Velvet Assassin (PC, 360)

25.07.2009 21:30 Antti Mutta

Elämäkertakirjat ovat menestyksiä, ja oikeista ihmisistä kertovat elokuvat keräävät Oscareita vuodesta toiseen. Mutta tosielämän henkilöihin perustuvia videopelejä on vähän. Miksi? Ehkäpä pelintekijät eivät ole vielä valmiita käsittelemään tällaisia aiheita.

Velvet Assassinin perusteella tämä pitää ainakin paikkansa. Ihka oikean naisvakoojan huikea tarina on latistettu keskivertohiippailuksi. Pettymyksen tunne on voimakas, sillä mahdollisuuksia olisi ollut johonkin todella omaperäiseen sekä draamallisesti että pelillisesti.

Velvet Assassinin päähenkilö Violette Summer perustuu vuonna 1921 Pariisissa syntyneen Violette Szabon lyhyeen, mutta hyvin erikoislaatuiseen elämään. Szabo opiskeli yksityiskoulussa Englannissa ja toisen maailmansodan alussa hän palveli Pariisissa tavaratalon parfyymiosastolla. Sitten urasuunnitelmat muuttuivat.

Vuonna 1941 Violettesta tuli vakooja. Koodinimellä Louise hän organisoi natsien vastaista vastarintaliikettä, jonka tehtävänä oli muun muassa räjäyttää rautatiesiltoja. Useiden tehtävien jälkeen natsit onnistuivat vangitsemaan vakoojattaren. Violette teloitettiin keskitysleirillä helmikuussa 1945.

Tarina kuin elokuvista

Szabon tarinalla on surullinen loppu, mutta muuten kaunottareksi kuvatun vakoojattaren elämä on kuin Hollywood-seikkailuelokuvasta. Kun Szabon tytär Tania Szabo on vielä julkaissut yksityiskohtaisen elämäkertakirjan äidistään, on suorastaan ihme kuinka Velvet Assassinin tekijät ovat voineet tyriä niin pahasti.

Pelissä Szabon kaksoisolento makaa sairaalan sängyllä puolikoomassa ja muistelee sodan kauhuja omia tehtäviään läpikäymällä. Ja niin pelaaja pääsee hiippailemaan Summerina muun muassa Varsovassa, Pariisissa ja Hampurissa.

Lähtökohta on siis jännittävä. Ikävä vain, että juonen kerronta ei ole kiinnostanut suuremmin tekijöitä. Välianimaatiot ovat kyllä dramaattisia. Sodankäyntiäkin kritisoidaan, mikä on yllättävää tämän lajityypin edustajalta. Mutta kaikki tämä jää, kun siirrytään varsinaisen pelin puolelle.

Tavalliset tehtävät

Vihollishahmoja vaihtamalla ja aneemista ympäristöä rukkaamalla Velvet Assassinista voisi tehdä hiippailupelin mihin tahansa tarinaan. Näin ylimalkaisia tehtävät nimittäin ovat. Perustehtävistä kun saisi paljon kiinnostavampia taustoihin ja käsikirjoitukseen panostamalla.

Eipä silti, monessa toimintapelissä on samantasoiset tehtävänannot. Tässä tapauksessa alun ja päämäärän välissä ei vain yksinkertaisesti tapahdu mitään merkittävää. Ei mitään tarinaa edistävää tai yleensäkään pelaamista motivoivaa.

Viimeiseksi oljenkorreksi jää siis puhdas pelillinen osuus. Paperinohuen taustoituksen kun voi lähes aina pelastaa viihdyttävällä ja viimeisen päälle viritetyllä pelattavuudella.

Hiiviskelyä sokkona

Punainen lanka ei olekaan täysin kadoksissa hiippailusta. Perusasiat ovat nimittäin kunnossa. Violetten on pysyteltävä varjoissa, liikkumisen oltava varovaista ja tappamisen hipihiljaista. Puukko onkin paras valinta aseeksi.

Pelaaminen kärsii kuitenkin kahdesta suuresta pulmasta: väärillä keinoilla nostetusta vaikeustasosta ja vaihtelun puutteesta. Hiippailu ja tappaminen ovat kyllä sopivan haasteellisiksi säädetyt. Epäonnistumisesta sen sijaan rankaistaan ankarammin kuin pelkästään isän kädellä.

Tallennuspisteet ovat harvassa ja typerästi ripoteltu. Esimerkiksi jatkokohta saattaa olla juuri ennen lyhyttä, mutta turhauttavaa ryömimiskohtaa, eikä armeliaammin sen jälkeen. Kymmenennen uusintayrityksen jälkeen tasosuunnittelijalle haluaisi jo lähettää tuimia terveisiä.

Hengettömäksi helpolla

Hiippailu on sinänsä viihdyttävää, jos ei muuten niin siksi, että tämän lajityypin pelejä on laittoman vähän. Tappaminen on vain kovin rutiininomaista ja alun totuttelun jälkeen jopa liian helppoa. Tarpeeksi lähelle vihollista hiivittyään natsi kuin natsi kuolee yhtä nappia painamalla.

Teloitusanimaatioita on onneksi kohtuullinen määrä. Nämä ja Violetten hetkellisesti kuolemattomaksi ja vähäpukeiseksi muuttavat morfiinipiikit ovat Velvet Assassinin omintakeisinta antia. Muuten mennään rutiinilla ja halvalla budjetilla.

Pikselitytöistä kiihottuvat voivat tosin lisätä yllä olevaan listaan Violette Summerin hahmon. Tiukkaa nahkaa suosiva kaunotar on peruspelibeibe, mutta ihan onnistuneesti toteutettu sellainen. Muuten Velvet Assassinin visuaalinen suunnittelu onkin ankeaa kuin sodanjälkeisessä Itä-Saksassa.

Arvoa antamatta

Velvet Assassin ei missään nimessä ole Violette Szabon oikean sankaritarinan arvoinen. Ei olekaan ihme, että Szabon tytär ei halunnut peliä nähdä, vaikka tilaisuutta tarjottiin. Onneksi suurimmalle osalle yhteys Summerin ja Szabon jää valkenematta.

Kenen arvoinen halpiksen oloinen Velvet Assassin sitten on? Todelliselle hiippailupelinarkomaanille Summerin seikkailuja voi ehdottaa kevyeksi kivaksi. Jos vain hermot kestävät, kannattanee kuitenkin odottaa isomman budjetin mahdollisia hiippailumestariteoksia, kuten Thief 4:sta ja uutta Splinter Celliä.

Tekijä: Replay Studios
Julkaisija: SouthPeak Games
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivut: http://www.velvetassassin.com
Antti Mutta