Corsair Obsidian 750D
Yhdysvaltalaisen Corsairin valikoimissa on jo useamman vuoden ollut mielenkiintoisia koteloita, mutta yrityksen panostus Suomen markkinoille on ollut hieman heikkoa ja ehkä juuri siksi Muropaketinkaan testeissä niitä ei ole näkynyt aiemmin. Nyt asiaan on kuitenkin luvassa korjausliike, sillä valitsimme tähän vertailuun mukaan Corsairin Obsidian-tuoteperheen 750D-mallin. 750D julkaistiin melko tarkalleen vuosi sitten syyskuun lopulla Obsidian-malliston ylempään keskiluokkaan. Sen suositushinta on 159,99 dollaria ja Muropaketin hintavertailun mukaan se irtoaa tällä hetkellä edullisimmillaan 139 euroon. 750D:n saatavuus on keskinkertainen, sillä kysyntä tuntuu ajoittain ylittävän tarjonnan aiheuttaen toimitusongelmia.
Obsidian 750D toimitetaan ruskeassa pahvilaatikossa, jonka pintaan Corsair on kuitenkin mustaa väriä käyttäen onnistunut luomaan kohtalaisen houkuttelevat grafiikat. Pakkauksesta käykin hyvin selville kotelon rakenne sekä tärkeimmät ominaisuudet. Laatikon päädyissä on kantokahvoina toimivat aukot, jotka helpottavat suurikokoisen paketin siirtelyä. Itse kotelo on suojattu styrox-sovittein sekä muovipussilla.
Kotelon mukana toimitettava oheistarvikkeet löytyvät pienestä ruskeasta pahvirasiasta kotelon sisältä. Varustus on melko spartalainen, sillä rasiassa on vain viisi pientä nippusidettä sekä pikkupusseihin jaoteltuja mustia ruuveja. Käyttöohjekirja on selkeä ja sen lisäksi paperitavaraa tulee myös pienen takuulappusen muodossa.
Ulkoisesti Obsidian 750D noudattaa nykypäivänä suosittua maltillisen yksinkertaista linjaa. Corsairin tavoitteena on ollut luoda monipuoliset ja muokattavat tilat hillityn elegantteihin kuoriin. Ulkokuoren muotoilu on kulmikkaan selkeälinjaista ja muovirunkoisen etupaneelin otsapinta on koristeltu harjatulla alumiinilevyllä. Levyn pinnan viimeistely on melko karkeaa, sillä siihen jää helposti valkoisia jälkiä yksinkertaisesti sormenpäällä tai kynnellä sivusuunnassa pyyhkäisemällä. Myös viimeistely voisi olla hieman parempaa, sillä kaikki etupaneelin elementit eivät ole aivan linjassa keskenään. Vasemmassa kyljessä on suurikokoinen ikkuna, joka paljastaa valtaosan kotelon sisätiloista.
Obsidian 750D on ulkomitoiltaan 560 x 235 x 546 mm (K x L x S) ja painaa kokoluokassaan yllättävän maltilliset 9,7 kg. Rakenne on etupaneelia lukuun ottamatta mustaksi maalattua kylmävalssattua terästä. 750D tarjoaa paikat kolmelle 5,25 tuuman ulkoiselle asemalle, neljälle 2,5 tuuman levylle sekä kuudelle 2,5/3,5 tuuman levylle. Oletuskokoonpanossa jäähdytyksestä huolehtii kaksi 140 mm etutuuletinta ja yksi samankokoinen takatuuletin. Kaikkiaan tuuletinpaikkoja on kahdeksan. Kotelo on yhteensopiva Mini-ITX-, micro-ATX-, ATX-, E-ATX- ja XL-ATX-emolevyjen kanssa.
750D:n etupaneelin ilmanotto on toteutettu epäsuorasti alumiinilevyn ja muovisen kehyksen välistä, jonka ansiosta etupaneelista on saatu tasaisen ja umpinaisen näköinen. Etupaneelin alaosa on avattavissa keskivaiheilta löytyvien merkkien kohdalta kevyesti painamalla. Peitelevy ponnahtaa yläosastaan ulospäin ja jää alareunastaan pienien kynsien varaan. Levyn takaa paljastuu pölysuodatin, jonka yläreunassa on lukitusklipsi ja alareunassa muovikynnet. Suodattimen takana lymyilee kaksi 140 mm AF140L-tuuletinta (1000 RPM, 67,4 CFM) , jotka on suunniteltu tarjoamaan hyvän ilmavirran koteloon.
Obsidian 750D:n etupaneelin yläosasta löytyy kolme 5,25 tuuman asemapaikkaa sekä painikkeet, liitännät ja merkkivalot sisältävä kaistale. Asemapaikkojen alumiinipintaiset peitelevyt ovat itse asemapaikkoja leveämmät, joten aseman ollessa paikallaan sen molemmille puolille jää mattapintaista muovia olevat tasaiset kaistaleet. Matala suorakaiteen muotoinen virtapainike sijaitsee keskellä yläreunaa ja sen tuntuma on terävän naksahtava. Virtapainikkeen molemmissa päissä on valkoiset merkkivalot, joista toinen kertoo virran olevan kytkettynä ja toinen kertoo kiintolevyjen aktiivisuudesta. Liitännöistä vasemmalla reunalla sijaitsevat 3,5 mm ääniliitännät (kuuloke ja mikrofoni) sekä pieni pyöreä reset-painike, jonka painaminen onnistuu pienestä koosta huolimatta sormenpäällä. Oikeasta reunasta löytyvät puolestaan USB 2.0- ja USB 3.0 -liitännät.
Kotelon kattopaneelia peittää melko tiheä suodatinverkko, jonka alla sijaitsee kolme 120 mm tuuletinpaikkaa (tai kaksi 140 mm). Suodatin on kiinni sen reunoja kiertävällä magneettinauhalla, joka pitää sen paikallaan riittävän napakasti. Suodatin on tarvittaessa helppo irrottaa ja puhdistaa, mutta siitä huolimatta sen sijoitus näkyvästi kotelon ulkopuolelle on varsin erikoinen ratkaisu.
750D:n pohjan kulmista löytyy korokejalat, jotka nostavat kotelon rungon noin 25 mm irti maasta. Jalkojen kulmissa on kumiset tassut huolehtimassa riittävästä pidosta. Pohjan etuosassa sijaitsee kaksi 120 mm tuuletinpaikkaa, joiden päällä on sisäpuolella kotelon kiintolevykehikot. On hieman erikoista, ettei tuuletinpaikkojen edessä ole suodatinta, sillä monelle nestejäähdytystä käyttävälle ne ovat potentiaalinen sijoituspaikka jäähdyttimelle. Pohjan takaosassa on suodattimella peitetty suorakaiteen muotoinen ilmanottoaukko virtalähteelle. Muovinen suodatinkasetti irrotetaan kotelon takaosaa kohti vetämällä.
750D:n takapaneeli ei tarjoa yllätyksiä. Virtalähteen paikka on alimmaisena ja sen yläpuolella korttipaikat. Korttipaikkojen vieressä on kaksi peitettyä aukkoa, jotka voi puhkaista ruuvimeisselillä nestejäähdytyksen letkuja varten. Korttipaikkojen yläpuolelta löytyy I/O-paneeli sekä takatuulettimen ilmanpoistoaukko. Yläosaan jäävä tyhjä tila on rei’itetty ilmanpoistoa varten. Kylkipaneelit ovat kiinni sormiruuveilla ja niiden irrottamista helpottaa takareunaan muotoillut kahvat. Kylkipaneelit ovat etureunastaan vapaasti saranoitua mallia, vaikka kotelon rungosta löytyykin aukot liu’utettavan paneelin kiinnityskynsille.
Oikeanpuoleisen kylkipaneelin takaa paljastuvassa näkymässä riittää hieman tavallista enemmän tutkiskeltavaa. Johtoläpiviennit ovat melko suuria ja osaa niistä peittää kumisuojat. Myös emolevyn yläpuolella on kolme läpivientiä. Tilaa johdoille on kohdasta riippuen noin 27-35 mm. Prosessorikannan taustapuolen kohdalla oleva aukko on poikkeuksellisen suurikokoinen. Kotelon etuosassa on neljä muovista 2,5 tuuman levykelkkaa, jotka sijaitsevat kyljellään rungon suuntaisesti. Kelkat ovat kiinni rungossa pikakiinnityksellä ja myös levyt kiinnitetään kehikoihin muoviklipsun avulla.
750D:n sisälayout on pakkauksesta otettaessa kuvan mukainen. Kiintolevykehikot sijaitsevat lattialla kotelon etuosassa ja virtalähdepaikka on niiden vieressä kotelon takaosassa. Kotelon pohjaan on prässätty pienet korokkeet virtalähteelle ja valmistaja ilmoittaa virtalähteen maksimipituudeksi 220 mm. Emolevy sijoittuu normaaliin tapaan taakse kotelon yläosaan. 5,25 tuuman asemapaikat ovat edessä ylhäällä. Jäähdytys perustuu kahteen edestä viileää ilmaa sisään puhaltavaan tuulettimeen sekä yhteen takapaneelista lämmintä ilmaa poistavaan tuulettimeen.
Kotelon takapaneelista löytyy kaikkiaan yhdeksän laajennuskorttipaikkaa, joiden rei’itetyt peitelevyt ovat kiinni sormiruuveilla. Näytönohjaimen maksimipituudeksi ilmoitetaan 450 mm (jos kiintolevykehikot eivät ole edessä). Takapaneeliin kiinnitetty 140 mm poistotuuletin on samaa AF140L-mallia kuin etutuulettimetkin. Se ottaa virtansa kolmipinnisestä tuuletinliittimestä. Emolevykorokkeet ovat ruuvattu valmiiksi kiinni koteloon ja niistä keskimmäinen on varustettu emolevyn kohdistamista helpottavalla tapilla. Kotelon yläosaan emolevyn yläpuolelle jää noin 80 mm tilaa esimerkiksi jäähdytyskennolle. Valmistajan mukaan prosessoricoolerin maksimikorkeus on 170 mm, joka riittää juuri ja juuri markkinoiden korkeimmille tornicoolereille.
Kotelon etuosassa ylhäällä sijaitseva 5,25 tuuman asemakehikko on kiinteää mallia, eikä se siis ole käyttäjän irrotettavissa ilman järeämpiä työkaluja. Asemapaikkojen lukitus on toteutettu muovisella pikamekanismilla. Kotelon katon tuuletinpaikkoihin on mahdollista kiinnittää kaksi 140 mm tai kolme 120 mm tuuletinta, tai vaihtoehtoisesti jopa 280 tai 360 mm jäähdytinkenno. Harmi, ettei 5,25 tuuman asemakehikko ole irrotettavaa mallia, sillä silloin kattoon mahtuisi myös 420 mm jäähdytin.
750D:n levyjen kiinnitysratkaisu perustuu kahteen kolmen levyn metallikehikkoon, jotka molemmat ovat oletuksena asennettuina kotelon lattialle. Kehikoiden etualareunassa sijaitsevat kaksi ruuvia avaamalla kehikot saa kuitenkin vedettyä irti ja niiden sijaintia pääsee muokkaamaan. Jostain syystä Corsair ei ole käyttänyt kehikoiden kiinnityksessä sormiruuveja, joka olisi ollut tavallisia ristikantaruuveja kätevämpää.
Levykehikoiden kiinnittämisessä kotelon pohjalle käytetään muovisia alustoja, jotka ovat kiinni kotelon pohjassa neljällä ruuvilla. Kehikoiden ylä- ja alapinnassa on kiskot, joiden avulla ne on mahdollista liittää toisiinsa. Levyt kiinnitetään kehikoihin muovisilla kelkoilla, joihin kiinnitys tapahtuu ilman ruuveja kumivaimennettujen metallitappien avulla. Huomasimme, että muovikelkat pääsevät helisemään kehikoissa tyhjänä ollessaan, joten resonanssien välttämiseksi lienee järkevää pitää tyhjät kelkat kotelosta irrallaan.
Levykehikoilla on monta sijoitusmahdollisuutta, joista varmasti lähes jokainen käyttäjä löytää mieluisan ratkaisun. Yksi mahdollisuus on poistaa ne kokonaan, jolloin kotelon etuosaan muodostuu suuri tyhjä tila esimerkiksi nestejäähdytysratkaisulle ja kotelon pohjaan avautuu kaksi 120 mm tuuletinpaikkaa. Etupaneeliin on mahdollista kiinnittää 240 tai 280 mm jäähdytinkenno ja pohjaan 240 mm kenno.
Levykehikot on myös mahdollista kiinnittää 5,25 tuuman asemapaikkojen alapintaan ja yhteen toistensa kanssa, jolloin ne ikään kuin roikkuvat yläpinnastaan. Pienellä harmillisena yksityiskohtana kotelon mukana ei toimiteta sormiruuveja levykehikoiden kiinnittämiseen asemakehikon alapintaan, vaan hommassa on tyydyttävä tavallisiin ristikantaisiin pikkuruuveihin.
Kokoonpanoa asentaessa 750D tuntuu ehkäpä tämän testijoukon tilavimmalta kotelolta, sillä sen runko on kooltaan suurin ja levykehikot ovat oletuksena kotelon pohjalla. Jos levykehikoita ei ole tarve irrotella ja siirrellä, pärjää 750D:n kanssa pitkälti ilman ruuvimeisseliä emolevyn kiinnittämistä sekä muutamaa tiukkaa sormiruuvia lukuun ottamatta. Levykehikoiden kiinnittämisessä Corsair on kuitenkin jostain syystä käyttänyt tavallisia ruuveja, joten niiden irrottamisesta ei selviä pelkin näpein. Tyhjät levykelkat kannattaa irrottaa kehikoista, sillä muuten ne saattavat aiheuttaa resonoinnista johtuvia sivuääniä. Kotelon oikean kyljen puolella sijaitsevat 2,5 tuuman levypaikat toimivat myös ilman ruuveja, mutta levy pääsee liikkumaan kiinnityskelkassa jonkin verran pystysuunnassa. Johtojen piilottamiseen löytyy oikean kylkipaneelin takaa varsin hyvin tilaa ja johtoläpiviennit ovat sopivissa kohdissa. Koska 750D:ssä ei ole tuuletinsäädintä tai -hubia, pitää tuulettimien johdot vetää joko emolevylle tai käyttäjän omaan tuuletinsäätimeen.
