Arvostelu Transformers: Rise of the Beasts on ummehtuneen idioottimainen kesäspektaakkeli
Transformers: Rise of the Beasts on elokuva niille jotka eivät osaa olla räpläämättä kännykkää leffateatterissa.
Ensi-ilta: 7.6.2023
Alkuperäisnimi: Transformers: Rise of the Beasts
Ohjaus: Steven Caple Jr.
Käsikirjoitus: Joby Harold, Darnell Metayer, Josh Peters, Erich Hoeber & Jon Hoeber
Pääosissa: Anthony Ramos, Dominique Fishback, Peter Cullen, Ron Perlman, Peter Dinklage & Michelle Yeoh
Pituus:127 minuuttia
Ikäraja: K12
Seitsemäs Transformers-elokuva Rise of the Beasts on jälleen hieman hankala tapaus arvostella. Arvottamalla sen oikeaksi elokuvaksi kritiikistä tullee tylsä – samankaltainen kuin Michael Bayn viimeiseksi jääneen vuoden 2017 The Last Knight -leffan arviosta.
Vuoden 2014 täysperseilytyyliin kirjoitetun Tuhon aikakauden -kaltaisen hassutteluarvion voi puolestaan tehdä tasan kerran. Yritetään nyt silti tehdä edes vähän eri tavoin kuin Transformers-elokuvat, vaikka tähän voisi copy-pasteta jonkin aiemmista arvosteluista melkein suoraan vain muuttamalla muutaman nimen..
Esimerkiksi Creed II -elokuvasta tuttu ohjaaja Steven Caple Jr. ja viiden miehen käsikirjoittajakööri yrittää uudella robottimäiskeellä edes jotain vähän erilaista.
Toisin kuin Michael Bayn kammotuselokuvat, Transformers: Rise of the Beasts ei esimerkiksi keskity herkuttelemaan seksistisesti naisvartaloilla. Uutuus jopa mollaa aiempien elokuvien kehnosti piilotettua rasismia. Perulaishahmonsa se esittelee silti pelkkinä kliseekimppuina.
Aivoton kesäspektaakkeli huijaa katsojaa lyhyen prologinsa jälkeen.
Jotkut faneista toivoivat leffasarjan jatkavan vuoden 2018 Bumblebee-spinoffin rauhallisempaan tyyliin. Vajaan puolen tunnin ajan vaikuttaa kuin touhussa olisi tällä kertaa jopa jotain tolkkua. Rise of the Beasts päätyy kuitenkin mekastamaan vain vähän Bay-plöräyksiä koherentimpana kokonaisuutena. Se muuttuu tusinamäiskeeksi jättirobottien sysätessä aiempia paljon kiinnostavammat ihmishahmot syrjään.
Uutuus on jatko-osa 1980-luvun loppuun sijoittuneelle Bumblebeelle. Se on myös esiosa Bayn viidelle peltipornoilulle – naisten istumalihaksilla ja loputtomilla räjähdyksillä herkutteleville turauksille.
Uutuus tuo franchiseen mukaan muun muassa Transformers: Beast Wars -sarjakuvista ja animesta tutut Maximal-hahmot. Ne ovat autojen ja muiden ajoneuvojen sijaan jättieläimiksi muuntautuvia eläviä koneita. Leffan parhaiten toimiva robottiosuus on alun lyhyt prologi, joka vääntää rautalangasta mitä Maximalit oikein ovat. Eläinkonejättien ohella esitellään elokuvan pahis, jumalrobotin kaltainen Unicron. Se syö nälkäänsä kokonaisia planeettoja.
Omnipotentin otuksen täytyy saada haltuunsa Maximalien maapallolle jemmaama transwarp-avain. Mystinen hehkuva aparaatti antaa avaruusjätille ahmimisvoimat, joilta yksikään maailma maailmankaikkeudessa ei ole turvassa.
Kumma kyllä Rise of the Beasts -leffan parasta antia ovat sen vuoden 1994 Brooklynissa asuvat ihmishahmot sekä ajankuva.
1990-luvun New Yorkin tunnelma toimii yllättävän hyvin. Soundtrackilla raikaavat esimerkiksi Wu-Tang Clanin, A Tribe Called Questin ja LL Cool J:n hip hop -hitit. Leffan paras ja ainoa ääneen naurattanut läppä liittyy myös musiikkiin. Marky Markin (eli edellisten osien Mark Wahlbergin) siirtymiselle muusikosta näyttelijäksi naljaillaan osuvasti.
Brooklynin kaupunginosa on onnistuttu lavastamaan autenttisen oloiseksi. Ysärin alkupuolella se oli vielä eri maista tulleiden siirtolaisten sulatusuuni, eikä gentrikaatio ollut nostanut vuokria pilviin. Transformers-uutuuden jälkeen teki mieli katsoa pitkästä aikaa vuoden 1995 Smoke-klassikko, jossa Brooklyn on vielä jotain muuta kuin nykyinen hipsterien kansoittama kaupunginosa.
Jo Caple Jr:n vuoden 2016 The Land -debyyttiohjaus osoitti hänen osaavan luoda spesifisen ajan ja paikan tunnelmia taitavasti. Transformersin puikoissa hän taantuu tylsäksi tusinaohjaajaksi, joka tekee juuri mitä massimiehet määräävät.
Robottileffan ihmishahmoja esittävät esimerkiksi Prime Videon erinomaisen surrealisesta Swarm-kauhusarjasta tuttu Dominique Fishback sekä Broadway- ja leffamusikaaleista tunnettu Anthony Ramos.
Fisbackin arkeologiharjoittelija Elena sekä Ramosin armeijaveteraani Noah päätyvät sattuman kautta pelastaan maailmaa Autobot- ja Maximal-robottien kanssa. Noah yritttää varastaa auton pikkuveljensä sairaalahoitojen rahoittamiseksi. Porsche paljastuu Mirage-robotiksi, jonka ääninäyttelijänä toimivan Pete Davidsonin läpänheitto on hetkittäin jopa siedettävää.
Suurin osa leffan dialogista ja sanailusta on taas silkkaa myötähäpeää. Se tuskin naurattaa edes esiteini-ikäistä kohderyhmäänsä. Aiempien teosten tyyliin kaikin tavoin järjettömän typerä elokuva pitää katsojiaan idiootteina. Kaikkien robotti- ja ihmishahmojen suusta tulee joko pelkkiä paskoja vitsejä tai kaiken auki selittävää loputonta ekspositiota.
Kunnon rytinä alkaa kun Unicron-maailmansyöjän kaipaaman transwarp-avaimen puolikas löytyy Elenan toimesta omituisen antiikkipatsaan sisältä.
Avaruusaparaatti ilmoittelee olemassaolostaan välittömästi Autobot-hyviksille, jotka kaahaavat kylään Noahin kera. Optimus Primelle ääntään lainaa luonnollisesti Peter Cullen, joka teki ensiesiintymisensä roolissa jo 1980-luvun piirretyissä.
Cullen kuulostaa vähän väsyneeltä pateettisen pöhköillä toteamuslauseilla ja kolmen sanan kysymyksillä joukkojaan johtavan rekkarobotin roolissa. Laskekaapa joku montako kertaa Optimus Prime sanoo leffassa sanat transwarp tai avain. Vaikka härpättimestä jankataan loputtomiin, niin sen toimintaperiaate jää hämärän peittoon.
Sillä ei tietenkään ole mitään väliä, kuten ei koko juonentapaisella ylipäätään.
Sekasotkukertomuksen kyydissä pysyy väkisinkin. Käsikirjoittaja-armeija on rustannut hahmot höpisemään kaikki yksityiskohdat auki. Yhtä hyvin mäiskeen päällä voisi rullata kertojaääni.
Lupaavan ensimmäisen kolmanneksen jälkeen Rise of the Beasts sukeltaa samoihin syvyyksiin Bayn robottiryskeiden kanssa.
Brooklynistä loikataan Peruun, joka on oikean paikan sijaan silkkaa kliseistä vuorenrinnettä ja ikivanhoja temppeleitä. Ihmiskaksikon sivujuoni laittaa heidät todella todella köyhän miehen Muumiota muistuttavalle maanalaisseikkailulle.
Autobotit ja Maximalit keskittyvät tietysti pelkkiin päähänlyöntikisoihin Terrorcons-tusinapahisrobottien kanssa. Ilkiöitä ei tahdo erottaa toisistaan. Vain joukkoa johtavassa Scourgessa on edes jonkin sortin karismaa. Siitä ei ole kiittäminen CGI-tehosteita, vaan robotin ääninäyttelijä Peter Dinklagea.
Tietokoneanimaatio on taas edennyt aimo harppauksen. Taistelukohtaukset eivät ole pelkkää säksätysleikkausta, mutta Peruun sijoittuva osio on silti yksi elokuvasarjan rumimpia. Taustalla olevat aidot vuoristomaisemat vain korostavat koneiden keinotekoisuutta. Kun mukaan lätkitään ihmishahmoja, niin illuusio jättihärveleistä särkyy saman tien. Pelkästään täysin tietokoneilla tehdyt taistelukohtaukset rullaavat eteenpäin edes auttavan aidonoloisina. Transformers: Rise of the Beasts olisi taatusti parempi CGI-animaatioelokuvana.
Peltipurkkipaukkeen äänisuunnittelu toimii yllättävän hyvin. Täysillätuuttaus hiljenee hetkittäin. Ääniraita sisältää jopa nyansseja.
Transformers: Rise of the Beasts ei ole muutaman aiemman tekeleen tavoin tarpeeksi paska naurattaakseen. Vain hitusen edeltäjiään parempi robotinromutus on pelkkää taustamelua. Tranformers-asteikolla lelumainos on silti 2,5 tähden arvoinen. Oikeana elokuvana arvotettuna tähdet on ehkä parempi unohtaa kokonaan.
TRANSFORMERS: RISE OF THE BEASTS
”Transformers: Rise of the Beasts on jälleen yksi elokuva niille jotka tykkäävät räplätä kännykkää leffateatterissa.”
