Full Spectrum Warrior (PS2)

Kukkahattutädit ovat jo vuosia päivitelleet, miten tietokonepelit muuttavat suurisilmäiset lapsukaiset kylmäverisiksi tappajiksi. Lieneekö kukaan kertonut tädeille, että vihdoin heidän jorinoissaan olisi jopa perää. Amerikan armeijan koulutus- tai värväystyökaluiksi suunnitellut pelit vyöryvät koteihimme ja pian kaikki ovat varmaankin armeijan leivissä. Tosin jos sota on oikeasti sellaista, kuin Full Spectrum Warriorissa, kohtalo ei ole kovinkaan kamala.

Vuosi sitten Xbox- ja pc-pelaajia viihdyttänyt ja ihastuttanut Full Spectrum Warrior yrittää olla realistinen kuvaus ryhmänjohtajan toiminnasta fiktiivisessä sodassa, joka kuitenkin muistuttaa epäilyttävän paljon Irakin tapahtumia. Pelaaja ei varsinaisesti ohjaa pelissä yhtään mitään muuta, kuin graafista kursoriaan, jolla hän paimentaa ja komentaa maksimissaan kolmea neljän miehen tuliryhmäänsä. Tekoäly huolehtii käskyjen käytännön toteutuksesta, joskus jopa toimivasti.

Vaikka tehtävien tavoitteet vaihtelevat YK-saattueiden suojaamisesta lentokenttien puhdistamiseen, käytännön pelitapahtuma on aina identtinen. Pelaajan ja tämän määränpään välissä on suuri määrä väijytyksiä ja vihollistaistelijoiden kyttäyspaikkoja, jotka pitää joko kiertää tai selustaan koukkaamalla tuhota. Urheiden jenkkisoturien onneksi vihollisilla on joko auttamattomasti liian vähän linnoitustarvikkeita tai intoa niiden käyttämiseen. Joka tilanteessa löytyy nimittäin täysin vapaa reitti, jota pitkin pääsee koukkaamaan suoraan ihanteellisiin tuliasemiin.

Pelin taktiset kuviot ovat myös melko ylimalkaisia. Suojamateriaaleja on kahta lajia, joista toiset hajoavat ja toiset kestävät vaikka panssarivaunun sarjatulta. Jos porukka on pelin mielestä tällaisen suojan takana, se on sitten myös suojassa, eikä mikään tuli tehoa, ellei pääse ampumaan suoja-alueen ulkopuolelta. Jenkkisotilaiden tuliannokset ovat myös aivan käsittämättömiä, eikä minuuttien mittainen sarjatuli tee edes näkyvää lommoa ryhmän ammusvarastoon.

Tämän kaltaisista ratkaisuista johtuen peli muistuttaa enemmän jonkinlaista älypeliä kuin sotasimulaattoria. Jokaiseen tilanteeseen on Oikea Ratkaisu, jota hyödyntämällä ryhmänsä voi paimentaa haavoittumatta vaikka tankin ohi. Arvaamaton vaaran elementti ja useammat satunnaistekijät olisivat piristäneet peliä huomattavasti.

Välimallin käännös

Alkuperäinen Full Spectrum Warrior oli puutteistaan huolimatta tautisen kaunis ja näyttävän näköinen peli. Realistiset efektit saivat räjähdykset, paineaallot ja kranaatinheitinkeskitykset näyttämään paitsi realistisilta, myös todella komeilta. PlayStation 2 -versio on hieman esikuviaan vaatimattomamman näköinen, mutta ei silti ruma. Tästä huolimatta peli tahmailee ikävästi tiukimmissa toimintakohtauksissa, joissa siihen juuri ei olisi varaa. God of Warin tapaisia efektijuhlia katsellessa tulee pakostakin mieleen, että PlayStation 2 pystyisi hieman parempaankin.

Auttamattoman lyhyttä yksinpelikampanjaa piristävät hieman PlayStation 2 -version kaksi uutta tehtävää ja lisäksi netin välityksellä pelattava kimppapelitila.

Pienistä puutteistaan ja oudoista ratkaisuistaan huolimatta Full Spectrum Warrior on tiukka paketti. Taistelun tiimellyksessä maagisiin suojakenttiin ja hicap-lippailla varustettuihin taistelijoihin ei juuri kiinnitä huomiota, eivätkä itseään toistavat tehtävät tapa peliä. Täytyy silti toivoa, että jo tekeillä oleva Full Spectrum Warrior: Ten Hammers -jatko-osa vie peliä hieman realistisempaan suuntaan.

Käännöksenä PlayStation 2 -versio on pienoinen pettymys. Vaikka käännöksestä vastaava tiimi ei laitteen rajoituksille mahdakaan mitään, olisi vuoden vanhalta peliltä odottanut jotain uutta jippoa, joka olisi houkutellut ostamaan. Mikäli peli vielä on jostain ihmeen syystä kokematta, siihen kannattaa ehdottomasti tutustua. Tutustumiseen tosin kannattaa käyttää nyt jo budjettihintaista Xbox -versiota, mikäli suinkin mahdollista.