Arvostelu Eastward on upealta näyttävä pikseliseikkailu, jonka soundtrack on pelivuoden parhaita
Eastward on Zelda-pelien jalanjäljissä kulkeva lämminhenkinen seikkailu, jossa parasta ovat upeat pikseligrafiikat ja soundtrack.
Julkaisupäivä: 21.9.2021
Kehittäjä: Pixpil
Julkaisija: Chucklefish
Saatavilla: PC (Windows, testattu), Nintendo Switch
Pelaajia: 1
Ikäraja: 12
Peliä pelattu arvostelua varten: noin 8 tuntia
Pixpilin kehittämän Eastwardin sankarit ovat vähäpuheinen isähahmo John sekä iloinen, utelias ja erittäin puhelias adoptiotytär Sam. Hiljaisesta ja köyhästä maanalaisesta kaivoskaupungista ponnistava kaksikko lähtee yllättävän kriisin koittaessa pelastamaan maailmaa.
John ja Sam tuovat monella tapaa mieleen Stranger Things -sarjan Jim Hopperin ja Elevenin. John pyrkii suojelemaan nuorukaista ja hoitaa esimerkiksi lihasvoimaa vaativan vihollisten taltuttamisen heiluttamalla uskollista paistinpannuaan. Pelin edetessä John saa toki käyttöönsä myös muita aseita.
Sam puolestaan avustaa kamppailussa psyykkisillä voimillaan ja pitää hankalissakin tilanteissa loppumattoman optimismin avulla hymyn huulillaan.
Eastward ottaa The Legend of Zelda -pelien ohella runsaasti vaikutteita muun muassa EarthBoundeista, Dragon Questeista sekä Final Fantasyistä. Peli yhdistelee klassikkopelien parhaita puolia, mutta onnistuu silti kopioimisen sijaan maustamaan kokonaisuutta omaperäisellä otteella.
Erityisesti Eastwardin upealta näyttävä pikseligrafiikka tekee lähtemättömän vaikutuksen. Pikseligrafiikka on kaunista ja yksityiskohtaista, minkä vuoksi maisemia tekee kerta toisensa jälkeen pysähtyä katselemaan kaikessa rauhassa. Tarkkaavainen silmä voikin huomata pelissä hauskoja yksityiskohtia, kuten rakennusten seiniin liimattuihin julisteisiin upotettuja vitsejä ja viittauksia.
Grafiikan ohella muun muassa Death Strandingin ja Halo: Infiniten parissa työskennelleen Joel Corelitzin säveltämä soundtrack on kerrassaan loistava. Kun grafiikoihin ja soundtrackiin yhdistetään Eastwardin hyväntuulinen huumori, on kokonaisuudessan kyse mahtavan lämminhenkisestä pelistä pimeneviin syysintoihin.
Eastwardissa olisi potentiaalia yhdeksi lähivuosien suurimmista indie-hiteistä, mutta ikävä kyllä kaikkia pelin osa-alueita ei ole hiottu aivan loppuun saakka.
Post-apokalyptinen maailma ja tarina ovat kyllä kiinnostavia, mutta peli on tungettu liian täyteen dialogia. Henkilöhahmoilla tuntuu olevan halu kommentoida pitkäsanaisesti suunnilleen kaikkea mikä liikkuu tai ei liiku, ja aina kun dialogi on käynnissä, pelaajalta otetaan muu hahmon kontrolli pois.
Käytännössä pelaaja jää siis tuijottamaan pikselimaailman cutscenejä kerta toisensa jälkeen. Ainoaksi tehtäväksi jää spacebarin hakkaaminen, jotta dialogissa päästäisiin eteenpäin. Vaikka tekstin vierityksen asettaa nopeimmalle vauhdille, kuluu dialogiruuduissa edelleen varsinkin pisimpien keskusteluiden ajan pitkästyttävän kauan.
Toisena Eastwardin heikkoutena voi nimetä sen kamppailun, joka voisi olla haastavampaa ja monipuolisempaa. Pääsääntöisesti viholliset voi taltuttaa Johnin paistinpannua heiluttamalla, eikä Samin psyykkisiä voimia tarvitse ottaa käyttöön kovinkaan usein. Myöskään kuolemasta ei juurikaan rankaista, joten peliä on liian helppo pelata pienellä riskillä.
Siinä missä tavallinen luolastoissa tapahtuva kamppailu on hieman yksipuolista, ovat pomotaistelut kenties Eastwardin parasta sisältöä. Pomovastuksia vastaan taisteltaessa Johnin ja Samin kykyjä tulee käyttää sopivalla tavalla yhteen ja usein taisteluihin liittyy pieni pulmaelementti.
Pulmia päästään ratkomaan myös pomotaisteluiden ulkopuolella. Kyse on yleensä melko yksinkertaisista tehtävistä, joissa pelaajan tulee esimerkiksi liittää johdot toisiinsa oikeassa järjestyksessä. Välillä pulmien ratkaisemiseen tarvitaan myös Samin psyykkisiä voimia.
Pulmat ovat pääsääntöisesti helpohkoja, mutta tuovat silti hauskaa vaihtelua luolastoseikkailun keskelle.
Eastward on kokonaisuudessaan melko hidastempoinen peli, eikä se välttämättä uppoa nopeatempoista toimintaa etsiviin. How Long to Beatin mukaan pelin päätarinan voi läpäistä hieman alle 20 tunnissa, mutta Eastward tarjoaa lisäksi runsaasti erilaista sivutekemistä, kuten pelimaailman sisään upotettuja minipelejä. Näistä yksi on pääpelin rinnalla kulkeva 8-bittinen roolipeli ”Earth Born”, joka viittaa tietenkin EarthBoundiin.
Vaikka dialogia on tarpeettoman paljon ja kamppailu voisi olla monipuolisempaa, on Eastward silti kokonaisuudessaan mainio hyvän mielen indiepeli pimeneviin syysiltoihin. Eastwardin kauniista maailmasta ja soundtrackista nauttii mielellään lämmin kaakaokuppi kädessä, ja mikäli peliä pelaa Nintendo Switchillä, voi vielä kääriytyä lämpimään vilttiin. Mikäs sen parempaa.
EASTWARD
”Eastward on kaunis ja lämminhenkinen seikkailu pimeneviin syysiltoihin.”
