Lips (360)
Sonyn SingStar on seissyt kukkona karaokepelien tunkiolla jo vuosikausia, ja laululintusen haaveita elättelevän pelikansan paras valinta on vuosien ajan ollut PlayStation. Apajia havittelee kuitenkin uusi haastaja. Gitaroo Man- ja Elite Beat Agents -peleistä tuttu iNiS tuo kulmakapakoiden kiintotähtien lempipuuhan Xbox 360:lle.
Ammattitaitoisella toteutuksella, tuoreilla ideoilla, raikkaan letkeällä tunnelmalla ja 40 pop-nälkää ruokkivan kappaleen valikoimalla lastattu laululaiva yrittää tehdä sen minkä Forza Motorsport teki Gran Turismolle. Ottaa vanhasta kuninkaasta mallia ja nousta itse kalifiksi kalifin paikalle.
Perusasiat kunnossa
Lipsin tekniikka vakuuttaa. Pelipaketin kaksi langatonta mikrofonia ovat SingStarin mikkejä hennommat tuntuiset, mutta heppoisiksi niitä ei tohdi manata. Musiikin tahtiin vilkkuvat värivalot ovat pikantti lisä. Kahdella AA-paristolla toimivat mikrofonit synkataan Xboxin kanssa padien tapaan, eli laitteiden paritus on kiitettävän helppoa.
Mikrofonit sisältävät myös liikkeentunnistuksen. Laulukapula käy täten tahtipuikosta, eli lurittelulta ehtiessään mikkiä voi heilutella rytmisoittimen tapaan musiikin tahtiin. Valitettavasti matka ranteen heristyksestä tamburiinin helähdykseen on liian pitkä ja iskut tulevat myöhässä. No, ainakin kilpailumoodissa vastalaulajaa voi kiusata kampittamalla rytmitajua.
Liikkeentunnistusta hyödynnetään fiksummin laulu- ja bändipeleistä tutussa staramoodissa. Nuotilleen laulaessa tähtimittari täyttyy, ja mittarin venyessä tappiin ruudulle ilmestyy tiettyä liikettä kuvaava ikoni. Kuvan mukainen käden tai kropan heilautus käynnistää staramoodin, jolloin meno yltyy toiseen potenssiin ja pisteitä kerätään tehotahdilla Guitar Heron ja Rock Bandin tyyliin. Liikkumaan pakottava ominaisuus on hauska, mutta tulilientä nauttineiden laulajien kannattaa pitää maltti hansikkaassa, ettei mikrofoni tee televisioon uutta tuuletusreikää.
Lipsin pelilliset ominaisuudet painottavat kimppakivaa ilman kilpailuelementin alleviivausta. Toki mukana on nokkapokkamoodeja, mutta pistemäärillä elvistely on Lipsissä sivuseikka. Paineeton hauskanpito on valokeilan kirkkaimmassa keskiössä, ja Lips tekee parhaansa kannustaakseen mikrofonin jatketta laulutaidoista riippumatta.
Radio Ga Ga
Lipsin biisivalikoima on eriskummallinen yhdistelmä radioystävällistä poppia ja hieman tuntemattomampaa alternativea. Kappalekirjo on hyvinkin perustavanlaisella tavalla amerikkalainen, joskin pohjoismaiselle julkaisulle on mahdutettu pari kipaletta 90-luvun limaisinta europoppia. Wanhaa osaamista arvostavia ei ole unohdettu, ja omaan makuuni osuivatkin parhaiten klassiset kappaleet kuten Stand By Me, Ring of Fire ja Xbox Livestä ladattava Righteous Brothers -hitti You’ve Lost That Loving Feeling. Snif.
Xbox Livestä puheen ollen, Microsoft panostaa Lipsin online-tarjontaan julkaisemalla peliin lisää biisejä jotakuinkin viikottain. Linjoille on löytänyt tiensä jo satakunta kappaletta.
Keskimäärin sadan megatavun kokoiset rallit kustantavat 160-180 pistettä ja kappalesetit 440 pistettä. Hintahaitari on siis samalla viivalla bändipelien kanssa. Genresiteet ovat tuttu tuulahdus emopelin tarjonnasta, eli pääasiallisesti poppiksella ja kevytrockilla kyllästetty skaala maustuu poikkitaiteellisella räminällä, hiphopilla ja satunnaisilla ikivihreillä. Kieli muistetaan sulloa toisinaan poskeen, mistä todisteena Baby Got Back -pyllyserenadin ja legendaarisen Ice Ice Babyn kaltaiset röhönaurua lietsovat klassikkosiivut.
Levyllä mukana tulevat 40 kappaletta suosivat kauniimpaa sukupuolta, eikä mukaelma esimerkiksi Alicia Keysin tai Beyoncén lurituksesta ole karhealla baritoniäänelläni erityisen kaunista kuunneltavaa. Pitkälti saman linjan jatkuminen myös verkosta ladattavien biisien tarjonnassa on ollut melkoinen pettymys, sillä Xbox Liven kuvittelisi tarjoavan otollisen alustan astetta riskaabelimpiin kokeiluihin ladattavan sisällön tarjonnassa.
Makuasioitahan nämä toki ovat, eikä YleX:n soittolistaa musiikillisen tietouden raamattuna pitävä varmasti pety Lipsin verkkotarjontaan. Ja tottahan on toki sekin, että stereoista kuullun perusteella huonoksi todettu biisi on usein mikrofonin varressa puhkuessa huikean hauska kokemus. Matkaa SingStoren tuhannen kappaleen valikoimaan on silti paljon. Maakohtaisesta sisällöstäkin on korkeintaan kuiskuteltu varovaisesti, joskin näin suomalaisittain pröystäiltäköön sillä, että Livestä voi ladata The Rasmuksen In the Shadows -hitin.
Voi kuinka viisarini väpäjää
Vinkeä ominaisuus on Freestyle-moodi, joka mahdollistaa omien kappaleiden päälle laulamisen. Xbox 360 tukee useimpia mp3-soittimia ja levyt voi ripata kovalevylle, joten halutessaan laulettavaa voi sulloa mukaan gigatavukaupalla. Sanoituksia ei luonnollisesti saa näkyviin ja ominaisuus on muutenkin jokseenkin päälleliimatun oloinen. Ainakin jonkinlainen alkukantainen viremittari tilassa tuntuu olevan käytössä, sillä päin honkia laulamalla nettoaa huomattavasti vähemmän pisteitä kuin nuottia seuraten.
Audiovisuaalinen toteutus on miellyttävän monipuolinen. Kappaleiden taustalle saa pyörimään joko alkuperäisen videon (mikäli biisistä sellainen on kuvattu) tai valita mieleisensä parista grafiikkapläjäyksestä. Kuvallinen anti on sopivan askeettista, eli ruudun tapahtumilla ei ole taipumusta ruuhkautua ainakaan biisin sanojen seuraamista haittaavalla tavalla. Ääniasetuksia voi myös muokata kiitettävän monipuolisesti, mikä on karaokepelille elinehto. Padin liipasimilla voi säätää oman mikrofonin äänenvoimakkuutta kappaleen aikana, mikä on kätevä ominaisuus.
Lips on niin pelin kuin mikrofonien osalta loppuun asti mietitty kokonaisuus, jossa raamit ovat kohdallaan ja ainoastaan sisällön määrä jättää toivomisen varaa. Yllä mainitun äänenvoimakkuuden äkkisäädön tyylisillä pikku älynväläyksillä ryyditetty peli on kaikin puolin erinomaista pelisuunnittelua, joka kaipaisi vain tukevampaa musiikillista lihaa luidensa ympärille. Syksymmällä julkaistava Number One Hits -kakkososa pelaa sekin liian varman päälle tarjoten MTV-hittejä yksi toisensa perään.
Toivoa toki on, että Microsoft vetäisee Xbox Liven kautta taiteellisen riskinoton vaihteen silmään ja kappalekirjo ulottuu tulevaisuudessa kattamaan myös vähemmän radioystävällisiä musiikkityylejä korostetummin.
Summa summarum: Lipsissä ei ole oikeastaan mitään vikaa, mikä ei korjautuisi suuremmalla ja monipuolisemmalla biisikattauksella. Pieeteillä viimeistelty pelimekaniikka viehättää detailisilmää, ja suorituspelaamiselle nenää nyrpistävä tunnelma saa lahkeen lepattamaan sopivan löysästi. Lips on yksinkertaista pohjaideaa pienin suurin neronleimauksin ehostava malliesimerkki jatkokehityksestä, ja pelin parissa on helppo kailottaa äänensä käheäksi ilta toisensa perään.
Tekijä: iNiS
Julkaisija: Microsoft
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Xbox 360
Pelaajia: 1-4
Pelin kotisivu: Lips
Jason Ward
Lue myös
Buzz: Suomen neropatti (PSP, PS2, PS3)
Guitar Hero: Metallica (PS2, PS3, 360, Wii)
Rock Band 2 (PS2, PS3, Wii, 360)
Rock Revolution (PS3, 360, Wii)
