Uusimmat

Battlestations: Pacific (PC, 360)

28.07.2009 15:45 Juho Anttila

Sunnuntai 7. joulukuuta 1941. Japanin laivasto yllättää jenkit niin sanotusti housut nilkoissa. Hyökkäys Pearl Harboriin vie pohjaan yhdeksän laivaa ja vahingoittaa vakavasti 21 muuta. Yhdysvallat on vedetty peruuttamattomasti mukaan toiseen maailmansotaan.

Helmisataman taistelu merkitsee myös lähtölaukausta Battlestations: Pacificille. Kaksi toiminnan ja strategian täyteistä kampanjaa kutsuvat elämään uudestaan sodan kriittisimpiä hetkiä. Mutta jättääkö myös peli jälkensä historiaan?

Battlestations: Midwayn jalanjälkiä seuraava parannettu painos tarjoaa pelattavaksi sekä spekulatiivisia että myös ihan aitoja tapahtumia. Japanilaisten kampanja pohtii, mihin suuntaan sodan tuulet olisivat puhaltaneet, jos nousevan auringon sotureilla vain olisi käynyt avaintaisteluissa hitusen parempi flaksi. Tähtilipun taistelijoiden komentaja taas pääsee kokeilemaan, miltä samuraikansan kouluttaminen länsimaisille tavoille mahtoikaan oikeasti tuntua.

Kabinetista ohjaamoon

Battlestations: Pacificin Se Juttu on strategian ja toiminnan saumaton yhdistäminen. Varsinaiset päätökset tehdään taktisessa karttanäkymässä, mutta pelaaja voi myös koska tahansa hypätä lähes minkä tahansa yksikön ohjaimiin ja näyttää mosureille, miten lentokyvyttömät linnut hankkiutuvat eroon kuona-aineista.

Yksikkövalikoima on kunnioitettavan laaja. Taivasten valtakuntaa hallitaan erilaisten hävittäjien, pommittajien ja tiedustelukoneiden voimin. Laivastoamiraalin työkalupakki ulottuu taas partioveneistä aina lentotukialuksiin ja rautavuoren kokoisiin taistelulaivoihin asti. Pääseepä pahaa aavistamattomia saattueita tirkistelemään myös sukellusveneen periskoopin läpi.

Ohjaustuntuma on takamuksen alla pörisevästä vekottimesta riippumatta mallia ”arcade”. Toki jokainen yksikkö käyttäytyy karkeasti esikuvansa mukaisesti. Taistelulaivan kääntämiseen menee aikaa ja tupakkia, eivätkä raskaat pommikoneet pääse eroon ketteristä hävittäjistä sitten millään. Painopiste on kuitenkin simulaation sijasta sujuvassa ja näyttävässä taistelussa.

Siinä on kuulkaas fiilistä, kun syöksypommittaja sukeltaa kohti vihollisen lentotukialusta ilmatorjuntatulta väistellen. Taistelun keskipisteessä käy usein melkoinen kuhina. Uppoavat laivat savuavat, lentokoneet kiertelevät toisiaan virheliikkeitä kytäten ja tykkituli muuttaa Tyynen valtameren pinnan valtavien vesipatsaiden rikkomaksi kurimukseksi.

Nappulat kartalla

Kun toiminnan mittakaava kasvaa, yhä suurempi osa peliajasta tulee vietettyä suhteellisen abstraktin karttanäkymän puolella. Kontrollit toimivat konsoliohjaimella yllättävänkin sujuvasti, mitä nyt lentoyksiköiden valitseminen tuntui välillä kömpelöltä useamman koneen pörrätessä saman lentotukialuksen ympärillä.

Joukkojen käskytys on pidetty tarkoituksellisen yksinkertaisena. Mene tuonne ja hyökkää noiden kimppuun riittävät yllättävän hyvin tiukankin tilanteen hallintaan. Toki välietappienkin määritteleminen onnistuu, mikä on erityisen tärkeätä tiedustelukoneita käytettäessä.

Tekoälyn rooli nousee arvoon arvaamattomaan varsinkin silloin, kun komentaja unohtuu vaikkapa ohjaamaan yksittäistä sukellusvenettä kaukana toiminnan keskipisteestä. Mitään kovin hienostuneita liikkeitä ei piilevyamiraalilta voi odottaa, mutta peruspuolustus toimii sen verran nohevasti, ettei koneraukkaa tarvitse teloittaa saunan takana typeryydestä syytettynä.

Oonkos minä lintu vai kala?

Battlestations: Pacific on aika uniikki yhdistelmä strategiaa ja toimintaa. Kaikessa innovatiivisuudessaan tämä kääntyy myös pelin kompastuskiveksi. Jos yrität miellyttää kaikkia, on olemassa suuri vaara sille, että et kelpaa kenellekään. Huonona päivänään Tyynenmeren Taisteluasemat on liian helppo strategiaksi, liian hidas arcadeksi ja liian arcade simulaatioksi.

Pelin identiteettikriisi tulee esille erityisen kipeästi tehtäväsuunnittelussa. Sodankäynti olisi parhaimmillaan suuren mittakaavan taisteluissa, joissa käskytettävänä on kymmeniä yksiköitä. Tuntuu kuitenkin siltä kuin tekijät eivät olisi osanneet päättää, tekevätkö he strategiapeliä vai ennemmin kokoelmaa sodan näyttävimmistä toimintakohtauksista.

Kahden kampanjan sisältämät 28 tehtävää tarjoavat toki muutaman herkullisen eeppisen taistelun, mutta pelaajaa napataan aivan liian usein kädestä ja talutetaan tarkistuspisteestä toiseen. Tahtoisitko komentaa taistelulaivaa? Sori, nyt sinä lennät torpedokoneella. Olisiko kiva koordinoida pommitusoperaatio? Ei se nyt käy, kun sinun pitää ehdottomasti miehittää itse nuo ilmatorjuntatykit.

Toki tällainen tehtäväsuunnittelu pakottaa kokeilemaan erilaisia yksikkötyyppejä ihan kädestä pitäen, mutta samalla unohdetaan pelin vahvuudet. Se, että ihan jokainen ei tule lentäneeksi itse kamikazekoneella, on pienempi paha kuin se, että nojatuoliamiraali turhautuu liian tiukkaan talutusnuoraan.

Saarta valtaamaan

Moninpelillä olisi mahdollista korjata yksinpelin puutteita. Valitettavasti neljä viidestä tarjolla olevasta pelimuodosta kärsii samanlaisesta strategiapuolen laiminlyönnistä kuin tarinapelinkin tehtävät. Ainoastaan Island Capture antaa kunnon kuvan pelin potentiaalista.

Saaren valtauksessa kaksi korkeintaan neljän hengen joukkuetta yrittää aika- tai pisterajan puitteissa vallata ympäri kenttää ripoteltuja tukikohtia. Menestys vaatii saatavilla olevien resurssien järkevää käyttöä ja yhteistyötä. Pelitempo on hidas, mikä antaa mukavasti aikaa suunnitella seuraavia liikkeitään.

Myönnän, että olisin tahtonut pitää Battlestations: Pacificista enemmän. Se on kiistatta hyvä, jopa erinomainen peli. Tekniikka toimii ja sisällössä piisaa pitkäksi aikaa. Vika ei lopulta ole siinä, mitä peli on vaan siinä, mihin se olisi voinut yltää.

Vähän enemmän rohkeutta tehtäväsuunnittelun rajanvetoihin ja lisää nimenomaan strategista pelaamista korostavia moninpelimuotoja, ja käsissä voisi olla vaikka pieni klassikko. Tällaisenaankin Battlestations: Pacific on kuitenkin peli, joka luo itselleen oman toimivan lokeron perinteisen lajityyppijaon ulkopuolelta. Aihepiiristä kiinnostuneiden kannattaakin kokeilla sitä ainakin demon verran.

 

Tekijä: Eidos Hungary
Julkaisija: Eidos Interactive
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, Xbox 360
Pelaajia: 1-8
Pelin kotisivu: http://www.battlestations.net/pacific
Juho Anttila

 

Lisää aiheesta

Bombs away, käskevät nämä typykät

Naisia pelimainoksissa: ei aina pelkkää paljasta pintaa

Lue myös

Battlefield 1943 (PC, PS3, 360)

Blood Bowl (PC)

Boom Blox: Bash Party (Wii)

Call of Juarez: Bound in Blood (PC, PS3, 360)

Overlord 2 (PC, PS3, 360)

SBK 09 Superbike World Championship (PC, PS3, 360)

The Conduit (Wii)

Velvet Assassin (PC, 360)