Dancing Stage Universe 2 (360)
Pitkähiuksinen mies seisoo kyyryssä television edessä. Taustalla pauhaa teknomusiikki. Yhtäkkiä ruudulla vilahtaa joukko nuolia ja alkaa vimmattu jalkojen viuhtominen, joka päätyy tömähdykseen ja korvia punehduttavaan kiroilemiseen. Nyt testataan Dancing Stage Universe 2:sta, uusinta tulokasta tanssimattopelien kasvavassa joukossa.
Myyntiluvut maailmalta todistavat mattoleikkien olevan kaikkea muuta kuin kuolleena syntynyt ajatus. Vanhaa hevijäärää, jonka käsitys täydellisestä tanssipelikokemuksesta olisi ilmakitara ja liikkeentunnistava moshauspanta, tämä kummastuttaa. Voiko muovimatolla hyppimisessä oikeasti olla vastaavaa vinhaa innovatiivisuutta kuin hardcorepelaajia naurattaneessa Wii Fitissä?
Ominaisuuksien kavalkadi
Tanssimattoilut ovat perimmäiseltä idealtaan yksinkertaisia rytmipelejä. Taustalla soi musiikkia, jonka tahdissa ruudulle ilmestyy ohjeita. Näiden ohjeiden perusteella yritetään osua oikeisiin nappuloihin oikeaan aikaan. Homman juju piilee ohjaimena toimivassa lattialle levitettävässä muovimatossa, jonka nuolia painellaan jaloilla musiikin tahdissa näin tanssien. Liikunnallista ja rytmikästä siis, ainakin teoriassa.
Simppeliä ideaa tehostetaan kääräisemällä se jos jonkinlaisiksi yksin tai yhdessä koettaviksi pelimuodoiksi. Näitä löytyykin pelisarjan edellistä osaa monipuolisempi valikoima. Jos peruspelaaminen kyllästyttää, voi kokeilla taitojaan vaikkapa tehtäväpohjaisen pelaamisen tai haastepelimuodon parissa. Onnistuupa myös vapaa tanssiminen, jos liiallinen tavoitteellisuus ahdistaa. Tanssijalkansa toimivuutta voi testata myös moninpelin parissa joko samalla konsolilla tai verkossa.
Länsimaisen musiikin rappio
Musiikkipelit elävät ja kuolevat kappalevalikoimansa mukana. Dancing Stage Universe 2 marssittaa estradille yli 60 tanssittavaa kappaletta alkuperäisillä videoilla terästettyinä. Valitettavasti kaavoihin kangistuneen arvostelijan korviin dancepainotteinen tarjonta kuulostaa lähinnä kammottavalta puurolta. Todennäköisesti kyse on vain ymmärryksen puutteesta, mutta monipuolisempi ja yllätyksellisempi kattaus olisi varmasti motivoinut myös kohderyhmän ulkopuolisia tutustumaan tanssin maailmaan.
Visuaalisen ilmeen rooliksi jää tämänkaltaisissa peleissä ennen kaikkea tunnelman luominen. Dancing Stage Universe 2 tuo mieleen lähinnä teinidiskon. Värejä, valoja ja psykedeliaa riittää koko rahan edestä. Harmi vain, että samalla selkeys kärsii. Valikoissa navigoiminen on hankalaa ja pahimmillaan tanssimista ohjaavien nuolienkin hahmottaminen tuottaa ongelmia. Tyylin ei aina soisi kulkevan ennen tarkoitusta. Käyttöliittymä tuntuu muutenkin ajoittain oudon sekavalta.
Hip hop pomps
Dancing Stage Universe 2 on kattava paketti. Sen lukuisat pelimuodot ja laaja kappalevalikoima lupaavat tanssittavaa kymmeniksi tunneiksi. Vaikeustaso skaalautuu aloittelijalle sopivasta aina käsittämättömään vipellykseen saakka, joten haasteet eivät pääse loppumaan kesken. Satunnaista pelaajaa häiritsee kuitenkin pelituntuma, joka tanssimisen sijasta tuo mieleen ennemminkin jonkinlaisen aerobicin. Liekö syy sitten kappalevalikoimassa vai askelkuvioissa, mutta tunne musiikin mukana elämisestä ei välity ruudun toiselle puolelle asti.
Erinomaisen pelin erottaa viimeistään siitä, että se saa myös genrestä aikaisemmin piittaamattomat vedettyä mukaansa. Siinä, missä Singstarit laulattavat ja Guitar Hero innostaa parhaimmillaan haaveilemaan oikean kitaran ostamisesta, jättää tanssimattoilu satunnaisen kokeilijan auttamatta kylmäksi. Tanssimusiikkia sietäviä liikunnanhaluisia se sen sijaan hytkyttää todennäköisesti paremmin kuin valtaosa markkinoiden muusta tarjonnasta.
Tekijä: Konami Digital Entertainment
Julkaisija: Konami Digital Entertainment
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Xbox 360
Pelaajia: 1-4
Pelin kotisivu: Dancing Stage Universe 2
Juho Anttila
Lue myös
Buzz: Suomen neropatti (PSP, PS2, PS3)
Guitar Hero: Metallica (PS2, PS3, 360, Wii)
Rock Band 2 (PS2, PS3, Wii, 360)
Rock Revolution (PS3, 360, Wii)
