Arvostelu: The Evil Within 2 on upeaa ja kiehtovaa selviytymiskauhua
Muutaman vuoden takainen Evil Within oli erikoinen kauhupeli. Siinä oli paljon hyvää, mutta myös paljon ongelmia. Ikään kuin kehitystiimi ei olisi itsekään aivan tiennyt, millaista peliä he olivat tekemässä. Kun kuulin, että jatko-osa oli avoimen maailman kauhupeli, pelkäsin jo historian toistavan itseään. Toisin kävi: nyt tärppäsi!
Julkaisupäivä: Julkaistu / Tekijä: Tango Gameworks / Julkaisija: Bethesda / Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One / Testattu: PlayStation 4 Pro / Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi, Core i5-2400, 8 Gt muistia, DirectX 11 -yhteensopiva näytönohjain / Pelaajia: 1 / Ikäraja: 18
Evil Within oli tarina Sebastian Castellanosista, joka joutui keskelle kirjaimellisia painajaisia. Megayhtiö Mobiuksen kehittämä STEM-unimaailma pyrki yhdistämään kaikkien käyttäjiensä tietoisuudet yhdeksi suureksi utopiaksi, mutta homma meni hieman reisille, kun sisään soluttautunut psykopaatti muutti unten maan kauhujen huvipuistoksi.
Jatko-osassa Castellanosin tie vie takaisin STEMiin, sillä hän saa kuulla, että hänen kuolleeksi julistettu tyttärensä onkin hengissä ja kyseisen painajaiskoneen keskipisteessä. Tällä kertaa luvataan kuitenkin, että kaikki menee helpommin kuin viimeksi. Rutiinioperaatio, jossa vain nopeasti vieraillaan Unionin idyllisessä pikkukaupungissa.
Niinpä vissiin.
Alusta saakka on selvää, että Union ei ole paratiisi, joksi sitä mainostettiin. Kaupunki on hajonnut pirstaleiksi, jonka osaset leijuvat tyhjiössä toisistaan irrallaan. Asukit ovat muuttuneet kamaliksi hirviöiksi, jotka nyt raatelevat kadulla kaikkea kynsiinsä saamaansa. Jostain syystä Sebastianin perässä on myös kammottava mustiin verhoutunut nainen, joka ilmestyy haudan takaa vainoamaan tätä vähän väliä.
Tarjolla on avoin kauhujen maailma, jota saa koluta ja tutkia vapaasti. Varsinaisten tarinatehtävien ohella maailmasta löytyy runsaasti salaisuuksia, sekä myös muutama sivutehtävä, joita suorittaa. Sebastian osaa rakennella itselleen ammuksia ja tarvikkeita, parannella aseistustaan ja kehittää kykyjään, mutta nämä kaikki vaativat pelottavan maailman tutkimista. Raaka-aineet kun on jemmattu milloin mihinkin ja kokemuspisteiden virkaa hoitavaa vihreää limaa saa vain vihollisia tappamalla.
Se onkin sitten vähän hankalampi operaatio, sillä Evil Within 2 on niin sanottu selviytymiskauhupeli. Ammuksia ei ole koskaan tarpeeksi, aseet eivät ole kovin tehokkaita ja viholliset tappavat Sebastianin muutamalla iskulla. Räiskintäpelien opeilla ei pärjää lainkaan, vaan menestyäkseen pitäisi osata hyödyntää ympäristöään ja valita taistelunsa. Aina ei suinkaan kannata taistella, sillä jos viholliset voi kiertää, se voi hyvinkin olla parempi idea kuin päälle käyminen.
Vihollisvalikoima on kattava ja sisältää paljon ikäviä yllätyksiä. Peli opettaa, että jos viholliset yllättää takaapäin huomaamatta, ne voi puukottaa kerrasta kuoliaaksi. Juuri kun tämän on saanut iskostettua selkärankaansa, yllättäen löytääkin vihollisia, jotka puukotuksesta vain suuttuvat entisestään. Sitten onkin aika kuolla!
Noin 15 tunnin mittainen tarina ei ole mitenkään hirmuisen ihmeellinen, joskaan ei huonokaan. Sebastian jahtaa tytärtään ja yrittää pysäyttää milloin mitäkin suuria pahiksia, joilla on omat suunnitelmansa tytön varalle. Pelin perspektiivistä menee paremmin, sillä tarinaan ripotellut kohokohdat ovat näyttäviä ja viihdyttäviä.
Jos aikoo tehdä sivutehtäviä ja ratkoa maailman syvempiä mysteereitä, saa pitää silmänsä auki ja koluta pelimaailmaa huolella. On nimittäin täysin mahdollista ja hyvin helppoa edetä tarinassa niin, että elintärkeät johtolangat tai vaikka kokonaiset uudet aseet jäävät saavuttamattomiin. Peli ei pidä niistä mitään meteliä, joten jos ei itse tajunnut, että vaikka pumppuhaulikon olisi saanut seitsemännestä luvusta, sen perään on kahdeksannen luvun jälkeen enää turha itkeä.
Kehitystiimin mukaan ideana on ollut tehdä peli, jota voi pelata uudelleen ja tätä varten läpipeluun jälkeen aukeaa uusia vaikeustasoja ja muuta mukavaa, mutta ratkaisu tuntuu silti kömpelöltä. Ei ole hauska kuulla, että ei saakaan kokea tai nähdä jotain, koska ei tajunnut itse sitä sokkona ja ilman vihjeitä etsiä oikeasta vaiheesta peliä.
En välttämättä sanoisi The Evil Within 2:ta kauhupeliksi, vaan kauhuaiheiseksi toimintapeliksi. Inspiraationa on selvästi toiminut Resident Evil 4, ja kokemus tuntuu myös hyvin samanlaiselta. Resident Evil 4:n pelanneet tietenkin tietävät, että tämä ei suinkaan ole dissausta, sillä kyseessä on rakastettu klassikkopeli. Jää nähtäväksi, onko The Evil Within 2:n kohtalona olla rakastettu klassikko vai ei, mutta ainekset siihen ovat olemassa.
Kokemuksena peli on uniikki, sillä sen painajaismainen unimaailma on visuaalisesti upea ja kiehtova kokemus. The Evil Within 2on myös teknisesti paljon parempi teos kuin sarjan edellinen osa, joka pyöri varsinkin konsoleilla todella kankeasti. Nyt tekniikka ei töki, vaan pelaaminen oli PlayStation 4:lla oikein mukavaa.
On oikein kiva nähdä, että Tango Gameworks on oppinut virheistään ja toisen kerran lyömävuoroon päästyään osunut palloon sen verran hyvin, että vaikka tuloksena ei olekaan ehkä vielä kunnaria, niin ainakin oikeasti hyvä peli, jota suosittelee mielellään. Jään innolla odottamaan, mitä ensi kerralla syntyy!
THE EVIL WITHIN 2
”Visuaalisesti upeaa ja kiehtovaa kauhua.”
