SOCOM: U.S. Navy SEALs Fireteam Bravo 2 (PSP)

Puolitoista vuotta sitten ilmestynyt Fireteam Bravo oli yllätyspeli. Kaikista epäilevistä odotuksista huolimatta Bravo osoitti, että myös taskukonsolille on mahdollista tehdä täysimittainen taktinen räiskintäpeli.

Hyvää ei ole pilattu jatko-osassakaan. Fireteam Bravo 2 nivoutuu hienosti yhteen PS2:lle julkaistun Combined Assaultin kanssa ja luo taskukonsolille vetovoimaisen toimintamatkan.

Samalla Bravo 2 on siirtynyt hieman neutraalimmalle maaperälle. Taistelut eivät ole tällä kertaa aivan niin räikeästi suurvaltapolitiikan päivänpolitiikan värittämiä. Niinpä muslimiterroristit onkin korvattu Keski-Aasian heiveröisiä demokratioita haastavilla kapinallisilla.

Taskutaistelijat

Fireteam Bravon taskuun mahtuva toiminta hämmästyttää. Se vertautuu hyvin sekä PS2:lle että muille pelikoneille julkaistuihin räiskintäpeleihin, jopa hiippailuräiskeisiin tai taktisiin taistelupeleihin. Mitään mittavia teknisiä tai sisällöllisiä kompromisseja ei ole tehty, vaan se on ihan oikea peli. Ei mikään Call of Dutyn N-Gage-käännös.

Olin erityisen ihastunut ensimmäisen Fireteam Bravon oivallisiin kontrolleihin ja pelattavuuteen. Sama meininki jatkuu tälläkin kertaa. Oman sotilaan ohjaus toimii yleensä ottaen erinomaisesti, sillä kontrollit on sijoiteltu hyvin konsolin eri näppäimille. Automaattitähtäystä käyttämällä pyssynpauke sujuu hyvin kiivaammissakin tilanteissa tai ilkeästi väisteleviä vihollisia teilaillessa. Mikään varmasurma-väline sekään ei silti ole, vain apuväline. Hyvien asemien hakeminen ja kiikarikiväärillä tähtäily on tietysti aina palkitsevaa.

Joissakin tilanteissa pelaaja saattaa tosin mennä hieman sotkuun, sillä apuvälineiden kaivelu inventaariovalikoista saattaa mennä taistelun aikana pieleen paniikkisähellyksen takia.

Taisteluparin päiväkirja

Taitavintakaan sotilasta ei lähetetä vaarallisiin kommandotehtäviin yksin. Siinä missä SOCOMien PS2-versiossa melskataan neljällä pelaajalla, niin PSP:n ainoa merkittävä myönnytys on ryhmän supistaminen kahteen. Muuten meininki on erittäin samanlaista.

Apurikaan ei ole mikään täysi pässinpää. Hän reagoi kulloisten käskyjensä mukaan fiksusti ja oma-aloitteisesti. Apuri saattaa huomata vaanivat viholliset ennen pelaajaa ja teilata nämä samantien, jolloin pelaajan ainoa havainto potentiaalisesta vaarasta olikin aseen haukahdus ja ilmoitus ”tango down”.

Apua on myös helppo komentaa. Pelaaja voi jakaa pikakäskyjä kohdistamalla katseensa jonnekin ja napauttamalla nappia. ”Mene tuonne.” Monimutkaisemmat käskyt löytyvät toisesta napista aukeavasta selkeästi ja toimivasta komentovalikosta, jota on uudistettu onnistuneesti sitten ensimmäisen Fireteamin.

Ja itse peli? Meininki on täyttä toimintaa, jossa taistelijapari tiedustelee, iskee ja taistelee tilanteen niin vaatiessa. Vaikka kyse onkin räiskinnästä, niin kyse ei ole pelkästä suoraviivaisesta paikkojen särkemisestä. Vaikka etenemisreitit ovat useimmiten suhteellisen kapeita ja vihollisten toiminta käsikirjoitettua, niin pelaajalla on yleensä ainakin teoreettinen mahdollisuus valita toimintatapansa.

Tosin usein tässä on enemmänkin kyse asevalinnoista – käytetäänkö sarjatuliaseita tai äänenvaimennettua tarkkuuskivääriä? Melua vai hiipimistä? Lisäksi tarinan kulkuun on rakennettu hieman dynaamisuutta siten, että pelaaja voi välillä valita suoritettavan tehtävän ja joskus palata takaisin vanhallekin kartalle.

Ensimmäisen Fireteam Bravon tapaan uuden pelin jännittävin ominaisuus lienee verkkopeli. Bravossa sota sujui internetissäkin hämmästyttävän sulavasti 16 pelaajan kera. Verkkosota on luistavaa ja erät hoituvat nopeaan tahtiin. Pelaajat voivat myös puhua keskenään, mikä auttaa tuntuvasti tiimi- ja klaanimatseissa.

Bravo 2:ssa on lisäksi uusia pelimuotoja ja verkkopelisisältöä, joten se nousee varmasti PSP:n verkkopelien kärkeen. Lisäksi myös lähiverkkopeleihin saa täydet 16 pelaajaa, ja peli osaa jakaa moninpelattavan verkkopelidemon langattomasti muille konsoleille. Tarjolla onkin reilu annos hyvää pelattavaa niin itsekseen kuin muiden kanssa.

Fireteam Bravo 2 on siis täyttä tavaraa. Siinä on sisältöä ja toiminnallisuutta enemmän kuin kyynikko olisi taskuräiskinnältä odottanut. Samoin toimivuus ja meininki on kohdallaan. Esikuvaansa nähden pelissä on paljon pieniä parannuksia, mutta parhaimman vastineen saa kun hyödyntää myös maksutonta verfkkopeliä.

Tekijä: Zipper Interactive
Julkaisija: SCEE
Testattu: PSP
Saatavilla: PSP
Pelaajia: 2-16 (lähiverkko), 2-16 (netissä)
Pelin kotisivu: http://www.us.playstation.com/SOCOMFTB2/