaatimuksiakin mopommalla koneella ihan hyvin.

Ja se grafiikka? Henkeäsalpaavaa. Harva peli on voinut tarjota yhtä kinemaattisia maisemia, yhtä jylhää arkkitehtuuria. Fiilis suurkaupunkien katoilla keikkuessaan on mahtava, kun pelaaja näkee ympärillään laajan kaupungin, satoja rakennuksia ja ihmisiä liikkumassa kaduilla. En tiedä pelin historiallisesta tarkkuudesta, mutta voisin kuvitella että jotain tämäntyylistä maisemat ovat voineet olla. Immersio toimii ja päähenkilön uskomaton akrobatia talojen katoilla ja seinillä on PC:n loisteliaan grafiikan kera vielä äimistyttävämpää kuin konsoleilla. Kauniit äänimaisemat ja musiikit tuovat sen pisteen iin päälle.

Vielä jos vain kaupungissa olisi enemmän interaktiivisuutta, todellisen elämän makua ja itsenäisesti toimivia ihmisiä, niin en ihan hetkeen enempää pyytäisi.

Nythän yksi pelin harmillisimmista ongelmista on se, että uskomattomat maisemat ja kaupunkien ihmismassat ovat vain kulisseja, jonka lomassa pelaaja suorittaa toistuvia tehtäviään. Taustatietojen kerääminen on kuin pakkopullaa, jota tehdään jotta päästäisiin käsiksi pelin upeimpiin hetkiin: varsinaisiin salamurhiin.

Assassin’s Creed on myös PC:llä peli, joka herättää ristiriitaisia tunteita. Se on visuaalisesti uskomaton, hienosti käsikirjoitettu teos, joka toistaa itseään turhan paljon. PC-versio vaatii paljon mutta myös antaa vastinetta kärsivälliselle pelaajalle, joka jaksaa uppoutua historiallisten tapahtumien syövereihin ja eläytyä. Tärkeintä on jättää pätemisen ja suoriutumisen tarve narikkaan ennen pelin käynnistämistä – pelistä nauttii paljon enemmän, kun paikkoja tutkii ja tapahtumiin uppoutuu. Powerpelaamalla tämä menee pilalle.

Maestro Lehtosen konsolipainoksen loppukaneettiin ei ole PC:kään mitään lisättävää:

Parhaimmillaan peli on kiehtovaa, jännittävää ja toimivaa viihdettä, jonka parissa viettäisi mielellään enemmänkin aikaa. Valitettavasti jokaista huippuhetkeä kohti pelistä löytyy pari töppiä, tympeyden aihetta tai käsittämätöntä ratkaisua, jotka masentavat innokkaammankin murhamiehen. Tällaisenaankin Assassin’s Creediä kyllä kannattaa kokeilla, varsinkin jos kalibroi ennakko-odotuksensa hypetasoa realistisempiin lukemiin.

Tekijä: Ubisoft Montreal
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: PC Windows XP, Athlon 64 X2 3800+, 2 Gt muistia, GeForce 7900GT
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: Windows XP/Vista, dual core 2,6 GHz Pentium / AMD Athlon 64 X2 3800+, 1 Gt muistia (XP) / 2 Gt muistia (Vista), DirectX9/10-näytönohjain
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://assassinscreed.uk.ubi.com/

Lisää videoita: Templar trailer, Development diary video – freedom subject