Animaniacs: The Great Edgar Hunt (GC, PS2, Xbox)

”Nyt alkaa Animaaniset, kohta kyllä sekoilet. Istu alas rennosti, ja sä naurat hurjasti, siis Animaaniset! Saat nähdä Warner-veljet, on niillä sisko Dot. Huvin vuoksi sotkemme me koko studion. Ne torniin meidät sulkee, jos kiinni meidät saa, mut’ karkaamme ja häivymme – nyt tiedät kuvion!” Näin kulkevat Animaniacsin tunnuskappaleen ensimmäiset säkeet suomeksi dubattuna, aivan kuten on voinut kuulla viikonloppuaamuisin mölyävässä lapsille suunnatussa animaatioputkessa.

Kolmen heikkopäisen Warnerin sisaruksen, Yakkon, Wakkon ja Dotin seikkailuista Warner Brosin elokuvastudioilla kertova sarja on Amerikassa syystä tai toisesta kulttimaineessa. Animaniacsin tekeminen lopetettiin jo vuonna 1998, mutta suosio on jatkuvien lastenkanavilla näkyvien uusintojen ansiosta edelleen rapakon takana sitä luokkaa, että dollarinkuvat ovat alkaneet pyöriä tuottajien silmissä videopelistä puhuttaessa. Kyynisyys sikseen, ehkä rahastuksen takana alta paljastuu kuitenkin kelpo peli?

Huvin vuoksi sotkemme koko studion

Lyhyistä, irrallisista animaatiopätkistä koostuva tv-sarja on kääntynyt tasohyppelyseikkailuksi perinteisen hyvän ja pahan taistelun tarinan tukemana. Animaanisten maailman Oscar-palkinnot, Edgarit, on varastettu hieman ennen palkintogaalaa. Omaa elokuvaa vastineeksi pystien palautuksesta vaatinut pahis on kolhinut zeppeliininsä Warnerin sisarusten majapaikkaan, vesitorniin, ja Edgarit ovat lentäneet pitkin poikin elokuvastudiota.

Palkinnot ovat karkuteillä elokuvastudion lavasteissa, joita käydään läpi osittain vapaassa, osittain etukäteen määrätyssä järjestyksessä. Elokuvalajityyppien mukaan jaotellut lavasteet toimivat kenttinä, joihin on kuhunkin hävinnyt tietty määrä Edgar-palkintoja. Lisäksi kerätään animaatioelokuvien yleismerkin, Acmen, kirjaimia ja kentistä riippuen filmikeloja, kultahippuja ja muuta vastaavaa. Jälkimmäisiä tietyn määrän keräämällä saa myös palkkioksi Edgarin. Pokaalien metsästykseen kuuluu toki kirjava joukko vihollisia, joita mätkitään aseilla. Tylsyyteen asti perinteistä tasohyppelyä siis. Kekseliäisyydestä muistuttavat onneksi minipelit, jotka ovat oman animaatiosarjan aikoinaan saaneen Pinkyn ja Brainin juontamia. Hiirikaksikko vastaa maailmanvalloitussuunnitelmineen myös pelin hauskimmasta jutustelusta.

Animaatiosarjan huumori ei ole muutoin kääntynyt peliin kovinkaan hyvin. Hupia tarjoavat lähinnä piirroselokuvien tutut yliampuvat ja oudot äänitehosteet sekä Warnerin sisarusten liikkeet, kuten paistinpannulla mäiskiminen ja imukupeilla kiipeily. Lähellekään Jak & Daxterin huumoria ei silti päästä. Välianimaatiot onnistuvat sentään välittämään paremmin elokuvien arkkityypeille ja viihdemaailman koukeroille nauravan tv-sarjan hengen. Esikuvansa tavoin, osa vitseistä jää kuitenkin typerien sananväännösten ja akuankkamaisten nimien kääntelyn tasolle.

Kohta kyllä sekoilet

Tavanomaisuus, omaperäisyyden puute tai edes vähäiset vitsit eivät kuitenkaan ole syynä Animaniacs: The Great Edgar Hunt tuhoon. Hankaluudet alkavat tehtävien puutteellisen ohjeistamisen kohdalla. Ilmeisesti pelintekijöiden mielestä on haasteellista pähkäillä tuntikaupalla, missä järjestyksessä tehtävät tulisi suorittaa, mistä niiden luo pääsee ja miten ne aukeavat. Vihjeitä ei tipu edes pelin alussa. Kenttäsuunnittelustakaan ei ole apua, sillä ilman vihjeitä avoimeksi luodut kentät vain johtavat Animaanisten tunnuslaulussa luvattuun sekoiluun ympäriinsä siinä toivossa, että kohdalle sattuu Edgarien metsästystä edistävä esine tai paikka. Ei naurata hurjasti.

Useat vastaavanlaiset suuremmat ja pienemmät suunnitteluvirheet pilaavat lopulta kohtuullisen halpispelin, jonka muussa teknisessä toteutuksessa ei ole valittamista. Jopa tasoloikintapelien pahin vihollinen, kamera, toimii sujuvasti. Automaattisesti perässä seuraava kamera ansaitsee suitsutusta, sillä vaikka omakätisesti voi puuttua kuvakulmiin, tällä kertaa tietokonekameramies pysyy hyvin mukana toiminnassa. Ulkoisesti peli sen sijaan on sopivan räikeä ja piirroselokuvamainen. Äänipuoli komppaa grafiikkaa hyvin elokuvalavasteiden tunnelman mukaan vaihtuvalla musiikilla ja hulvattomilla äänitehosteilla. Englanninkielisen Animaniacsin ystäviä ilahduttavat taas alkuperäiset ääninäyttelijät. Sarjan fanit ovatkin todennäköisesti samalla ainoat, jotka kestävät suunnitteluvirheiden aiheuttaman itkun ja hampaiden kiristyksen.