Imperium Romanum (PC)

Pelimaailman matematiikkaa: Sim City on hyvä peli. Rooman historia on kiinnostavaa. Jos nämä kaksi lasketaan yhteen, voiko tuloksena olla mitään muuta kuin hyvä ja kiinnostava peli? Hämmästyttävästi kyllä voi.

Imperium Romanumilla olisi ollut potentiaalia olla erinomainen kaupunkisimulaatio ja vieläpä kiehtovassa ympäristössä. Valitettavasti pelin eväät on syöty jo muutamassa tunnissa.

Peli asettaa omistajansa roomalaisen preetorin, yksinkertaisesti ilmaistuna vaikkapa kuvernöörin, virkaan. Alussa on vain risteys, pino orjia ja pari haisevaa mökkiä, jotka pitäisi muuttaa mahdollisimman pian kukoistavaksi Rooman etäispesäkkeeksi. Siinä sivussa pitäisi vielä hätistellä jumalattomia barbaarilaumoja ja levittää roomalaista rauhaa.

Idea onkin mitä mainioin, varsinkin kun touhua on piristetty ja väritetty roomalaiselämän yksityiskohdilla. Historiallisia tapahtumia sivutaan mukavan kevyesti, kaupunkia rakentavat orjat ja rakennuksetkin ovat roomalaisasutuksille tyypillisiä. Kun mukaan lasketaan vielä toimiva käyttöliittymä – ainakin rauhan aikana – niin paperilla on kasassa jo hyvän pelin peruskivet. Valitettavasti paperin ja monitorin välillä on tapahtunut jotain kamalaa.

Civis Romanus sum

Tiedä sitten, onko kehitystiimiltä loppunut aika, taito vai motivaatio, mutta peli ei pääse lähellekään potentiaaliaan. Kaupungin kehittely on uskomattoman tylsää ja lineaarista puuhaa, jossa luovan vapauden sijaan pelaaja etenee pisteestä A pisteeseen D. Ensin rakennetaan taloja, sitten rakennetaan pari työpaikkaa ja tätä jatketaan, kunnes pelin jakamat tavoitteet on täytetty.

Mukana on hauskoja ideoita, kuten roomalaisten tiukat sukupuolinäkemykset. Näin ollen työpaikat on jaettu miesten ja naisten duuneihin, eikä niitä ristiin pidä kenenkään tekemän. Pelin parasta antia onkin sen monipuolinen tuotantoketju, jossa pääsee seuraamaan vaikkapa puuvillan matkaa farmilta legioonalaisten tunikoihin usean väliaskeleen kautta.

Väestö myös vanhenee ja tarvitsee näin ainakin paperilla perustarpeita jokaiselle elämänvaiheelleen, mutta käytännössä tätä ei juuri huomaa. Roomalaiset ovat nimittäin melkoisia lampaita, jotka eivät mukise tai valita, vaan tekevät juuri niin kuin preetori määrää. Ne kuuluisat yllätykset ja reagoimaan pakottavat satunnaistapahtumat puuttuvat kokonaan ja kaikkihan tietävät, miten kivaa rutiini on. Peliin olisi tullut huomattavasti lisää intoa, jos tie voittoon ei kulkisi joka kerta samojen välietappien kautta.

Olisi voinut kuvitella, että edes niistä jumalattomista barbaarilaumoista olisi irronnut hupia, vaan ei. Armeijat kasataan lyömällä olemassaolevaan tuotantoketjuun legioonalaisten koulutuskeskus, josta marssii ulos valmis yksikkö. Tätä voidaan sitten komentaa huikealla kolmen käskyn valikoimalla, joista löytyy määräykset marssia, taistella ja perääntyä. Kesti hetken aikaa tajuta, että esimerkiksi paluu kotiin sodan päätyttyä tapahtuu painamalla paniikin laukaisevaa perääntymisnappia, mutta näin se Rooman kurinalainen legioona ilmeisesti sitten taisteli.

Kun vihdoin onnistuu huijaamaan legioonansa kaupunkien lähettyvillä sijaitsevien barbaarikylien lähettyville, homma etenee yksinkertaisesti kivi – paperi – sakset -menetelmällä. Yksikkö X lyö aina yksikkö Y:n, joten kunhan osaa valita joukkonsa suunnilleen oikein, pääsee katsomaan kun häröpallot pyörivät ja barbaarien lantamajat palavat.

Bis repetita non placent

Imperium Romanumin kehnous ja Rooma-aiheisten pelien yleinen tasottomuus ovat ainakin allekirjoittanutta masentavia tosiasioita, sillä ikuisen valtakunnan kuvioista ja kiermuroista löytyisi ainesta jos jonkinlaisiin peleihin. Vaadittaisiin vain se kehitystiimi, joka osaisi ammentaa sieltä muutakin kuin rahayksikön nimen ja työläisten korvaamisen orjilla. Haemimont Games ei ole tämä tiimi, sillä heidän näkemyksensä roomalaiselämästä on komean näköinen ja lyhyellä aikavälillä kiinnostava, mutta sen rajoittunut mittakaava ei riitä vangitsemaan pelaajan huomiota kuin tunneiksi.

Tämän jälkeen alkuviehätys vaihtuu kyllästymiseen, enkä ainakaan itse olisi millään jaksanut palata pelin pariin toistamaan samoja valmiiksi opittuja kaavoja ja pelisuunnitelmia kentän toisensa jälkeen. Jos Rooma kiinnostaa, kannattaa tutustua mieluummin vaikka HBO:n erinomaiseen TV-sarjaan tai tarttua kirjaan.

Tekijä: Haemimont Games
Julkaisija: Paradox Interactive
Testattu: Windows Vista, Intel Core 2 Duo E6600+, GeForce 8800 GTS, 2 Gt keskusmuistia
Laitevaatimukset: XP / Vista, 1,7 GHz prosessori, DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain, 512 Mt keskusmuistia, 1,5 Gt kiintolevytilaa
Saatavilla: PC
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: Imperium Romanum

Lue lisää eDomesta

Europa Universalis III (PC)

Europa Universalis: Rome vie pelaajat Rooman valtakunnan aikakauteen

History Channel tuotti Rooma-aiheisen strategiapelin

Medieval II: Total War (PC)

Rome: Total War – Alexander (pc)

Rome: Total War (pc)

Assassin’s Creed Director’s Cut (PC)

Condemned 2 (PS3, 360)

Grand Theft Auto IV (PS3, 360)

Mythos-ennakko (PC)

Viking: Battle for Asgard (PS3, 360)