UUSIMMAT

Videopelileffojen kalkkunat ja klassikot – osa 2/8: Vuoden 2006 Silent Hill oli hirvittävän tylsää tehostemössökauhua, jota edes Pyramid Head ei pelasta

20.10.2019 12:03 | Tuukka Hämäläinen

Muropaketin sarjassa arvostellaan kahdeksan suurinta ja tunnetuinta video- tai tietokonepeliin perustuvaa elokuvaa. Uusi arvio on luvassa aina sunnuntaisin. Toisena vuorossa on 13 vuotta sitten ensi-iltansa saanut Silent Hill, joka perustuu Konamin suosittuun kauhupelisarjaan.

Silent Hill -pelit (1999-) ovat vankassa klassikkomaineessa, vaikka sarjan jälkimmäiset osat jakoivatkin mielipiteitä. Ei siis mikään ihme, että pelien pohjalta syntyi myös elokuva 2000-luvun alkupuolen menestyneiden kauhuleffojen jalanjäljissä.

Vuonna 2006 ensi-iltansa saanut Silent Hill on vapaa sovitus Konamin kauhupelisarjan ensimmäisestä osasta, mutta vain osa hahmoista ja tarinasta ovat yhtäläisiä pelin kanssa. Tarinassa Rose Da Silva (Radha Mitchell) lähtee etsimään adoptoidun tyttärensä Sharonin (Jodelle Ferland) painajaisten lähdettä Silent Hillin aavekaupungista. Auto-onnettomuuden jälkeen Sharon kuitenkin katoaa, ja Rose kohtaa entisen kaivoskaupungin salaisuudet, monenlaiset hirviöt sekä pahantahtoisen tuomionpäivänkultin.

Silent Hill on harmittavan geneerinen pelielokuva alusta loppuun. Peleistä on ammennettu merkittävimmät elementit tarinaan, mutta kaikki pelien lumovoima on kadonnut siirtymässä valkokankaalle.

Samalla tarinaa vaivaa kuitenkin tuskallinen pelimäisyys: Rose etenee tapahtumapaikasta ja kohtauksesta toiseen lineaarisesti kuin tasojen välillä edeten. Pelistä löytyy kaivostaso, hotellitaso, kirkkotaso ja sairaalataso tässä järjestyksessä, ja pelimäistä haahuilua maisemissa tarjoillaan aivan liikaa. Välillä katsoja jää myös miettimään, millä logiikalla Rose etenee – aivan kuten pelien pahimmissa putkijuoksuissa.

Pelejä enemmän Silent Hill on kuitenkin velkaa aikansa kauhuelokuville. The Ringin (2002) ja Kaunan (2004) Hollywood-versioiden vanavedessä julkaistu elokuva ammentaa samanlaisesta estetiikasta, ja ehdottomasti myös ensimmäisen Saw-leffan (2004) valtavirtaan tuomasta kidutus-gore-kuvastosta.

Ja muiden aikalaistensa tapaan Silent Hill on myös tupaten täynnä CG-tehosteita, jotka nyt ovat jo auttamattomasti vanhentuneita. Monet ympäristöt ja valtaosa hirviöistä jäävät tämän vuoksi epäaidoiksi, eivätkä näyttelijät useinkaan näytä olevan edes samassa tilassa niiden kanssa. Poikkeuksen tekevät sairaalan zombihoitajat, jotka näyttävät cg-mörkkien rinnalla aika tyylikkäiltä.

Valitettavasti tarinakaan ei pelasta kokonaisuutta, ja on vähän vaikea uskoa, että käsikirjoittaja Roger Avary on aikanaan pokannut Pulp Fictionista (1994) Oscarin yhdessä Quentin Tarantinon kanssa. Dialogi on puisevaa ja hahmot pökkelöitä, eivätkä asiaa auta ranskalaisohjaaja Christophe Gansin valinnat, kuten pari hirveää zoomauskikkailua. Jostain syystä koko elokuva on myös sävytetty tavalla, joka saa maailman näyttämään koko ajan vähän epätodelliselta. Ja pimeässä tapahtuvat kohtaukset ovat sitten todella, todella pimeitä.

Ehkä pahinta koko sopassa on kuitenkin se, että Silent Hill on karmean tylsä elokuva. Etenkin alkupuolella saadaan liiankin kanssa seurata Rosen harhailua juonen painottuessa elokuvan lopulle, eikä taustakertomuskaan onnistu sitten paljon kiinnostusta herättämään.

CG-mössön seassa on sentään muutamia onnistuneempia hetkiä ja pari visuaalista oivallusta. Esimerkiksi pelisarjan ikonisin hahmo Pyramid Head on oikeastaan ihan okei elokuvassakin – etenkin koska hahmoa ei elokuvassa selitetä mitenkään. Pyramid Headin fanit saavat kuitenkin pettyä, sillä hahmolla on leffassa vain kaksi kohtausta, molemmat alkupuoliskolla.

Muistelen, että vuonna 2006 (ollessani 19-vuotias) Silent Hill tuntui ihan viihdyttävältä pläjäykseltä, joka vertautui positiivisesti muihin aikansa menestyneisiin kauhuleffoihin. Nyt kun laadukasta kauhua tehdään huomattavasti enemmän, ei se kestä enää vertailua edes genren keskinkertaisiin teoksiin.

Täytyy kuitenkin arvostaa, ettei Silent Hill turvaudu jump scare -säikäyttelyyn kuten muut aikalaisensa. Vaikka eipä se kyllä pelottamaankaan onnistu.

Ja hei! Rosen aviomiestä esittävä Sean Bean selviää elokuvasta hengissä. Melkoinen käänne!

SILENT HILL (2006)

”Silent Hill on turha ja tylsä elokuva, joka tuskin innostaa edes pelisarjan faneja.”

Seuraavaksi käsittelyyn joutuu Max Payne (2008). Sen arvio julkaistaan Muropaketissa sunnuntaina 27.10.2019.

Keskustelu

Olikohan tämä aika ankara tuomio? Okei. En pidä tätä parhaana peli elokuva olenkaan, mutta on tämä parempi kuin Resident Evil leffat. Toisin kuin ne niin tätä pystyy sanomaan kauhuksi.

Pyramid Headiin sanoen ohjaaja Ganes kertoi, että tämä edustaa Rosen pelkoa miehiin. Kun katsoo niin onhan tämä lihaksikaampi kuin Silent Hill 2 peleissä jossa hän edusti päähäni Jamesin pelkoa.

Ja musiikit on otettu suoraan peleistä. Okei. Niitä on sovitettu erinlasiksi mutta muuten ne ovat samat mikä on vaan siistiä.

Asia mikä minusta tämä tekee paremmin kuin pelit, on se että lumen sijasta sataakin tuhkaa. Se lisää yliluonnolisuuta tähän ja Konamin tahot jopa pitivät ideasta.

Jatko-osaa en ole nähnyt ja tuskin koskaan katson, kun arviot on harvinaisen huonoja.

Niinhän se on, että aina on eriäviä mielipiteitä, mutta mun mielestä tarpeettoman lyttäävä arviointi. Olen SH- pelien fani ja pidän leffasta ihan aidosti. Mun mielestä siinä on toimiva ilmapiiri, ok tehosteet ottaen huomioon aikakauden ja hyvät näyttelijät (Sean Bean on aina ässä, vaikka se näyttelisi roskapussia). Oon nähnyt paljon hengettömämpiäkin pelileffoja, vai muistuuko mieleen esim. House of the Dead, Alone in the Dark tai Dead or Alive? Väittääkö joku että nuo leffat ovat läheskään samalla tasolla kuin Silent Hill? Hah, tuskin! Resident Evilikin alkoi siedettävästi, mutta loppua kohti siitä tuli sellaista kuraa, että ne viimeisimmät olisi saanut jättää tekemättä.
Palatakseni Silent Hilliin; Revelationsissa, eli tokassa leffassa, oli joitain hyviä yksittäisiä ideoita, mutta se oli kokonaisuudessaan ja pelileffana paaaljon huonompi kuin eka. (Bean veti taas tuttuun tyyliin, mutta Kit Harringtonin mököttävä koiranpentu-ilme alkoi tökkimään jossain vaiheessa.)
IMDb:ssa taisin antaa 7/20 tai jopa 8/10 Silent Hillille, Revelations on siinä 5/10.

Tylor

Pyramid Headiin sanoen ohjaaja Ganes kertoi, että tämä edustaa Rosen pelkoa miehiin. Kun katsoo niin onhan tämä lihaksikaampi kuin Silent Hill 2 peleissä jossa hän edusti päähäni Jamesin pelkoa.

SH2:ssa James halusi alitajuisesti tulla rangaistuksi teostaan (Maryn tappaminen), ja Silent Hill tarjosi tämän Pyramid Headin (rankaisija) muodossa. Pyramid Head tappaa Maryn manifestaation, Marian, niin monta kertaa että Jamesin on pakko muistaa tekonsa, ja lopusta riippuen saada rangaistus, päästä syyllisyydestä, tai syyllisyyden kasvaessa niin isoksi että James tappaa itsensä.

Nämä ns. kriitikot ovat aikamme mielensäpahoittajia. Itse olen nauttinut molemmista osista vaikka ne eivät olekaan mitään aikamme mullistavia tapauksia ja tarviiko ollakaan.

Samaa mieltä ylempien kanssa. Yksi tähti tälle on täysin naurettava arvosana, jos elokuvaa katsoo objektiivisin mittarein. Tuntuu, että pelielokuvilla on kriitikoille paljon enemmän todistettavaa kuin "oikeilla" elokuvilla. Millainen totaalinen katastrofi ei-pelileffan pitää olla, ennen kuin Dome jakaisi sille yhden tähden? Pelielokuvalle riittää, kun on arvostelijan mielestä vähän tylsä.

Noh, oma mielipide leffasta on joka tapauksessa aikalailla päinvastainen. Silent Hill menee ehdottomasti kauhupelielokuvakategorian ykköseksi ja on yleisestikin kauhuleffojen mittapuulla ihan siellä parhaimmistossa. Lähinnä juuri niistä syistä, jotka arvostelijakin mainitsee: Arvostelijan mainitsemat tylsät kohdat ovat niitä, jotka rakentavat jännitystä, mutta sitä ei laukaista 5 minuutin välein hyppysäikkyyn, vaan sen annetaan kasvaa ja kasvaa, eikä sitä oikeastaan koskaan höllätä. Sitten kun sieltä oikeasti tulee joku mörkö päälle, niin se ei ole mikään nopea pöö ja yhtä pikainen tilanteen rauhoitus, vaan se vaan tulee ja sille ei voi mitään. Silent Hill uskoo hirviöidensä pelottavuuteen, joten niitä kelpaa esitellä toisin kuin useimmissa muissa kauhuelokuvissa.

Muutenkin juoni ja dialogi ovat jotenkin toisarvoisen kuuloisia nillityksen kohteita kauhuelokuvassa. Muistan ikuisesti suosikkikriitikkoni, Marko Ahosen, antaman määritelmän hyvälle kauhuelokuvalle tai komedialle: Ahonen arvostelee kauhuelokuvat ensisijaisesti sen perusteella paljonko ne pelottavat ja komediat sen perusteella paljonko ne naurattavat. Kaikki muu on turhaa hienostelua näiden elokuvatyyppien kanssa.

EDIT: Ja sekin on huomautettava, että kauhuelokuvat (samoin kuin komediat) on niitä leffoja, jotka ei kymmeniä katselukertoja kestä. Kauhu (kuten myös komedia) perustuu useimmiten jonkinlaiseen odottamattomuuteen, joten ensimmäisen kerran jälkeen tietty objektiivisuus on jo mennyttä ja heikkenee sitä mukaa, kun elokuvan säikyt (tai komedian punchlinet) tulee tutummiksi.

Tämän ketjun kirjoittajat ovat ilmiselvästi pätevämpiä kriitikoita kuin "muropaketin toimitus", joka on nimimerkki jonka takaa trollataan anonyymisti.

Arvostelu on tosiaan laadultaan yhden tähden arvostelu. Samoin kuin kaikki sisältö jota kirjoitetaan anonyymisti nimimerkillä muropaketin toimitus. Siellä vaan yksittäiset vihaiset pojat purkavat patoutumiaan kaikkea mahdollista kohtaan. Muropaketin "arvosteluiden" todellisen tason näkee hyvinkin helposti niitä katsomalla. Arvostelut ovat surkeata kuraa, ja niiden kirjoittajilla ei ole minkäänlaista ymmärrystä elokuvista, vaan ne edustavat puhtaasti gonzoilua sekä kirjoittajan mielipidettä.

Silent Hill (2006) elokuva ei ole mikään elokuvataiteen helmi, mutta genrensä edustajana se on ihan kelvollinen. Arvostelijan, jota en kriitikoksi suostu kutsumaan, koska hänellä ei ole minkäänlaista ymmärrystä aiheesta, kritiikki erikoistehosteista menee metsään, sillä aikanaan ne olivat keskitason yläpuolella. Jos kritisoi 2006 tehdyn elokuvan erikoistehosteita vuoden 2020 tason mukaan, ei ongelma ole tehosteissa, vaan arvostelijassa. Muutenkin kaikki kritiikki jota kyseinen kirjoittaja esittää menee metsään, ja osoittaa että arvostelun kirjoittaja ei tiedä elokuvista yhtään mitään.

Tälle Silent Hill elokuvalla korrekti arvosana olisi 3/5. Jatko-osalle sitten ehkä 2/5, mutta sekään ei umpisurkea ollut.

Olen pahoillani jos tällä kirjoituksella loukkaan jonkun tunteita, mutta muropaketin arvostelut ovat muuttuneet ajan saatossa täysin merkityksettömäksi kuraksi, ja jonkun on aika nostaa tämäkin kissa pöydälle.

Muropaketin uusimmat