GamesCom 2012 – kuhinaa Saksassa

20.08.2012 19:30 Jukka O. Kauppinen

Saksassa järjestettiin viime viikolla GamesCom-pelimessut. Maailman suurimpaan pelitapahtumaan saapuu vuosittain noin 300 000 vierasta, ja meininki oli tälläkin kertaa jokseenkin kaoottinen. Myös Dome oli maisemissa JOKin juostessa tapaamisesta toiseen tiuhaan tahtiin.

Ohessa kevyt matkareportaasi, joka koostuu osittain blogiin kirjoitettujen reissujuttujen editoiduista versioista, osittain uudesta tekstistä sekä rempseästä annoksesta messukuvia.

Päivä 0

Tampere, Helsinki, Dusseldorfin lentokenttä, Kölnin rautatieasema. Luottamus saksalaiseen järjestykseen sai heti alkuunsa kolauksen, kun juna olikin 20 minuuttia myöhässä. Seuraavaksi oli pakko todeta, että kyllä Seppo Räty taisi tietää mistä kuulussa Saksaan liittyvässä tokaisussaan puhui. Kölnissä näet haisi ihan siltä itseltään.

Mutta kyllähän tuoksut siitä sittemmin parantuivat, ainakin jos tykkäsi hiestä. Hirmuinen helle näet varmisti, että kainalot eivät kuivina pysyneet, eivät edes taksimatkan aikana messuille. Joten hikoilun kannalta olikin ihan sama miten messuille kulki, joten kuudesta hotellin ja messujen välisestä matkasta taivalsin lopulta viisi jalan. Äkkiähän se matka joutui, vaikka lämmin tuppasikin tulemaan.

Päivä 1

Capcomin, EA:n ja Paradox Interactiven hoivissa sujunut päivä alkoi kello 10, päättyi 19.30. Päivä oli kuitenkin onneksi sen verran löyhä, että vaikka pressit olivat pitkiä ja pelitäyteisiä, niin niiden välissä oli riittoisa siirtymäaika. Hands-onia tuli muun muassa Dead Space 3:sta, Need for Speed Hot Pursuitista, Resident Evil 6:sta ja Devil May Crystä. Oli kiva nähdä myös paikallisia sankareita, Colossal Orderin liikennepelinaiset, jotka miettivät että miten ihmeessä he osaavat pitää esityksensä suomenkielellä. Heillekin oli aikataulutettu 60 journoa tai journoryhmää, eli miettikääs vain miten pitkää päivää sielläkin taotaan keskimääräisen esityksen ollessa puolisen tuntia.

Ekan päivän suosikeikseni nousi ehdottomasti Capcomin Remember Me, joka oli muutenkin messujen ylivoimaisesti kiinnostavin uusi kohdattava. Edellispäivänä julkistettu science fiction -seikkailu vaikutti todella kiinnostavalta ja puri tällaiseen scifistelijään ihan kympillä.

Puoli kasilta sitten kipittäen joen toiselle puolelle hotellille huuhtomaan naamaa ja samantien kohti Ubisoftin Far Cry 3 -bileitä. Moni meni perinteisiin Nordic-kekkereihin, jotka olivat kuulemma melkoista kamaluutta. Väittämän mukaan musa oli soinut keskusteluntappavalla volyymillä ja ainakin yksi hemmoista oli muistanut elävästi miltä aikoinaan tuntui, kun meni ensimmäistä kertaa teininä diskoon. Moni olikin lähtenyt jo parin drinkin jälkeen veks keskustaan nauttimaan illasta rauhallisemmissa merkeissä. Meikä sen sijaan kävi mm. valokuvaamossa, kuunteli hauskaa hiphoppia (kyllä, sellaistakin näemmä on), missasi käärmenaisen, pyysi maskeeraajaa ”make me beautiful!” ja hänhän teki, kiertele tutkimassa eri pöytien jälkiruokavaihtoehtoja ja joutui hullun piraattinarkkarin kidnappaamaksi.

Päivä 2

GamesComin toinen päivä alkoi reippain mielin ja edessä oli messujen kiireisin päivä. Ohjelmaa kun oli puristettu lyhyempään aikaan reilusti edellispäivää enemmän, joskin satunnaisesti oli jopa puolen tunnin siirtymäaika osastolta toiselle. Päivän mittaan kohteina olivat muun muassa Ubisoftin, Activisionin ja Focus Homen pelit. Niiden lomassa tietysti poukkoiltiin eri firmojen välillä tsekkailemassa mitä satunnainen kulkija löytää ja uskaltautuminen messujen kuluttajapuolelle.

Päivän tapaaminen oli Ubisoftilla. Käytettävissä oli ruhtinaallinen tunti, joten priorisointi oli kovasti tärkeää. Olisin halunnut tutustua Silent Hunter Onlineen, mutta Ubin online-presis oli 50 minuutin mittainen ja SHO oli vain yksi esiteltävä peli viidestä, joten ei tällä kertaa. Pyysin kylläkin, että sille järjestettäisiin oma eventti jossain saksalaisessa sukellusvenemuseossa.

Kävin ottamassa tuntumaa Assassins Creed III:een ja Rocksmithiin. Molemmat vaikuttivat kivoilta.

Tässä meinasi käydä kehnosti

Rocksmithistä tosin täytyi karata kesken Activisionin osastolle, jossa luvassa oli ensin Star Wars 1313, sitten Black Ops II. 1313 jo näin, vaikutti kovasti visuaaliselta tykitykseltä. Upeaa tehostejyrinää. Vaikea sanoa miten paljon pelattavaa teoksesta löytyy.

Mutta tietysti Activisionin Black Ops II -aikataulut sekosivat, joten omakin aikatauluni kompasteli kiintoisasti ja lopulta piti kysymyssession sijaan jo juosta seuraavaan preseen.

Päivän viimeinen peli oli Lace Mamban julkaisema suomalaisen Shiver-studion Lucius-seikkailupeli. Kaveriporukan hupipelinä alkanut seikkailupeli on asetelmaltaan herkullinen, sillä päähenkilö on itsensä Sielunvihollisen poika, jolle saatana opettaa pahuuden asioita. Kukapa epäilisi viatonta pikkupoikaa kummallisista ja selittämättömistä kuolemantapauksista. Julma, mielikuvituksellinen ja kiinnostava peli. Kovin positiivinen yllätys.

Viimeisen presen jälkeen olikin tilaisuus suunnata bisnespuolelta yleisöhalleihin, jotka olivat melkoista kaaoksen ja melun kakofoniaa. Eri yhtiöt kilpailevat keskenään yleisön huomiosta huudattamalla porukkaa, pyörittämällä esityksiä, heittämällä roinaa villisti heiluvien pelaajien mereen, rakentamalla valtavia videoseiniä, laittamalla hienosti tai niukasti pukeutuneita promotyyppejä ja ties mitä.

Monilla firmoilla on peliteattereita, joihin laumat jonottavat parikin tuntia nähdäkseen pelivideoita tai päästäkseen pelaamaan tulevan pelin messuversiota vartin ajaksi.

Mutta pukeutuminen (tai niukkuus) ei rajoitu pelkästään esittelijöihin tai promotypyihin. Myös hämmästyttävän suuri osa yleisöstä on täysillä mukana, panostaen pukuihinsa ja teemoihinsa. Kokonaiset kaveriporukat saattavat pukeutua itse tekemiinsä peliasuihin, tai jos ei muuta, niin ainakin pukeutua muuten vain veikeästi. Paikoittain ilmassa on todellakin festarifiilistä.

Mutta valtavaa, äänekästä ja kiireistähän se on. Jos haluat päästä kokeilemaan uusia pelejä, niin jonoon vain. Sitten odotat. Kölnin messukeskuksella on muutenkin kokoa ja se on liki viimeistä nurkkaa myöten messujen käytössä. Jos haluat nähdä kaiken, niin onnea vain, saat käyttää pari päivää ihan vain kuljeskelemiseen, saati jos sitten pysähtelet ajan kanssa tutustumaan peleihin, standeihin tai ihmisiin.

Päivän ykköspeli? Star Wars 1313. Hyvin erilainen, synkkä ja jeditön näkökulma Star Warsiin. Kuulostaa hyvältä. Tykkäsin myös kovasti Eugen Systemsin kehittämästä Wargame: AirLand Battlesta.

Päivän pohjanoteeraus? Borderlands 2 -graffiti. Värikäs kutsu graffititapahtumaan tuli jo ennen messuja, mutta sitä ensimmäisen kerran etsiessäni en edes huomannut koko hommaa. Toisella yrittämällä sitten tajusin, että se epämääräinen juttu parkkipaikan kupeessa oli se ”tapahtuma”. Kaiuttimesta soi kovalla volalla paskaa musaa, kaksi hemmoa maalaa vanerille ja… Aha, siinä se siis oli.

Toisaalta, Borderlands 2:lle oli pykätty myös messujen siistein osasto. Take-Two oli varannut pelille paitsi messukorttelin kokoisen teatterin, myös toisesta hallista tontin jolle oli parkkeerattu vinoittain Borderlands 2 -bussi. Hitto mikä idea, nauratti kovasti.

Messuilta poistuessani olin muuten hetken kovin hämmentynyt, sillä törmäsin uloskäynnillä Gabe Newelliin. Tai niin luulin, mutta sehän olikin ihan Gaben näköinen ja kokoinen taksikuski.

Blizzardin osastolla oli kokoa. Kovasti eSporttasivatkin.

Päivä 3

GamesComin kolmas päivä oli omalta osaltani jo se viimeinen, joskin moni kollega oli tässä vaiheessa jo lähtenyt kotiinpäin. Valtaisa pelitapahtuma on ollut pääasiassa tapaamisia toisensa perään bisnes-alueen rauhallisessa viileydessä. Viileydessä, se on ihana sana, sillä ulkona lämpötila hivottelee kolmeakymmentä. Oma hotellini on lähellä messuja, Rein-joen keskustanpuolella, mutta jo lyhyt vartin mittainen kävely messujen ja hotellin välillä nostaa hien pintaan. Tosin osasyyllinen tähän lienee se selässä oleva painava kamerareppu.

Päivän tapaamisten lomassa suuntasin taas kuluttajapuolelle tsekkaamaan mitä vielä tutkimattomasta hallinpäädystä löytää. Ihmisiä, tungosta ja valtavia jonoja pelisessioihin ainakin. Myös hauskasti pukeutuneita ihmisiä, siis ihan messuvieraita, pelaajia. Ja hämmentävän kovaäänistä yleisönhuudatusta, kun porukalle heiteltiin t-paitoja. Enpä ole moista mekastusta Suomessa koskaan nähnyt.

Perjantai oli loppujen lopuksi messujen löysin päivä, sillä päivän aikatauluun oli sovitettu vain neljä virallista tapaamista, joiden välissä oli sen verran aikaa että ehdin myös vähän kuljeskella ja piipahtaa satunnaisempien firmojen standeilla hieromassa tuttavuutta tai moikkaamassa tuttuja. Hyvä näin, sillä kyllähän mehut alkavat olla vähemmässä näin kolmannen päivän mittaan.

Päivän ykköspeli? Segan Total War: Rome II.

Päivä 666

Kolmen päivän mittaan minulla oli etukäteen sovittuina ja ex tempore -vierailuina toistakymmentä tapaamista tai esittelyä, joissa käsiteltiin joko yhtä tiettyä peliä syvällisemmin tai läpikäytiin jonkun julkaisijan valikoimaa laaja-alaisemmin mutta pintapuolisemmin. Joskus yhden pelin pressiin käytettiin 15, 30 tai 50 minuuttia, joskus tunnissa tutustuttiin pikatahtiin 15 peliin.

Usein oli myös pakko tehdä tiukkoja päätöksiä. Mm. uusi Splinter Cell ja Far Cry 3 jäivät kokonaan näkemättä, koska niiden preset olivat liian pitkiä aikatauluuni nähden. Kuten ehkä kuvitella voitte, päivät olivat pitkiä ja väliin kovin kiireisiäkin. Joskus piti juosta suoraa kyytiä yhden tapaamisen loppuessa seuraavaan, mutta useimmiten sentään oli vähän hengähdysaikaakin. Ruokaileminen jäi silti vähiin – kaikki päivät mentiin aamiaisen voimin, joskin yhtenä päivänä nappasin juoksutomaatin, toisena juoksuomenan välipalaksi. Kahvia, limuja ja vettä sen sijaan kului litrakaupalla.

Matkamiehen eväs

Suunnatessani paluumatkalle muuten ihmetytti kovasti rautatieaseman kaupan valikoima. Janoinen matkamies olisi halunnut limun tai vesipullon, mutta mitäs siellä hyllyillä olikaan… Energiajuomaa, olutta ja viiniä. Vain. Mäkkärikin yllätti – eihän siellä edes myyty mitään hampurilaisia saati pirtelöitä, sillä aamiaisaikaan sakumäkkärissä on ihan oma menunsa. Ne rontit. Ja minä kun menin sinne vain pirtelön perässä, muutoin olisin hakenut makoisan currywurstin, joita jäin kovasti kaipaamaan.

Ruuasta puhuessa täytyy mainita myös hotellin aamiainen. Olihan se melkoinen taivas makkaran ystäville, sillä tarjolla oli tosiaan leivänpäällisinä vain makkaraa ja juustoa. Ehkä kananmuna on sikäläinen näkemys vihanneksesta.

Seuraavaksi sitten naputtamaan pelijuttuja, joita varmaan riittääkin jouluun saakka. Pelejä kun tuli nähtyä jokunen.

Lue lisää: GamesCom-uutisia